Jagdpanzerointia 13-14

Kolmas- ja neljästoista sessio

13

Aloitin telaketjujen kasaamisprosessin samalla tavalla kun jonkun aiemman palaketjuviritelmäni: telapyörien alle tulevalla suoralla pätkällä. Ensin mittasin sen suurpiirteisen pituuden leikkausalustan senttiruudukolla.

Ladoin telakenkiä jonoon ja totesin, että suunnilleen kolme telakenkää toisi sentin verran valmista telaketjua. 13 * 3 = 39 telakenkää per puoli pelkästään tähän (koko roskan piti olla noin 33cm eli noin 99 telakenkää per puoli). Alustallani useamman kuin kolmen nykiminen kerrallaan kasaan oli onnetonta, joten kyhäsin maanpintapätkät liimaamalla ensin tarvitsemani määrän noin sentin pätkiä ja sitten liimaamalla ne yhteen.

Turhauttavan vaivalloista? Kyllä.

Yhden mallailusession aikana sain silti nämä kaksi pätkää valmiiksi. Mutta koska loppupätkän pituus oli pidempi, en kuvitellut saavani seuraavalla kuin toisen ketjun valmiiksi, jälkimmäisen senjälkeisellä.

Kuten kuvista ehkä näki, koko pyörästö oli tässä vaiheessa irrallaan. Olin nimittäin houraillut pystyväni kasaamaan ketkut niin että saisin koko systeemin irti ja paikalleen sen ihmeemmin kiroilematta ketjujen liimausten kuivuttua.

14

Lokasuojahärpäkkeen reuna oli juuri sen verran tiellä, että ketjunpätkien pujottaminen sivukautta ei sujunut niin kuin tarkoitus oli, ja joka kerralla kun koetin niin palautusrullat putoilivat irti. Joten kyllästyin pelleilyyn ja liimasin ne kiinni. Allaolevassa kuvassa olin vetänyt etupätkän kiinni ja keräilin itseäni hieman kasaan.

Tässä vaiheessa muistin, että maalarinteipinpätkällä saisin telakengät pysymään ruodussa ja touhu nopeutuisi. Kokeilin ensimmäisellä käteenosuneella maalarinteipillä (surkeaa teippiä joka ei tartu yleensä kunnolla edes itseensä) ja sehän toimi oivallisesti. Kieroutuneesti sen irroittaminen telakengistä olikin hankalaa, mutta tästä viisastuneena kävin hakemassa Tamiya-teippini.

Vasen telaketju

Oikean puolen valmistuttua maltoin ottaa useamman vaihekuvankin. Tässä käytin maskiteippiä vasemman telaketjun pituuden määrittämiseen. Olisinpa muistanut tämän jo edelliskerralla, olisin saanut koko setin kasaan huomattavasti nopeammin.

Periongelmani iski tässä vaiheessa. Halusin saada toisenkin telaketjun valmiiksi tällä kerralla enkä odottaa taas seuraavaan mahdolliseen hetkeen.

Ja mitäs hopusta ja hosumisesta onkaan sanottu? 

Telakenkien latominen oli ripeää, liimaaminen ei vaikuttanut ongelmalliselta. Annoin ketjuni ehkä asettua liian pitkään, kun vähän pelkäsin liimaauksien olevan vielä liian heikkoja, joten muotoonvääntäminen aukaisi pari kohtaa osittain. Yhtä korjatessani rupesin sorkkimaan liikaa ja lumipalloefektinä koko roska aukesi etummaisen palautusrullan alueella.

Ihan vaan kevyesti harmistuneena nostin käteni pystyyn ja jätin telaketjujen kanssa pelaamisen siihen paikkaan. Ehkä palaisin siihen myöhemmin vielä yhdellä korjausyrityksellä, ehkä jättäisin sen tämmöiseksi.

Tärväsin vielä pari minuuttia liimaamalla kaikkiin kuuteentoista telapyörään nuo tulpat kiinni. Näin vaunu oli valmis seuraavaan askeleeseeni, oli se sitten korjaussessio tai pohjamaalausta.

Jagdpanzerointia 10-12

Kymmenes, yhdestoista ja kahdestoistakin sessio

10

Aloitin rakentelusession käymällä läpi kaikki nyhräämäni panssarilevyjen leikkauskohdat, olin onnistunut aiemmin tehokkaasti unohtamaan että tein siitä vain osan. Hupsista.

Näitä katsellessani hoksasin että jos tuota etulevyä ei saa tuon tiukemmin kiinni niin tässähän joutuu taas kittailemaan ja hiomaan enemmän kuin toivoinkaan. Rasittavaa hommaa muttei sitä nyt tuommoiseksikaan voinut kuvitella jättävänsä.

Liimasin pakoputken kiinni takapanssariin. Sitten jäin kauhistelemaan Revellin palaketjujen telapyörienpuoleisia puolia. Nuohan olivat ihan harhaoppisen täynnä turhaa muovia. Ja valurankoja erikseen kyyläämättä sama päti aika varmasti myös aivan jokaista vielä käyttämätöntä telakenkää.

Jäin miettimään, ottaisinko viilan vai dremelin käteen. Tällä telakenkämäärällä ja harmistuksella kallistuin motorisoitua työkalua kohden, mutta se saattaisi olla vähän turhan karski työkalu.

Olin lykännyt telapyörien ja ystäviensä viimeistä putsaamista, mutta kun tässä vaiheessa rakennusprosessia jäljellä ei enää ollut muuta kuin siivoamista ja korjaamista niin alistuin kohtalooni ja nappasin viilan käteeni. Puolisen rauhallista tuntia myöhemmin nämä käikäleet olivat ainakin valmiina seuraavaa koitosta varten.

11

Muutin postauspäätöstäni sen verran, että yhdistin seuraavatkin 2x45min pätkää samaa kitinää tähän yhteen ja samaan postaukseen mutta dokumentoin kuvat ja ajankäytön silti niin että pysyn kärryillä. Teitä muita ei kai niin kiinnosta.

Tukin ylimääräiset raot, reiät ja koloset kitillä. Joskus aikanaan ostamani Mr White Putty oli hämmentävää kamaa kun se kuivui niin naurettavan nopeasti. Olin nimittäin tottunut siihen, että plöräytän erikseen pienen määrän kittiä ja levittelen tököttiä pienemmissä annoksissa malliin. Kyllä sillä hommat sai tehtyä, mutta seuraavalla kerralla ostaisin jotain vähän rauhallisempaa tavaraa. Minua ei suinkaan haittaisi odottaa pientä hetkeä ennen hiomista.

Kävin telakenkien kimppuun, tässä kuvassa osa oli hiottu siistimmiksi ja alarivillä näkyi koskemattomia. Hioin niitä pienellä lattapäisellä viilalla (kokeilin paria eri viilaa, tämä toimi parhaiten) sen verran, että sain ainakin ylöspäin näkyvien kenkien pinnat siivottua. Kyllä vain, ajattelin huijata jättämällä normaaleista kuvakulmista näkymättömät telakengät siivoamatta.

12

No en minä niitä voinut jättää koskematta, koska tieto väärinteosta ja laiskottelusta olisi jäänyt häiritsemään. Eikä kuvakulmiinkaan voinut luottaa, kuten olemme kaikki häpeäksemme huomanneet.

Sain kolmevarttiseni aikana koko setin siistittyä. Laskin yhdessä välissä, että jäljellä oli enää 96 palaa ja se tuntui takanaolevaan siivoamisen määrään verrattuna pikarysäykseltä. Tämä touhu tuntui kurjasti viilauskäden ranteessa.

Viilaamisen jälkeen hioin typerimpiä maalijälkiä ja heikosti siistittyjä muovinystyröitä pois vaunustani. Aivan kaikkea esimaalattua en saanut pois, mutta tarpeeksi hyvän osan kuitenkin. Panssaripinta saattoi vähän kärsiä turhan karheasta hiomapaperistani. Varustelukierteen pahenemista odotellessa siis.

Sain mielestäni takarungon ekstrareiät tukkoon ja aika nätisti siistittyä. Melkein jopa yllätyin, miten kärsivällisyys toimi paremmin kuin hosuminen. Kukapa olisi uskonut?

Aivan lopuksi huuhtelin koko roskan muovipölystä ja ties mistä. Ensin telakenkien kolme valurankaa ja sitten vaunun itsensä ympäriinsä. Jätin sen kuivumaan paperin päälle, laatikkoonsa jottei se ainakaan keräisi lisää pölyä.

Jagdpanzerointia 9

Yhdeksäs sessio

Ohjettä kytätessä mallin rakennusprosessi rupesi olemaan jo aika lähellä loppuaan. Kiitos aikatilanteeni tämä tulisi silti syömään vielä ainakin session, pari, riippuen siitä miten tulisin lähestymään telapyörien ja palaketjujen yhdistelmää.

7.5 cm Panzerjägerkanone 39

Pelkällä kasematilla ei tehnyt mitään, sinne piti saada putki bisneksiä varten. Innostuin 75-millisen kanuunan kasaamisesta niin etten muistanut napsia välikuvatuksia. Tuo saranakompleksi oli ärsyttävästi maalattu myös kaikilta liimattavilta pinnoiltaan, joten raaputin ensi töikseni maalia pois jotta liimauksistani tulisi kelvollisemmat.

Rööri asentui mainiosti eri panssariklöntteihinsä ja sianpääkin käyttäytyi mallikkaasti. Putkea pitäisi vielä siistiä myöhemmin, siinä oli pientä epätasaisuutta puolikkaiden liitoskohdassa.

Mutkarunko

Rupesin seuraavaksi liimaamaan ylärunkoa ja alarunkoa yhteen. Tämä ensimmäinen kuva näytti, miten kierossa palat olivat, kun painoin palat takapäästä yhteen. Keulassa oli useiden millien rako. Olinko itse räveltänyt näin kelvottomasti vai oliko aika vain tehnyt kepposiaan?

Painelemalla ja yhteenpuristamalla ilmeni, että osat sopivat yhteen kyllä hyvin, joten rakennusvirheestä ei tällä kertaa tainnut olla kyse. Päätin tämän korjaantuvan kärsivällisyydellä. Liimasin ensin palat yhteen vaunun peräpäästä ja annoin liimausten kuivua.

Pikatestasin painamalla keulapään yhteen, perän liimaus piti, kuten pitikin. Liimasin seuraavan ~neljänneksen liitoskohdasta ja annoin sen kuivua taas vähän aikaa. Testasin uudelleen, ja liimasin kolmannen neljänneksen. Näin sain rungon suoraan ja nätisti yhtenäiseksi neljällä liimausaskeleella.

Aivan täydellinen keulan kulmien yhteensopivuus ei ollut, joutuisin täyttämään noita rakoja myöhemmin.Tässä välissä huljautin kaikki askaroimani leikkelyjäljet liimalla, mikä pehmensi runtuja.

Irtodetaljeja

Vaunun peräpään huteranoloisen riman oli tarkoitus pitää irtoketjunpätkää, joten kasasin pätkän telaketjua ja liiman kuivuttua sujautin sen kehikkoon. Olin ollut turhan varovainen ja ensimmäinen ketjunpätkäni oli liian lyhyt. Lisäsin yhden telakengän ja hyvä tuli. En liimannut sitä vielä kiinni vaunuun, kun en ollut ollenkaan varma missä järjestyksessä maalaisin mitäkin.

Pakoputki

Ehdin vielä aloittaa pakoputken kasaamisen. Mötikkä koostui muutamasta hassusta palasta, en vain enää ehtinyt liimata sitä kiinni vaunun perälevyyn.

Jagdpanzerointia 8

Kahdeksas sessio

Kun palasin rakentelemaan, työn alle päätyi koko takakannen pioneerivälineistö ja muut kamppeet. Toinen noista varatelapyörätelineistä (vasemman luukun päällä heti tunkin vieressä) katkesi sitä rangasta irroittaessani. Sain sen korjattua, heppoisuudestaan huolimatta.

Kannelta löytyi nyt tuttuja sakemannivaunujen työkaluja, kuten nuo bakeliittikahvaiset leikkurit, lapio, kirves, jo mainittu tunkki, käynnistyskampi ja nyt myös putkirassi osissa tuosta kasematin takaseinältä.

Vaunun 75-millinen PaK 39 piti ohjeen mukaan lyhentää kärjestä. Valinnainen suuhidastin jäi asentamatta myös sen takia, että Tape oli napannut sen puolikkaat aikanaan omiin projekteihinsa. Ei vaikuttanut tähän projektiin, varsinkin kun komponentti ei ollut pakollinen. Siivosin vähän liimauksen jälkeen putken saumoja, vallankin nuo peräkappaleen jo maalatut osat paljastivat aikamoiset reunat.

Kiehtovana temaattisena loikkana seuraavaksi asensin kasematin pohjan, joka tuli telaketjujen yläpuolelle. Näissä oli paljon mahdollisuuksia saada kieroja lopputuloksia, mutta nyt ne vaikuttivat onnistuneen hyvin.

Moottorin ilmanottosäleikköjen suojaksi asennettiin panssarilevyt. Tässä vaiheessa ohjeen kuvat olivat karmean huonot, eikä paloissa ollut mitään itsestäänselvää "asennetaan tähän, näin" tappia tai kolosia. Silmämääräisellä arviolla siis mentiin, mikä ei ole yleensä ollut kovin menestyksekäs resepti.

 Toiselle puolelle samanlainen. Ei se ihan näyttänyt oikealta.

Jatkoin liimaamalla lokasuojat vaunun peräpäähänkin. Vahvistin liimauksia useampaan kertaan, siltä varalta että liimani olisi kärsinyt epäpuhtauksista. Siitä oli vähän viitteitä jo, mutta lisäliimailu oli ainakin tähän mennessä ollut riittävä korjaus.

Jagdpanzerointia 7

Seitsemäs sessio

Valtaosa tämän rakentelusession ajasta käytettiin takakannen suunnalla. Ensin asensin moottoritilan sivusäleiköt. Olin niiden kohdistuksesta vähän huolissani, mutta turhaan.

Säleikköjen liimauksen asettuessa liimasin ajovalon paikalleen. En tarkistanut, pitikö sille vetää pinta-asennuksena lisää johtoa vai oliko kaikki jo tarpeeksi ok itsenikaltaiselle tekijälle.

Sitten palasin takakannelle liimaamaan kahvoja sun muita kiinni.

Moottoritilan toinen kansiluukku sopi vaivatta paikalleen. Lisäksi liimasin paikoilleen megakokoluokan kiintoavaimen ja c-koukut (vetokoukut, Zughaken, kiitos Adam Mann valaisevasta videopätkästäsi).

Tuo pyrstön rimahässäkkä tuntui pelottavan rimpulalta, mutta ehkä se ei ottaisi tahatonta osumaa ja katkeaisi jonkun muun kilkkeen asennuksen aikana. Toivoa ainakin sopi.