Tornitouhua

Ulkokuori

Nyt Königstiger-projektissa noustiin ylempään kerrokseen. Olin vähän huolissani tornin ulkopuolen ja sen sisuksien yhteenliittämisessä, kun rungon yhteensopivuus oli osoittautunut haastavaksi. Tornin kattolevy oli turhan lattea, joten se, niin monen muun osan tavoin, piti liimata ensin kunnolla yhdestä päästä ja liimauksen kuivumisen jälkeen vääntää toisesta päästään kuntoon. Kovin vakavaa väkivaltaa tässä kohdassa ei tarvittu, mikä oli positiivista.

Tornin sisätiloista oli tulossa melkoisen vilkkaat, erilaisia luukkuja oli monta ja kaikkiin liittyi jos jonkinmoista kilkettä. Palosammuttimen vieressä oleva lähipuolustusase (Die Nahverteidigungswaffe) tai sen putki oli yleinen detalji vaunuissa, mutta kaikki tämä muu... hoh!

Komentajan kupolin periskooppien suojaaminen ja maalaaminen kuulosti tässä vaiheessa aika hc-hommalta. Oli tämä kyllä paljon hienompi kuin tyypilliset sarjojen vastaavat.

Tornin ulkopuoli edistyi hissukseen, luukku, lenkki ja suojakansi kerrallaan.

Ampujan luukun rakentaminen auki tai kiinni piti valita tässä välissä: jos halusi luukun auki, tuli valita avoin mäntä x; jos taas halusi pitää luukkunsa suljettuna, tuli valita lyhyt/suljettu mäntä y. Harmittavaisesti valtaosa kaikesta hienosta sisätiloissa jäi funktioiltaan mysteeriksi, samoin kuin taistelutilassa.

Kupolin ulkorenkaan periskooppipäiden kuvuista yksi jäi uupumaan (osa A2, 2/2). Kävin koko ohjekirjan ja jo rakentamani vaunun osineen läpi, josko olisin erehdyksessä käyttänyt ensimmäisen A2:n väärässä paikassa, mutta enpä vain näemmä ollut. Mihin kummaan minä olin yhden yksinäisen osan hävittänyt ja miksi ihmeessä? Ei auttanut itku markkinoilla, olin hukannut palan enkä löytänyt sitä tai selitystä sen puuttumiselle mistään.

Komentajan konekivääritelineen olisin voinut ehkä jättää pois, varsinkin kun en muistanut nähneeni siihen olevan konekivääriäkään tarjolla. Asensin sen silti, korvaamaan muita kämmejäni. Tai sitten korostamaan niitä, se selviäisi (paljon) myöhemmin.

Tornin ulkokuori oli tällä valmis, useampi ilta siihen taas meni, kiitos useiden mielettömän pienten kalikoiden. Jätin tarkoituksella telakenkien kiinnityshakaset pois, en ollut käyttämässä niitä tällä kierroksella. Perimmäinen syy tähän oli se, että jos joutuisin kiroamaan tornin eri kerrosten yhteenliittämisessä, en haluaisi joutua korjailemaan noin pieniä osia vielä kaiken muun lisäksi.

Tätä ei voinut kutsua koesovitukseksi, kun kannen päällä laiskasti makaava tornin ulkokuori oli aivan liian matalalla todellisuudeen nähden. Oli silti mukavaa nähdä, että kaikki nämä pienenpienet askeleet kuitenkin näkyivät selkeänä etenemisenä - oman aikansa kuluttua.