Tornin mekanismikompleksi

Hienoa mekaniikkaa

Ryhdyin rakentamaan tornin lattialle (koriksi ne tätä osastoa englanniksi kutsuivat) oletettavasti tornin kiertämiseen oleellisesti liittyvää laitteistoa. Tämä selviäisi prosessin edetessä, toivottavasti.

Jo ensimmäinen suurempi komponentti tuli liimata kutakuinkin vapaasti kellumaan, kulmien osuvuus selviäisi taas kerran siinä vaiheessa kun eri osia liitettäisiin yhteen.

Tässä näkyi jotenkuten miten fyysinen palikka ja ohjeiden kuvat eivät olleet ihan samassa todellisuudessa keskenään. Ehkä tuosta ei tulisi ongelmaa.

Jatkoin alikomponenttien rakentelua. Seuraavana vuorossa oli oletettavasti lataajan istuin, koska se asennettiin kiertokammesta toiselle puolelle.

Näiden vapaasti asennettavien palojen kanssa meinasi tulla harmaita hiuksia, kuten olen jo jokusen kerran rutissut. Allaolevassa kuvassa pidin kiinni runko-osasta, joka oli melkoisella mutkalla ja huolestutti sekin.

Koneisto koriin

Valmistelin korin pohjalevyn lisäämällä siihen vaaditut huoltoluukut, lootat sun muut nestesäiliöt. Kun olin vihdoin päässyt niin pitkälle, että koneistokalikan toinenkin runkolevy liimattiin kiinni, palojen kiemuraisuus ja sovitusongelmani hyppivät silmille kuin hännälle astuttu kissa. Kiroilutti ihan vaan vähän.

Kevyellä vääntämisellä ja vaiheittaisliimauksella sain koneiston jotenkuten kiinni korin pohjalle. Luotin vielä tässä vaiheessa siihen, että saisin vempeleen pukerrettua kiinni kelvollisesti.

Korin takareunan pystylevy jäi sekin asentoonsa arvion perusteella. En oikein nauttinut tästä "liimaa tuo tonne ja näe sitten kymmenen rakennusaskeleen päästä, mihin asentoon se oikeasti pitikään laittaa" metodiikasta.

Riemukkaasti huomasin tässä välissä, että olin unohtanut yhden kammen muine kilkkeineen pöydälle. Senkin asentaminen oikeaan kulmaan vaati aika monta kuivasovitusrundia, koska ohjeen hienot isometriset asennuskuvat olivat kelvottoman hyödyttömät.

Hissukseen korin pohjalle ilmestyi lisää rompetta, jonka oleellinen merkitys oli, kuten kai arvasitte, jätetty selittämättä. Ehkä mallin kaveriksi olisi pitänyt ostaa joku kattava lähdekirja (olisin itse asiassa nauttinut lisäefektistä kovasti), mutta eipä tullut vuosia sitten mieleen.

Tämä seuraavan kuvan työtila oli jotekin tutun oloinen parinkymmenen vuoden takaa. Jollen paremmin tietäisi, olisin kuvitellut tuota suuntaajan työasemaksi, kun penkin edessä oli sekä sivu- että koroveivi - tai siltä ne ainakin näyttivät. Tässä vaunussa ei semmoista virkaa harrastettu, joten ampujan paikka tuon oli oltava. Samalla tuo toinen penkki varmistui lataajan paikaksi.

Jostain syystä tornin korin etupäähän tuli vasta nyt tukirankapala. Tämä kun olisi asennettu kalenteriajassa pari viikkoa sitten niin koko roska olisi ollut paljon jykevämpi ja suorempi. Mutta kun ei niin ei.