Dekki ja järjestelmäshokin uusioversio

Steam Deck 256 GB

Steamin jossain kevätalennuskierroksessa oli mukana myös Steam Deckin eri versiot. Kyselin vanhalta kaveriltani, joka oli hommannut laitteen jo aiemmin, mitä mieltä hän oli laitteesta ja miten masiina oli toiminut. Kai se oli jo itselleni aikalailla selvää jo tässä vaiheessa, että olin tilaamassa itselleni yhden, kunhan vain vahvistin hinkuani.

Laite

Posti kuljetti laitteen aika ripeästi (tai sitten olin niin kiireinen, etten huomannut kauanko tilauksen ja toimituksen välissä olikaan aikaa) heti huhtikuun alussa. Ilahduin siitä, että laite tuli omassa kuljetuskotelossaan enkä joutunut arpomaan, että mihin ihmeeseen sen säilöisin turvallisesti.

Fyysisenä laitteena tuo oli jonkun verran Nintendo Switchiä kookkaampi ja painavampi. Kuvasta ei näkynyt se, että tuon takapuolella oli kaksien R/L-liipasimien lisäksi vielä samanlaiset molemminpuoleiset tuplanappulat kuin Steam Controllerissa (pidin siitä ohjaimena, en vain ole pelannut pahemmin pelejä joihin se sopisi näppishiirikomboa paremmin).

Testailua

Näiden parin kuukauden aikana en ole käyttänyt kamalan paljon aikaa uuden leluni testaamiseen, mutta vähän nyt kumminkin. Secret Agent HD:stä taisin pelata tällä kolme episodia ja pöytäkoneella vain ensimmäisen. Noidassa taikasauvan tähtääminen oli vähän opettelua vaativaa, mutta muutaman pelisession aikana pääsin kyllä luotettavasti jääluolastoon asti. Tai olen päässyt sinen ihan yhtä luotettavasti kuin pöytäkoneellakin...

Pöytäkoneeni oli tässä vaiheessa sisukaluineen muistaakseni jo ainakin kahdeksanvuotias, ja vasta nyt olin päätynyt tilanteeseen, jossa se ei enää pyörittänyt uudempia pelejä joita olisin kiinnostunut pelaamaan. Kaipa maailmassa oli sen miljoona asiaa, joihin se ei olisi aikoihin riittänyt, mutta eivät ne olleet minun silmiini osuneet. Nyt voisin taas ihmetellä vähän uudempia tuotoksia riippuen ihan siitä, toimisivatko ne tällaisella konsoliohjauksella. Kosketusnäyttö oli kyllä toimiva, vaikken vielä sitä pahemmin ollut tarvinnutkaan. Samoin en ollut vielä lähtenyt tunkkaamaan ja kustomoimaan GNU/Linux-puolelle mitään, kiire kun ei ole ollut.

System Shock remake

Tässä kesäkuun alussa sähköpostitulva herätti minut siihen, että ihan äsken eli kesällä 2016 tukemani Kickstarter-projekti (System Shock remake) oli pullauttanut tuotoksensa ulos. Tekijöiden alkuperäinen arvaus pelin toimitusajasta oli ollut kevyesti optimistisehko 2017, mikä on tietenkin vuosien saatossa aiheuttanut tietyssä osassa ihmiskuntaa näppisraivareita. Minä olin tyytyväinen siihen, että nyt se tuli ja pääsin testaamaan kolmenkympin peliä, ei minulta ollut tekeminen päässyt odotellessa loppumaan.

Melkein unohdin, että tähänhän sisältyi myös jokunen vuosi sitten Steamiin tullut System Shock: Enhanced Edition, jonka räpelsin läpi kun en joskus 1994, 1995 saanut pelistä kunnolla otetta vaikka ostinkin kehujen perusteella SVGA cd-rom -version ja kaikkea. Kai se oli vain liian erilainen Doomia fanittavalle pikku-ISD:lle, en enää muistanut näin monen vuoden takaa. Toinen aika todennäköinen vaihtoehto oli se, että senaikainen 486SX/66/4 (myöhemmin /8 ja sitten vielä /16) ei vain pyörittänyt järjestelmäshokkia kunnolla. 

Oli miten oli, en aikoinaan pelannut originaalia System Shockia juuri ollenkaan ja modernimmalla koneella EE-versio aiheutti vähän päänsärkyä. Paikat olivat pääsääntöisesti jotenkin mielessä ja tarina oli tuttu, mutta se tuskin olisi mitenkään pelielämystäni haittaava asia, veikkaisin entisen kollegani Matin – joka osasi varmaan jokaisen pikselin ulkoa vanhastaan – olevan vielä enemmän innoissaan tästä kuin minä.

 

Tähän mennessä olen seikkaillut Citadel-aseman ensimmäisissä kerroksissa parin viikon iltoina. Olen saanut jatkuvasti selkääni, joten aika naurettava osa ajasta on mennyt lääkärinpöydälle takaisintaapertamisessa ja latauspisteillä juoksemisessa. Silti olen edistynyt, lääkintäkerroksesta siirryin huoltokerrokseen ja sieltä vielä alas reaktoritasolle. Jokunen käytävänpätkä on jäänyt käymättä kokonaan kun jo oven avaaminen on saanut hakkerin kakomaan ja radioaktiivisuusvauriota on saanut sulatella pitkään, joten olen vältellyt noita ihan senkin takia. Ehkei tarvitsisi, sillä ei sen isotoopinkana hakeminen säteilevästä kammiosta niin kamalasti antanut vahinkoa kun sinne meni täysissä voimissaan.

Kyborgoidut entiset ihmisparat ovat olleet karmeita ja niistä on saanut piestyä paloja irti kuten jo ikivanhassa Soldier of Fortunessa. Tavalliset ja muutama eliittikyborgi ovat olleet kovia höpisemään koheltaessaan ympäri käytäviä, joten harvoin ne ovat päässeet yllättämään.

Jokunen kommentoija on sanonut, että "tältä se alkuperäinen näytti muistoissasi" mikä ei ollut ihan oikein kun muistoni ovat aika tuoreesti SS:EE:stä eivätkä kohta kolmenkymmenen vuoden takaa. Mutta kuvaava tuo sitaatti kyllä oli, nyt eri nurkat olivat ainakin minusta helpommin tunnistettavissa, originaalissa tuntui olevan vielä helpompaa eksyä ties mihin ja olla tunnistamatta sitä mikä kulmikas käytävä tämä nyt olikaan.

Valmista: Projekti VIII/22

Vogtlandische Maschinenfabrik AG (Vomag) SdKfz 162 - Jagdpanzer IV L/48

Tankintuhoajaprojekti, jonka aloitin hädintuskin vuoden 2022 puolella, oli nyt vihdoin valmis, kesäkuussa. Ei sillä että olisin pitänyt sen kanssa aivan hirveää kiirettä tai toisaalta hidastellutkaan tarkoituksella. Tämä projekti, kuten aikalailla kaikki muutkin, elivät inspiraation voimalla: joskus sain tarmokkaasti asioita edistettyä monena peräkkäisenä päivänä ja joskus taas puuhastelin kaikkea aivan muuta pidemmän aikaa.

Aikajana

Pidin kirjaa aika heppoisesti, käytin lähinnä ottamieni kuvien aikaleimoja eri mallaussessioiden seuraamiseen. Jos koko roskaan meni pyöristäen 28 noin kolmen vartin sessiota niin 28 * 0,75h = 21h ja tämä tuntimäärä jakautui aika nätisti puolelle vuodelle. Vilkaisin näitä numeroita pyöritellessäni, miten Königstigerin kanssa meni ja kalenterista se oli syönyt vain kolmisen kuukautta enemmän vaikka oli mallina aikalailla monimutkaisempi ja rakennus-maalausprosessi huomattavasti intensiivisempi.

Metoditestausta

Pohdiskelin jossain aiemmassa postauksessani, että tämä oli tämmöisenä aikalailla lahjaksi saatuna mallina todella otollinen testailuun. Innostuin testaamaan metalliosien maalaamista ilman metalliosia (pl. telaketjujen vihoviimeiset korostukset) ja se tuntui olevan, ainakin pioneerivälineiden kohdalla ihan toimiva ratkaisu.

Öljymaalit olivat kutitelleet mielenpohjalla pidemmän aikaa, mutta tähän alkuvuoteen asti olin onnistunut lyttäämään uteliaisuuteni. Onneksi kollegat olivat parempia myyntipuheineen kuin internetin muukalaiset, koska nuohan olivat mielettömän mukavia käyttää. Kuivumisaika oli tietysti hervoton, mutta varsinkin omien epämääräisten aikataulujeni kanssa siitä oli jopa etua. Ai en päässyt pariin päivään korjaamaan liikoja kuraroiskeita? Ei se mitään, ohentimen kanssa maali uudelleenaktivoitui helposti ja lopputulos oli pelastettavissa. Akryylivärien kanssa moisesta ei olisi puhettakaan, mutta kyllä minä olin niitä käyttämässä päämaalaukseen jatkossakin.

Pigmenttien lisääminen ohentimella oli myös jotain mihin törmäsin ihan vahingossa ja hyvä, että törmäsin. Tulisin testaamaan pigmenttijekkuja enemmän seuraavissa projekteissa.

Valokuvatukset

Innostuin puljaamaan valokuvieni kanssa vähän aiempaa enemmän. Valotelttakuvieni taustat kun olivat häirinneet minua, kun eivät ne olleet tasaisia ja siistejä suoraan laitteesta otettuina. Näitä loppukuvia varten perehdyin koko hommaan vähän enemmän ja päädyin napsimaan kuvat kolmesti uudelleen, kiitos jonkun innokkaan joka oli säätänyt ison kameran aukkoasetuksen minimiin.

[0] – Kuvat valoteltassa

Asettelin valotelttani taustakankaan mutkalle niin, että sen taitokset (pakattuna se oli kahdesti taitettuna) olisivat mahdollisimman olemattomat. Räimin otokseni kameran (Canon EOS 60D, kittilinssi jonka speksejä en osannut saati sitten välittänyt opetella ulkoa) manuaalimoodilla, ISO 200, aukko/aperture f25 ja valotusaika 0"6 eli 600ms jos oikein noita tulkitsin. En ole ikinä ruvennut ampumaan kuvia raakoina vaan jpg-formaatissa, vaikka näissä hommissa syvemmällä uivat aina keuhkoavat raw'n puolesta.

[1] – Ensieditointi

Nykäisin kuvatukset työläppärin Photos:iin, jossa säädin lämpötasapainoa aavistuksen verran lämpimämmäksi ja säädin levels-asetuksia kaikista kuvista. Täytenä amatöörinä katsoin vain spektrikäppyrän ja raahasin alarajaa oikealle sinne mistä käyrä alkoi, yläpäätä vasemmalle sinne mihin käppyrä päättyi.

Toisin kuin tässä wip-kuvasta katsottu kuvatus yllä, loppukuvissani oli enempivähemppi gaussin käyrän näköinen käppyrä, jonka molemmilla puolilla oli reippaasti tyhjää. Kun turha tyhjyys oli leikattu pois, kuvien värit rupesivat näyttämään paljon enemmän siltä kuin mitä omat kurjat silmäni näkivät.

[2] – Artifaktien siivoaminen yms

Levelsien säätäminen ei poistanut kaikkea roskaa vaikka paljon auttoikin. Nakkasin kuvatukseni gimppiin, nappasin aina kuvasta yhden valkoisen sävyn ja rupesin yksinkertaisesti maalaamaan sillä kaiken muun yli. Lopputulos oli kohtuullisen yhdenmukainen valkoinen tausta, tai sininen niissä muutamassa kuvassa jotka napsin sinisellä taustakankaalla.

Olin laiska ja napsin valtaosan vaunun reunoilta löytyneistä töhryistä (ts. taustavalkeasta poikkeavasta väristä) Gimpin taikasauvatyökalun "select by color"-moodilla. Loput hienosäädöt maalasin päälle käsin. Tarvittaessa kiersin kutakin kuvaa saadakseni sen mielestäni oikeaan kulmaan, sitten rajasin (crop) sopivasti ja lopuksi kutistin monituhatpikseliset kuvat n*1024 -kokoon.

Kuten näistä kuvista saattoi tarkkaan katsomalla nähdä, lopputulos ei ollut läheskään täydellinen. Parempia nämä minusta silti olivat kuin aiemmat kokolailla editoimattomat kuvatukset.

[3] – Kuvakokoelma

Jagdpanzerointia 28

Kahdeskymmeneskahdeksas sessio

Tämä oli viimeistelykierros. Kävin läpi ne kohdat mitkä vielä häiritsivät ja lisäsin sen mikä mielestäni puuttui. Kaiken puuosien kanssa arpomisen jälkeen päädyin vetämään niiden päälle ruskean litkumaalin (Citadel Shade - Agrax Earthshade)

Undo-kierros

Putsasin ohentimella isoimpia märän kuran öljyvärejä. Tässä välissä öljymaalini oli ollut vaunun pinnassa useita päiviä, mutta silti alle viikon joten en ollut huolissani. Kastoin viistoharjaksista blendaussivellintäni ohentimeen, pyyhin valtaosan pois talouspaperiin ja pyörittelin tummanruskeaa maalia kohti keulaa.

Jep. Tökötti hupeni liika-alueelta kuin ctrl+z:aa painettua. Tai ei ihan, kun en halunnut poistaa kaikkea, vaan korjata roiskeita. Samalla vaivalla putsailin vähän liian isoja alueita vallannutta vaalean ruosteen pigmenttejäni. Nekin lähtivät kiltisti liikkeelle.

Puhdistin lähinnä vaunun keulaa ja peräpäätä. Takarungon telaketjunpätkät olivat minusta vähän sinnepäin, mutten ollut kuitenkaan niin tyytymätön että olisin tehnyt koko roskan kokonaan uusiksi.

Katon kurasotkua rajasin niin, että poistin parhaani mukaan kaiken luukkujen päältä. Idea oli tietysti mallintaa sitä että henkilöstö oli pyörinyt kökköisissä saappaissaan kannella muttei juurikaan tanssahdellut luukkujen päällä.

Tässä taisi kyllä näin jälkikäteen katsoen käydä niin, että sotkin luukun saranapuolen kohdalta enkä siitä mistä enemmän kuljettiin. Ensi kerralla paremmin sitten.

Metallia

Yksi merkki siitä, että malli oli jo loppusuoralla oli se, että maalasin myös putkenpuhdistusharjan kepakon liitososat messinkisiksi (VGA 72758 Brassy Brass). Aika heikosti niiden kohdat oli arvattavissa tuon monoliitin pinnasta, mutta tuommoiset minä nyt maalasin. Näitä en meinannut koettaakaan tehdä nmm-idealla, vaikka kirveen terät ja lapion kärjet onnistuivatkin amatöörin ei-metalli-metallijekulla ihan kivasti.

Telakoneiston metalliosat

Kuivaharjasin telakenkien kulutuspintoihin, sikäli kun niihin siveltimellä ylettyi, metallimaalia (VMA 71072 Gunmetal). Samoin kävin läpi ne osat telakenkien ohjaushampaista, vetopyörien hampaista ja palautuspyörien ulkokehästä, jotka oli mahdollista.

Lentäjän näkökulmasta vielä:

Olin tietysti onnistunut hukkaamaan alkuvuodesta ostamani grafiittikynän, joten jouduin käyttämään metalliosien viimeiseen koristeluun ensimmäistä kotoa löytynyttä tavallista (ja kovempilyijyistä) lyijäriä. Ei se oikein näyttänyt toimivan turhan hyvin toteuttamaan telapyörien hioman telakengän efektiä. Olin tosin aika naurettavan varovainen ketjujeni kanssa kun ne olivat, kuten moneen kertaan todettua, surkeat, enkä halunnut hajottaa niitä enää yhtään enempää.

Jagdpanzerointia 27

Säistyssessio 2

Minulla on kokoelmassani kahdenlaisia pigmenttejä. Osa niistä on Tamiyan rasioita, joissa on kolme kovaa "pigmenttipastillia" lokeroissaan ja kaksipäinen harja/sieniapplikaattori. Näyttävät vähän meikkisysteemeiltä. Loput pigmenttini ovat eläneet jauheena omissa purkeissaan.

En ikinä keksinyt kovin hyvää metodia pastillityyppisiin, lähinnä kostutin applikaattorin sienipuolta sitouttamislitkuun, hieroin sitä pastilliin saadakseni kaapattua materiaalia ja sitten sörkin töhkää malliin. Jauhetta taas käytin joko tuolla samalla tavalla tai sitten nappasin sitä kuivaan harjapuoleen ja levittelin ympäri mallia, ja räimin kynäruiskusta sitouttamisnestettä kauempaa päälle ja toivoin kovasti etten ampuisi ilmanpaineella värijauheitani samalla ympäri taloa.

Ei mitään kovin fiksua tai oivallisesti toimivaa, siis. Törmäsin jollain youtube-kanavalla pätkään jossa öljyvärisäistyksen lisäksi jannu käytti pigmenttijauheitaankin maalin tavoin, sekoittamalla ne ohentimeensa. Työslackin miniature-painting -kanavalla ääneen mietiskelyyni vastattiin että kyllä Abteilungin ohennin toimi niiden kanssa, joten rupesin testailemaan.

Valitsin putelikokoelmastani muutaman: tuore ruoste (Vallejo Pigments 73118 Fresh Rust), tumma teräs (AK Interactive / Pigments / Dark Steel), ketjuruoste (AK Interactive / Pigments / Track Rust) sekä hiilenmustaa (Vallejo Pigments 73116 Carbon Black). Annostelin, vasemmalta oikealle, terästä, tuoretta ruostetta ja mustaa. Telaketjuruosteen jätin viime hetkellä pois testistäni, kun olin jo sotkenut ketjuja mielestäni riittämiin.

Sitten tiputin pipetillä jokusen tipan ohenninta purujen sekaan. Ennen niiden käyttämistä sekoitin niitä tietysti litkuksi, jotta minulla olisi jotain muutakin kuin märkiä paakkuja vaunuuni sotkettavaksi.

 

En räiminyt työvaihekuvia eri mömmöistä, vaan tuhrasin ensin pigmentti kerrrallaan ja otin kuvatukset lopuksi. Aloitin hiilenmustasta, jota sörkin pakoputken päähän ja kanuunan päähän.

Ruostetta olin käyttävinäni varovaisesti ja pienissä määrissä taktisiin kohtiin. Ensimmäisenä kohteenani oli vaunun takapään ketjupanssari, jonka ruosteisuuden monipuolisuutta halusin kasvattaa. Tökin ohutta ruostemössöäni yleensä sinne tänne, keskittyen enemmän paikkoihin joihin seisova sadevesi voisi jäädä, mutta en liian yhdenmuotoisesti.

Lisäsin ruostemössöä myös pakoputkitynnyrin yläpäähän ja levittelin annoksia myöhemmin blendaussiveltimellä ohuemmiksi. Takakannelle lisäsin ruostetta muutamaan kohtaan, kuten tunkin yläreunaan, sekä pariin saranaan (tuossa varatelapyörien ja leikkurien välissä etualalle oli yksi selvästi näkyvä kohta). Samoin laittelin moottorin ilma-aukkojen vierelle tuohon kuralaudalle ruostetta muutamaan vesiansaan.

Telakoneiston puolella käytin lähinnä tummaa terästä, sivelin sitä aika vallattomasti telakenkien ohjaushampaisiin tmv, vetopyörien hammastuksiin ja palautuspyörien kulutuspinnoille, sekä telakenkien anturoihin (mitä ne sitten oikeasti olivatkaan nimeltään).

 

Toistakymmentä tuntia myöhemmin

Nappasin muutaman kuvan seuraavana iltapäivänä nähdäkseni mitä tuli tehtyä. Vallankin tässä ensimmäisessä kuvassa kuskinpuoleisen valon tyvessä ruosteläiskät olivat vähän voimakkaampia kuin olin hahmotellut.

Nämä puolestaan pysyivät aika hyvin kurissa, ehkä joku voisi kommentoida sitä miten maalipinta ei ole kärsinyt mutta se oli silti ruosteessa. Tämä oli tietysti tulosta siitä etten ollut suunnitellut tuommoista etukäteen.

Vallejon vaalea ruoste oli aika kirkasta, sitä olisi ehkä ollut syytä tosiaan levitellä ohuemmin - tai sitten sekoittaa AK:n ketjuruostetta sekaan vähän tummemman lopputuloksen aikaansaamiseksi.

Nämä palaketjut olivat kyllä ihan jäätävät ja tässäkin näkyi, että joku oli mennyt aukeamaan ajan (ja maalailun vaatiman pyörittelyn) kanssa.

Ohjaushampaista ja vetopyörän hampaista metallipigmentti erottui kyllä, mutta mietiskelin että olikohan käyttämäni määrä liiallinen? Voisihan noita koettaa sivellä ohentimen kanssa vähän vähemmälle, nyt viimeisen kuvan vetopyörä oli puoliksi teräspölyssä. Ketjuissa tuo kama näytti toisaalta toimivan ihan kivasti.