Kymmenes, yhdestoista ja kahdestoistakin sessio
10
Aloitin rakentelusession käymällä läpi kaikki nyhräämäni panssarilevyjen leikkauskohdat, olin onnistunut aiemmin tehokkaasti unohtamaan että tein siitä vain osan. Hupsista.
Näitä katsellessani hoksasin että jos tuota etulevyä ei saa tuon tiukemmin kiinni niin tässähän joutuu taas kittailemaan ja hiomaan enemmän kuin toivoinkaan. Rasittavaa hommaa muttei sitä nyt tuommoiseksikaan voinut kuvitella jättävänsä.
Liimasin pakoputken kiinni takapanssariin. Sitten jäin kauhistelemaan Revellin palaketjujen telapyörienpuoleisia puolia. Nuohan olivat ihan harhaoppisen täynnä turhaa muovia. Ja valurankoja erikseen kyyläämättä sama päti aika varmasti myös aivan jokaista vielä käyttämätöntä telakenkää.
Jäin miettimään, ottaisinko viilan vai dremelin käteen. Tällä telakenkämäärällä ja harmistuksella kallistuin motorisoitua työkalua kohden, mutta se saattaisi olla vähän turhan karski työkalu.
Olin lykännyt telapyörien ja ystäviensä viimeistä putsaamista, mutta kun tässä vaiheessa rakennusprosessia jäljellä ei enää ollut muuta kuin siivoamista ja korjaamista niin alistuin kohtalooni ja nappasin viilan käteeni. Puolisen rauhallista tuntia myöhemmin nämä käikäleet olivat ainakin valmiina seuraavaa koitosta varten.
11
Muutin postauspäätöstäni sen verran, että yhdistin seuraavatkin 2x45min pätkää samaa kitinää tähän yhteen ja samaan postaukseen mutta dokumentoin kuvat ja ajankäytön silti niin että pysyn kärryillä. Teitä muita ei kai niin kiinnosta.
Tukin ylimääräiset raot, reiät ja koloset kitillä. Joskus aikanaan ostamani Mr White Putty oli hämmentävää kamaa kun se kuivui niin naurettavan nopeasti. Olin nimittäin tottunut siihen, että plöräytän erikseen pienen määrän kittiä ja levittelen tököttiä pienemmissä annoksissa malliin. Kyllä sillä hommat sai tehtyä, mutta seuraavalla kerralla ostaisin jotain vähän rauhallisempaa tavaraa. Minua ei suinkaan haittaisi odottaa pientä hetkeä ennen hiomista.
Kävin telakenkien kimppuun, tässä kuvassa osa oli hiottu siistimmiksi ja alarivillä näkyi koskemattomia. Hioin niitä pienellä lattapäisellä viilalla (kokeilin paria eri viilaa, tämä toimi parhaiten) sen verran, että sain ainakin ylöspäin näkyvien kenkien pinnat siivottua. Kyllä vain, ajattelin huijata jättämällä normaaleista kuvakulmista näkymättömät telakengät siivoamatta.
12
No en minä niitä voinut jättää koskematta, koska tieto väärinteosta ja laiskottelusta olisi jäänyt häiritsemään. Eikä kuvakulmiinkaan voinut luottaa, kuten olemme kaikki häpeäksemme huomanneet.
Sain kolmevarttiseni aikana koko setin siistittyä. Laskin yhdessä välissä, että jäljellä oli enää 96 palaa ja se tuntui takanaolevaan siivoamisen määrään verrattuna pikarysäykseltä. Tämä touhu tuntui kurjasti viilauskäden ranteessa.
Viilaamisen jälkeen hioin typerimpiä maalijälkiä ja heikosti siistittyjä muovinystyröitä pois vaunustani. Aivan kaikkea esimaalattua en saanut pois, mutta tarpeeksi hyvän osan kuitenkin. Panssaripinta saattoi vähän kärsiä turhan karheasta hiomapaperistani. Varustelukierteen pahenemista odotellessa siis.
Sain mielestäni takarungon ekstrareiät tukkoon ja aika nätisti siistittyä. Melkein jopa yllätyin, miten kärsivällisyys toimi paremmin kuin hosuminen. Kukapa olisi uskonut?
Aivan lopuksi huuhtelin koko roskan muovipölystä ja ties mistä. Ensin telakenkien kolme valurankaa ja sitten vaunun itsensä ympäriinsä. Jätin sen kuivumaan paperin päälle, laatikkoonsa jottei se ainakaan keräisi lisää pölyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti