Telapyörästö
Olin jättänyt telakoneiston ihan tarkoituksellisesti (tai tyypillistä tyhmyyttäni) projektin loppuun. Panssarivaunuintoilijana olen aina kokenut lievää häpeää siitä, että nimenomaan ketjuosaston kanssa pakertaminen on ollut jok'ikisen vaunuprojektini "ja taas tässä"-hetkiä aiheuttanut osio.
Ehkä syy asenteeseeni oli tämän vaiheen itseääntoistavuudessa, iso kourallinen samanlaisia kiekkoja kasattavaksi ja sitten maalattavaksi. Sen jälkeen törkeä määrä telakenkiä jonoon ja liimaukseen - tuplana, kun koettaa arvailla mikä oli paras ketjun roikkumisaste vai pitäisikö sen olla pingoitettu äärimmilleen.
Sisemmät telapyörät
Irroittelin kaikki kahdeksan sisäpuolen telapyörää ja asensin ne paikoilleen. En mietiskellyt niiden järjestystä sen kummemmin, koska telapyörien naamiokuvio-osuutta ei oltu synkronoitu toisten pyörien, saati sitten rungon kanssa.
Ulommat telapyörät
Telapyörien ulkoviisikko ei sopinut kummallakaan puolella paikoilleen aivan yhtä mukavasti kuin sisemmät työkaverinsa. En halunnut käyttää väkivaltaa ja katkoa mitään, joten ajattelin pyöritellä niitä vähän myöhemmin tiukemmin kiinni.
Kiekot paikoilleen aseteltuani annoin niiden olla tuokion. Kuivattelun jälkeen litkutin telapyörien ulosnäkyvät pinnat ruskealla. Valurankapisteiden kohdat jätin rauhaan myöhempää säätösessiota silmälläpitäen.
Kiinnityspultit
Asentelin nuo mielettömät mötikät järjestyksessä paikoilleen. Ensin pitkät jötikät (4 per puoli) sisempien telapyörien akseleihin molemmin puolin vaunua, ja sen jälkeen pelkät kruunut (5 per puoli) ulompien telapyörien akselien päihin.
Koska olin maalannut telapyörät ja nuo pultit (niillekin oli varmasti joku parempi nimi, minä en tietenkään moisista mitään tiennyt) toisistaan riippumatta, minulla oli niitä käsissäni epämääräinen määrä. Koetin yhdistellä niitä mitenkuten parhaaksi näin. Muutamat niistä menivät ihan nappiin, jotkut vähän sinne päin ja pari pisti silmään kuin tikku. Litkuttelu ja yleinen säistäminen piilottaisi tätäkin rikosta ainakin jossain määrin.
Sisempien telapyörien pulikoistakin olin maalannut vain päät, enkä sylinterien kylkiä. Ne tulisivat korjatuksi samalla vaivalla kun maalaisin telapyörien ulkokehiä. Kein Problem.
Ketjut
Tässä välissäkö pitäisi toistaa, miten telaketjujen itsiensä rakentaminen on minusta panssarimallailussa parhaimmillaankin sitä nuivinta puuhaa? Lakutelat eivät ikinä pysy kasassa, erikokoisista puolivalmiista pätkistä ei tule kuin rumia hirvityksiä ja irtokengistä pykättävissä menee ikä ja hermot.
Tilasin kertaalleen Friulmodelsin metalliset telaketjut Jagdtigeriini, melkein 17 vuotta sitten, vaunu oli myös sen näköinen että tein sitä joskus muinoin. Ketjut olivat mahtavat ja painoivat kuin elämä itse. Ehkä johonkin simppelimpään ketjutyyliin nojaavaan vaunuun voisin hommata taas tuommoiset. Harhaisessa mielessäni haaveilen uudesta Hummel-telakanuunasta, en saanut edellistä aikanaan täysin valmiiksi. Enkä myöskään muistanut, miksi sen maalaaminen jäi keskeneräiseksi.
 |
| 📷 2005 CE |
En ole myöskään ikinä löytänyt itselleni optimaalista tapaa toteuttaa telaketjustoa. Tyypillisimmin olen vain kasannut yksittäiset ketjut ja sitten vetänyt ne yhteen ja samalla asentanut paikalleen, jättämällä maalauksen paikan päällä tehtäväksi.
Toteutusidea
Ajattelin tällä kertaa kokeilla jotain muuta: kasaisin ainakin maahan koskevat suorat pätkät erikseen valmiiksi ja antaisin niiden liimausten kuivua kunnolla. Sitten, rakennusajan kanssa painien, koettaisin saada lopun ketjusta kasattua ennen liiman jämähtämistä ja pujotettua sen telakoneistoon vapaastipyörivän vetopyörän avustuksella. Siinä ketju saisi kuivua muotoonsa.
Koko roskan saisi irrotettua nätisti pullauttamalla vetopyöränkin irti ja maalattua sitten erillään kaikessa rauhassa. Kaikkien maalausten kuivumisen jälkeen takaisinasentaminen olisi yhtä helppoa (tai kiroiluttavaa) kuin irroittaminenkin ja ketjun viimeisen kytkennän liimaaminen olisi lastenleikkiä.
Kasaamisprosessi
Ketjunpalat tulivat kahdessa pussissa: telakengät yhdessä ja liitospalat toisessa. Pikaisen kuivasovittelun perusteella ne asentuivat toisiinsa oikein kivasti.
Ensimmäinen rakentelusessioni ei tarjonnut kovin paljoa aikaa telaketjuille, joten sain aikaan melkein koko maahan osuvan pätkän toisesta ketjusta. Kuten aiemmin mietin, tämä pätkä saisi kuivua ihan rauhassa jämäkäksi pötköksi. Saattaisin oikeastaan parantaa omia mahdollisuuksiani tekemällä näitä neljä kappaletta: kaksi lyhyttä maaosia varten, kaksi vähän pidempää yläkehille. Sitten voisin tehdä erikseen veto- ja palautuspuolien kaarevat pätkät.
En meinaan millään uskonut, että pystyisin rakentamaan kokonaista telaketjua, kahdesta puhumattakaan yhdellä rakentelusessiollani. Liiman kuivumisaika taas asetti tiukahkot aikarajat sille, miten kauan voisin missäkin vitkastella. Jos vähentäisin sitä riskiä palastelemalla rakennusprosessiani, sen parempi. Aikaa menisi enemmän mutta lopputulos olisi kenties parempi ja hermoni vähemmän pilalla.
Etulenkit ja vasen telaketju
Mittailin suunnilleen, minkä verran pohjaketjusta puuttui pituutta. Rakensin puolisen tusinan telakengän verran lisää mittaa, jolloin pohjapätkä katkesi suunnilleen etummaisen ja takimmaisen telapyörän puolivälin tienoille.
Seuraavan ketjuvaiheen aloitin vetopyöristä. Kasasin hattuvakiona viiden telakengän mittaiset pätkät ja liiman hetken asetuttua asettelin ne pyörille. Ehkä olisin voinut tehdä nuo yhtä kenkää lyhyempinäkin.
Sillä välin kun kaarenpätkä asettui, kasasin sen ja maata pitkin kulkevan suorahkon pätkän väliin tulevan suikaleen. Silmämääräisen arvion perusteella pykäsin kolmikenkäisen pätkän niitä liittämään.
Arvioni oli ihan kelvollinen, koska lyhyempänä kaariosa olisi vääntänyt ketjun luonnottomaan kulmaan (olin minä semmoisiakin saanut aikaan), tässä kaaren olisi suonut ehkä olevan lyhyempi. Tai sitten koettaisin saada epätoivoisesti aikaan melkeinpä täydellisesti pyörästöä mukailevaa telaketjua. Tuskinpa.
Takalenkki
Telaketjun palautuspyörän lenkkiä varten tein lyhyemmän ketjunpätkän ja asettelin sen kuivumaan muotoonsa palautuspyörän päälle. Tässä vaiheessa pystyin vielä pelaamaan vähän nousevan ketjunpätkän pituudella, vaikuttamalla sillä joko veto- ja palautuspyörän kiertoihin piirun sinne tai tänne.
Tässä vaiheessa ketjulenkki vaikutti ihan kelvolliselta. Ehkä takalenkki olisi voinut olla pätkän pidempikin, niin molemmat olisivat laskeutuneet kivasti telapyörien suuntaan paluumatkallaan.
Mittailin loppuketjun tällä tavalla, suoraan uupuvaa pituutta mitaten. Joku fiksu varmaan huomasi jo tässä välissä, minkä peruserheen (taas) tein.
Oikea telaketju
Kuten tavallista, kakkoskappaleen kasaaminen oli taas tottumuksen ja vauhtiinpääsyn voimalla ensimmäistä ripeämpää. Toki olin jo valmistellut pätkiä oikeanpuoleisesta telaketjusta samalla kun rakentelin vasemmanpuoleista. Nyt mitat olivat suunnilleen jo tiedossa ja kuten sanottua, vauhtiin päästyäni näiden kasaaminen oli kohtuullisen rivakkaa puuhaa.
Eipä niistä identtisiä tullut, alempi oli minusta paremman muotoinen kuin ylempi mutta ehkä ne välttäisivät. Kumpikaan ei ollut vielä yhteenliimattu, avoin linkki oli tuossa vetopörän takana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti