Ylärungon sovitus
Taistelutila ja konehuone olivat nyt tarpeeksi valmiit ylärungon kiinnittämistä varten. Asettelin ylärungon paikalleen ja liimasin vetopyörien juureen niistä puuttuneita lisäkilkkeitä. Nuo kaaret, joissa oli mm. etuvetolenkkien kiinnityspaikat.
Samalla liimailin pikkuosia kiinni kisun selkäpanssariin. Nyt minulle selvisi noiden alatakarungon mystisten palikoiden merkitys: niihin tuo takalevy kiinnitettiin. Perin mielenkiintoista.
Vaunun takapäästä kurkkiessa sovitusongelma nosti rumaa päätään: ylärunko ei sopinut mitenkään rakennelmien päälle, vaan irvisti kuin Harvey Dent konsanaan. Tämä ei ollut mitenkään hyvä juttu kiinteää asennusta silmälläpitäen. Väkivalta ei ollut ratkaisu, pienikin kiinnipainaminen pisti semmoisen rutinan ilmoile, ettei mitään tolkkua.
Turha jäädä tuleen makaamaan, irrotin ylärungon ja jatkoin semmoisten askelten parissa, joihin saatoin juuri silloin vaikuttaa. Asennusongelma sai jäädä taustalle prosessoitumaan.
Rakensin tunkin ja päätin jättää sen irralleen odottamaan erillistä maalausta. Napsin jokunen vuosi sitten muutaman referenssikuvan rautatietunkeista Asturian rautatiemuseosta Gijónissa. Tunkit näyttivät aikalailla samoilta kuin tankkienkin, joten niiden kanssa ei voisi välttämättä mennä kovin synkästi metsään.
Liimasin takapanssarin kiinni vaunuun ja asensin siihen kaiken muun paitsi pakoputkien suojapalikat sekä tunkin. Ideani oli maalata vaunun selkäosa tässä muodossa valmiiksi, sitten kiinnittää tunkki telineineen ennen yleisssäistystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti