Taktisia merkintöjä

Ruskea litkutus

Maalikuvion korjaustenkin valmistuttua vuorossa oli litkutus. Tähän koteloon ruskea litku sopi mielestäni parhaiten, käytin Vallejon ruskeaa litkua (VMW 76513 Brown), aloittaen tykinputkesta ja tornista. Vaunun rungosta litkutin kaikki ulkopinnat pohjaa lukuunottamatta. Kansilaatasta jätin takapään litkuttamatta, jotta sain pidettyä jostain muustakin kiinni kuin tornin aukosta. Kuviin tästä prosessista pääsi pelkkä vastalitkutettu tornikompleksi, sävyeroa ilmituomaan.

Taktiset merkit

Tähän mennessä olin maalannut aina pelkkiä kansallisuustunnuksia, ehkä numeroita ja tasan kertaalleen yksikkötunnuksia (M-10 Achilles) noin 12 vuotta sitten. Joku muukin kuin minä saattoi muistaa jokunen vuosi sitten tilaamani sapluunat, joita en ollut päässyt käyttämään kun olin puuhastellut aivan kaiken muun kuin saksalaisten panssarivaunujen parissa.

Kolme paketillista sapluunojani (tarkistin äsken kuvista, olin vastaanottanut ne marraskuun alussa 2016) tarjosivat palkkiristejä (peräti 22 erilaista) ja muita vastaavia, Wehrmachtin ja SS:n merkintöjä. Nyt rupesi ärsyttämään, etten sittenkin tilannut myös sakemannien numerolaattoja samalla vaivalla. Taisin olla taas pihi väärään aikaan ja väärässä paikassa.

Metodi 1: sienestys

Valikoin epämääräisen setin merkkejä keulaan laitettavaksi. Yksi iso G-kirjain kertomaan meille, että vaununi kuului Guderianin panssariarmeijaan. Oikeassa yläkulmassa suunnikkaan sisällä S-kirjain taas kertoi kaikille jotka eivät sitä muuten hoksanneet, että tässä kulki ns. raskas panssarivaunu. Vasemman yläkulman pylväsdiagrammi (tutumman avaimen sijasta) taas kertoisi vaunun kuuluvan 1. SS-panssaridivisioona LAH:iin.

Olin laiska enkä halunnut ruveta kynäruikkimaan näin pieniä kohteita (sekä pinta-alan että kaivatun maalimäärän suhteen), joten ajattelin että minähän töpöttelen maalin pintaan pienellä sienellä.

Muuten hyvä idea, mutta noin pienten kilkkeiden kanssa (varsinkin raskaan panssariyksikön merkki) vaati enemmän painelua kuin oli hyvästä. Sapluunat eivät tietenkään estäneet tuossa mitään, vaan maali meni yli rajoista kaikkialla. Kts. alakuva hetkeä ennen kun maalasin keulan uusiksi.

Olisi pitänyt olla kuvittelematta itseään liian fiksuksi :D

Korjaus

Suojasin muuta vaunua vainoharhaisesti leveillä pätkillä surkeaa sinistä maalarinteippiä joka ei tahtonut tarttua edes itseensä. Kävin naamiokuvion uudelleen läpi, aloitin ruskealla, jatkoin vihreällä ja korjasin raja-alueita tummankeltaisella. Hyvä tuli ja nopeasti vielä.

Ennen uutta ruskealla litkuttamiskierrosta maalaisin nuo aiemmin valitsemani merkinnät runkoon. Raskaan vaunun ja Guderianin jengin merkit mustalla, divisioonamerkki valkoisella.

Metodi 2: kynäruisku

Ensimmäinen palkkiristi

Arvoin jonkin aikaa, minkä noista 22 palkkirististä laittaisin tornin kylkeen. Ehkä hämmentävästi en valinnutkaan sitä kaikkein suurinta, vaan askelta pienemmän version. Sijainniksi valikoin tornin takasuoran, en halunnut ruveta testaamaan kuperalle pinnalle maalaamista ihan ensimmäisenä.

Ennen mitään muuta teippasin kohdistimen, suorakulmaisen palan, jonka mukaan sapluunat asetettaisiin kohdilleen.

Kohdistimen nurkkaan pistin nurkkapalan, joilla maalaisin palkkiristin valkoiset sisäkulmat. Olin mielestäni tarpeeksi vainoharhainen teippien kanssa, mutta olisin voinut suojata leveyssuunnassa vielä vähän enemmän.

Luulen, että olin valkoiseni (VMA 71*** Insignia White) kanssa turhan suurpiirteinen. Kevyempi määrä maalia olisi varmaan riittänyt, en vain ollut ihan varma siitä, miten hyvästä kulmasta maalasin, joten pelasin mukamas varman päälle, riskeeraamalla samalla vuotavan maalikerroksen.

Riivin maskit pois kun uskalsin. Sehän näytti aika kelvolliselta! Suurin ongelmani oli olla repimättä paikanpidikettä, kiitos huonon teippausjärjestyksen.

Tuokion odoteltuani läpsin palan 18B kulmaansa ja teippasin sen kiinni. Tämä oli ehkä jännittävintä tähän mennessä. Mustana käytin ihan tavallista mustaa (VMA 71*** Black).

Odotin taas hyvän hetken ennen sapluunalevyn irroittamista. Ehkä niin ei olisi tarvinnut tehdä, testaisin ripeämpää etenemistä seuraavalla kerralla.

Himmel, sehän onnistui! Aivan kevyet ylivuodot sopivat asiaan ja näyttivät paremmilta kuin tuhannelle rullalle menneet siirtokuvat.

Nyt jäin arpomaan, montako palkkiristiä vaununi tarvitsisi ylipäätään ja mihi kaikkialle niitä tulisi oikein tehdä. Yksi tulisi luonnollisesti tornin vastakkaiselle puolelle, takalevyyn kenties myös voisi laittaa yhden. Tornin katto saattaisi tarvita jonkunlaista kansallisuusmerkintää liipasinherkkiä ilmavaivapilotteja varten, sikälimikäli heitä oli enää kovin paljon ystävällismielisellä taivaalla tämän vaunun möyriessä ympäri mutamaita. 

En ollut ihan varma, halusinko rungon kylkiinkin palkkiristit, se jotenkin tuntui tässä vekottimessa kovin redundantilta. Takapanssariin ei myöskään yksinkertaisesti mahtuisi kovin ihmeellistä palkkiristiä, joten ei se sieltä myöskään kauheasti auttaisi.

Loput merkit

Tornin oikean kyljen palkkiristi eteni kutakuinkin yhtä mallikkaasti kuin ensimmäinenkin. Kohdistukseni ei välttämättä osunut ihan peilikuvaksi, mutta tokkopa sitä kukaan odottikaan, käsipelillä kun säädin.

Keulapuolen kolmikko onnistui muuten mainiosti, mitä geestä oli jäänyt oikea alakulma pois (sapluunassa oli joku riekale, jota en ollut huomannut). Raskaan vaunun merkki ei erottunut turhan hyvin paljaalla silmällä, pieni merkki ja epätasainen pinta eivät olleet optimaalinen yhdistelmä. Divisioonamerkin ympärillä oli pari ylivuototahraa, ne korjaisin pikaisesti.

Kaikenkaikkiaan nämä sapluunat olivat oivallisia, ainakin ensimmäisen koekäytön perusteella. Rupesin vähän intoilemaan, mitä noilla seuraavaksi tekisinkään. Tähän vaunuun en ollut maalaamassa enempää näitä, ettei lähtisi lapasesta.

Tosin. Putkeen voisin kyllä maalata pari voittomerkkiä.

Ruskea pesu

Etuviistopanssari lamppuineen piti uudelleenmaalattuna luonnollisesti litkuttaa uudelleen, joten aloitin siitä. Litkutus toisi samalla uusien merkintöjen kontrastieroa alaspäin, mikä oli edelleen vain haitaksi raskaan vaunun merkille.

Takakannen litkuttaminen ei paljoa aikaa vaatinut, samalla korjailin pioneerivälineiden alta kylkipanssarin korostuksia. Lopuksi litkuttelin myös tornin palkkiristit.