Kahdeksas sessio
Kun palasin rakentelemaan, työn alle päätyi koko takakannen pioneerivälineistö ja muut kamppeet. Toinen noista varatelapyörätelineistä (vasemman luukun päällä heti tunkin vieressä) katkesi sitä rangasta irroittaessani. Sain sen korjattua, heppoisuudestaan huolimatta.
Kannelta löytyi nyt tuttuja sakemannivaunujen työkaluja, kuten nuo bakeliittikahvaiset leikkurit, lapio, kirves, jo mainittu tunkki, käynnistyskampi ja nyt myös putkirassi osissa tuosta kasematin takaseinältä.
Vaunun 75-millinen PaK 39 piti ohjeen mukaan lyhentää kärjestä. Valinnainen suuhidastin jäi asentamatta myös sen takia, että Tape oli napannut sen puolikkaat aikanaan omiin projekteihinsa. Ei vaikuttanut tähän projektiin, varsinkin kun komponentti ei ollut pakollinen. Siivosin vähän liimauksen jälkeen putken saumoja, vallankin nuo peräkappaleen jo maalatut osat paljastivat aikamoiset reunat.
Kiehtovana temaattisena loikkana seuraavaksi asensin kasematin pohjan, joka tuli telaketjujen yläpuolelle. Näissä oli paljon mahdollisuuksia saada kieroja lopputuloksia, mutta nyt ne vaikuttivat onnistuneen hyvin.
Moottorin ilmanottosäleikköjen suojaksi asennettiin panssarilevyt. Tässä vaiheessa ohjeen kuvat olivat karmean huonot, eikä paloissa ollut mitään itsestäänselvää "asennetaan tähän, näin" tappia tai kolosia. Silmämääräisellä arviolla siis mentiin, mikä ei ole yleensä ollut kovin menestyksekäs resepti.
Toiselle puolelle samanlainen. Ei se ihan näyttänyt oikealta.
Jatkoin liimaamalla lokasuojat vaunun peräpäähänkin. Vahvistin liimauksia useampaan kertaan, siltä varalta että liimani olisi kärsinyt epäpuhtauksista. Siitä oli vähän viitteitä jo, mutta lisäliimailu oli ainakin tähän mennessä ollut riittävä korjaus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti