Jagdpanzerointia 13-14

Kolmas- ja neljästoista sessio

13

Aloitin telaketjujen kasaamisprosessin samalla tavalla kun jonkun aiemman palaketjuviritelmäni: telapyörien alle tulevalla suoralla pätkällä. Ensin mittasin sen suurpiirteisen pituuden leikkausalustan senttiruudukolla.

Ladoin telakenkiä jonoon ja totesin, että suunnilleen kolme telakenkää toisi sentin verran valmista telaketjua. 13 * 3 = 39 telakenkää per puoli pelkästään tähän (koko roskan piti olla noin 33cm eli noin 99 telakenkää per puoli). Alustallani useamman kuin kolmen nykiminen kerrallaan kasaan oli onnetonta, joten kyhäsin maanpintapätkät liimaamalla ensin tarvitsemani määrän noin sentin pätkiä ja sitten liimaamalla ne yhteen.

Turhauttavan vaivalloista? Kyllä.

Yhden mallailusession aikana sain silti nämä kaksi pätkää valmiiksi. Mutta koska loppupätkän pituus oli pidempi, en kuvitellut saavani seuraavalla kuin toisen ketjun valmiiksi, jälkimmäisen senjälkeisellä.

Kuten kuvista ehkä näki, koko pyörästö oli tässä vaiheessa irrallaan. Olin nimittäin houraillut pystyväni kasaamaan ketkut niin että saisin koko systeemin irti ja paikalleen sen ihmeemmin kiroilematta ketjujen liimausten kuivuttua.

14

Lokasuojahärpäkkeen reuna oli juuri sen verran tiellä, että ketjunpätkien pujottaminen sivukautta ei sujunut niin kuin tarkoitus oli, ja joka kerralla kun koetin niin palautusrullat putoilivat irti. Joten kyllästyin pelleilyyn ja liimasin ne kiinni. Allaolevassa kuvassa olin vetänyt etupätkän kiinni ja keräilin itseäni hieman kasaan.

Tässä vaiheessa muistin, että maalarinteipinpätkällä saisin telakengät pysymään ruodussa ja touhu nopeutuisi. Kokeilin ensimmäisellä käteenosuneella maalarinteipillä (surkeaa teippiä joka ei tartu yleensä kunnolla edes itseensä) ja sehän toimi oivallisesti. Kieroutuneesti sen irroittaminen telakengistä olikin hankalaa, mutta tästä viisastuneena kävin hakemassa Tamiya-teippini.

Vasen telaketju

Oikean puolen valmistuttua maltoin ottaa useamman vaihekuvankin. Tässä käytin maskiteippiä vasemman telaketjun pituuden määrittämiseen. Olisinpa muistanut tämän jo edelliskerralla, olisin saanut koko setin kasaan huomattavasti nopeammin.

Periongelmani iski tässä vaiheessa. Halusin saada toisenkin telaketjun valmiiksi tällä kerralla enkä odottaa taas seuraavaan mahdolliseen hetkeen.

Ja mitäs hopusta ja hosumisesta onkaan sanottu? 

Telakenkien latominen oli ripeää, liimaaminen ei vaikuttanut ongelmalliselta. Annoin ketjuni ehkä asettua liian pitkään, kun vähän pelkäsin liimaauksien olevan vielä liian heikkoja, joten muotoonvääntäminen aukaisi pari kohtaa osittain. Yhtä korjatessani rupesin sorkkimaan liikaa ja lumipalloefektinä koko roska aukesi etummaisen palautusrullan alueella.

Ihan vaan kevyesti harmistuneena nostin käteni pystyyn ja jätin telaketjujen kanssa pelaamisen siihen paikkaan. Ehkä palaisin siihen myöhemmin vielä yhdellä korjausyrityksellä, ehkä jättäisin sen tämmöiseksi.

Tärväsin vielä pari minuuttia liimaamalla kaikkiin kuuteentoista telapyörään nuo tulpat kiinni. Näin vaunu oli valmis seuraavaan askeleeseeni, oli se sitten korjaussessio tai pohjamaalausta.