Perustummankeltainen pohja
Suojasin taistelutilan ja konehuoneen alueet kauttaaltaan teipillä ja maalailin alarungon aiemmin koskemattomat osat tummankeltaisella ja korjailin kylkien, sekä taka- että etuviistopanssarien heikommin maalattuja kohtia. En keskittynyt telapyörien tukivarsiin turhan innokkaasti, kävisin ne vielä läpi ennen telapyörien* asennusta.
*) näistä olenkin ollut epäilyttävän hiljaa monta, monta kuukautta
Maalasin myös loput tornista, viimeistelin ylärungon varjoalueet sekä palautus- ja vetopyörät. Kuvista jäivät pois telapyörät, jotka maalasin ne molemmin puolin kertaalleen. Telapyöristä luin sen verran, että alkupäässä ne olivat kumireunaiset ja myöhemmin teräksiset. Kallistuin tässä välissä teräksisiin telapyöriin, jollen muuten niin vaihtelun vuoksi.
Tornin sisäkehä oli sen suuremmin koskematta tässä välissä, kuten kuvasta näkyi. Ajattelin fiksata sen niin, että taistelutilan puolella se olisi katon kanssa valkoinen ja ulkopuolella punaruskea. Hammastuksiin metallisäistystä ja kun öljylitkuni oli pilalla, musta tai todennäköisemmin ruskea litkutus.
Rinnakkain aseteltuna kissanosien efekti oli hämmentävähkö. Ammustelineettömien koesovittelujen perusteella tornin kuori sopi alustansa päälle siedettävästi ja vain pienellä vääntämisellä. Ainoa suuri ongelma tähän mennessä oli tuo ylärunko, joka ei asettunut taistelutilan ja konehuoneen päälle niin mitenkään ilman, että jokin oli rikkoutumassa.
Pioneerivälineet tulisivat maalausvuoroon vasta naamiokuvion jälkeen, halusin tässä vaiheessa testata yleisilmettä lapiolla. Paljaan teräsosan maalasin metallimustalla gunmetalin tai teräksen sijasta, ajattelin tummemman perusvärin toimivan paremmin naamioidussa laitteessa kuin lähes puunatun krominhohtoisen.
Kolmivärikaavion loput
Vaihdettuani kynäruiskussani Super Fine -palat hieman suurpiirteisempää jälkeä ampuviin Fine -palikoihin mietin, että en koettaisi tehdä maskaamatta mitään kovin vauhdikasta kuviota. En toisaalta halunnut tehdä maskiteipillä terävärajaista kuviotakaan, ajattelin jättää sen uudelleentestaamisen johonkin toiseen vaunuun.
Naamiokuviomaalisetissäni oli parikin erilaista sävyävaihtoehtoa väreille. Panzer-harmaan kaveriksi rivissä oli kahta erilaista vihreää, ruskeaa sekä tummankeltaisen kaveriksi hiekka-norsunluu. Tummankeltainen oli ollut jo käytössä pitkään, mutta ruskeaksi valitsin panssariruskean ja vihreäksi oliviinvihreän.
Maalasin siis kussakin palassa pääsääntöisesti harvoja yhdensuuntaisia poikkiraitoja vihreällä (VMA 71092 Medium Olive). Vihreiden runtujen väliin maalasin ruskealla (VMA 71041 Armour Brown), pyörivällä liikkeellä samantyyppisiä raitoja jättäen vaihtelevan tummankeltaisen marginaalin vihreisiin.
Kuningastiikerin rungosta maalasin etu- ja takapanssarit, pohjan ja panssariammeen kyljet jätin sikseen. Kannen, tornin kuoren ja kanuunan putken kohdalla en koettanut tehdä yhdenmukaista tai -suuntaista kuviosarjaa, ihan tarkoituksella. Telapyörästön muotoa hajoitin epämääräisillä vihreillä ja ruskeilla sektoreilla, raidoilla ja sen sellaisilla. Osan jätin tummankeltaisiksi, vaihtelua varten. Tietysti jätin (lue: unohdin) veto- ja palautuspyörät koskematta, joten niitä pitäisi kenties naamioida vielä.
Vaunun kantta katsellessa mietin, että kevyt hienosäätösessio voisi olla kohdallaan. Takakannelle voisi vetää yhden lyhen ruskean viillon, samoin kuin vasempaan etukeulaan. Ehkä nuo kaksi eturungon (radistin kk:n ylittävä ja tornin aukon halkaiseva) ruskeaa raitaa voisivat kaivata pientä epämuodostamistakin, ne olivat nyt vähän turhan yhdenmukaisia ja tasaleveitä. Muutamaa kohtaa voisi myös hajottaa pienellä tummankeltaisella rakoilulla.
Torni tykinputkineen näytti minusta vallan oivalliselta, vaikka otinkin kuvan vain oikealta kyljeltä. Tuohon kuvioon ei välttämättä tarvitsisi tehdä mitään ihmeempiä muutoksia, jos mitään.
Koko ylärunko oli sekin aika mainio, ylempänä miettimäni korjaukset eivät haittaisi, mutta niiden tekemättä jättäminenkään ei pilaisi kokonaisuutta. Tiesin, että huomaamattomienkaan muutosten ohittaminen jäisi nakertamaan takaraivooni, joten kaikki me tiesimme, että tekisin asioille jotain joka tapauksessa.
Kyllä vain, naamiokuviointi tuli pääosin kertalaakilla kasaan, mikä oli aika hämmentävää kun mietti, miten paljon tunkkaamista ja erissä maalaamista tämä malli on kaikenkaikkiaan vaatinut. Pienten hienosäätöjen ja tunnusten maalaamisen jälkeen vuorossa olisi litkutus ja sen päälle kulmien kevyt korostus, mietin.
Korjailukierros
En keksinyt paljoa korjattavaa naamiokuviostani, olin yleistyytyväinen siihen. Vahvistin muutamia hieman heikommin peitettyjä kohtia, joissa ruskeaa tai vihreää oli vähän turhan ohuelti tummankeltaisen päällä. Näitä oli sekä rungossa että tornissa.
Vain rungon kohdalta korjasin paria raitaa, joita olin ylempänä kritisoinut. Nyt kaksi etummaista ruskeaa raitaa olivat vähemmän viivasuoria ja tasapaksuja. Toisen ruskean raidan ympäriltä vahvistin myös uudelleen tummankeltaisia alueita, koska ne olivat minusta turhan pahasti hävitetyt. Takakannelle lisäsin pienen kaistaleen tummankeltaista ruskeaa aluetta rikkomaan.
Nyt muistin lisätä naamioefektiä myös veto- että palautuspyöriin. Noudatin niiden kanssa samaa olematonta kaavaa kuin telapyöriä maalatessani: ei samanlaisia.
Viime silaus
Tornin halkileikkauksen ulkosyrjät olivat jääneet valkoisiksi. Nyt maalasin ne punaruskeiksi yhdenmukaisuuden nimessä. Nyt tuntui, että silmäparkani saivat tuosta myös vähän paremmin otteen, kun oleelliset osat oli värikoodattu yhdenmukaisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti