Dekki ja järjestelmäshokin uusioversio

Steam Deck 256 GB

Steamin jossain kevätalennuskierroksessa oli mukana myös Steam Deckin eri versiot. Kyselin vanhalta kaveriltani, joka oli hommannut laitteen jo aiemmin, mitä mieltä hän oli laitteesta ja miten masiina oli toiminut. Kai se oli jo itselleni aikalailla selvää jo tässä vaiheessa, että olin tilaamassa itselleni yhden, kunhan vain vahvistin hinkuani.

Laite

Posti kuljetti laitteen aika ripeästi (tai sitten olin niin kiireinen, etten huomannut kauanko tilauksen ja toimituksen välissä olikaan aikaa) heti huhtikuun alussa. Ilahduin siitä, että laite tuli omassa kuljetuskotelossaan enkä joutunut arpomaan, että mihin ihmeeseen sen säilöisin turvallisesti.

Fyysisenä laitteena tuo oli jonkun verran Nintendo Switchiä kookkaampi ja painavampi. Kuvasta ei näkynyt se, että tuon takapuolella oli kaksien R/L-liipasimien lisäksi vielä samanlaiset molemminpuoleiset tuplanappulat kuin Steam Controllerissa (pidin siitä ohjaimena, en vain ole pelannut pahemmin pelejä joihin se sopisi näppishiirikomboa paremmin).

Testailua

Näiden parin kuukauden aikana en ole käyttänyt kamalan paljon aikaa uuden leluni testaamiseen, mutta vähän nyt kumminkin. Secret Agent HD:stä taisin pelata tällä kolme episodia ja pöytäkoneella vain ensimmäisen. Noidassa taikasauvan tähtääminen oli vähän opettelua vaativaa, mutta muutaman pelisession aikana pääsin kyllä luotettavasti jääluolastoon asti. Tai olen päässyt sinen ihan yhtä luotettavasti kuin pöytäkoneellakin...

Pöytäkoneeni oli tässä vaiheessa sisukaluineen muistaakseni jo ainakin kahdeksanvuotias, ja vasta nyt olin päätynyt tilanteeseen, jossa se ei enää pyörittänyt uudempia pelejä joita olisin kiinnostunut pelaamaan. Kaipa maailmassa oli sen miljoona asiaa, joihin se ei olisi aikoihin riittänyt, mutta eivät ne olleet minun silmiini osuneet. Nyt voisin taas ihmetellä vähän uudempia tuotoksia riippuen ihan siitä, toimisivatko ne tällaisella konsoliohjauksella. Kosketusnäyttö oli kyllä toimiva, vaikken vielä sitä pahemmin ollut tarvinnutkaan. Samoin en ollut vielä lähtenyt tunkkaamaan ja kustomoimaan GNU/Linux-puolelle mitään, kiire kun ei ole ollut.

System Shock remake

Tässä kesäkuun alussa sähköpostitulva herätti minut siihen, että ihan äsken eli kesällä 2016 tukemani Kickstarter-projekti (System Shock remake) oli pullauttanut tuotoksensa ulos. Tekijöiden alkuperäinen arvaus pelin toimitusajasta oli ollut kevyesti optimistisehko 2017, mikä on tietenkin vuosien saatossa aiheuttanut tietyssä osassa ihmiskuntaa näppisraivareita. Minä olin tyytyväinen siihen, että nyt se tuli ja pääsin testaamaan kolmenkympin peliä, ei minulta ollut tekeminen päässyt odotellessa loppumaan.

Melkein unohdin, että tähänhän sisältyi myös jokunen vuosi sitten Steamiin tullut System Shock: Enhanced Edition, jonka räpelsin läpi kun en joskus 1994, 1995 saanut pelistä kunnolla otetta vaikka ostinkin kehujen perusteella SVGA cd-rom -version ja kaikkea. Kai se oli vain liian erilainen Doomia fanittavalle pikku-ISD:lle, en enää muistanut näin monen vuoden takaa. Toinen aika todennäköinen vaihtoehto oli se, että senaikainen 486SX/66/4 (myöhemmin /8 ja sitten vielä /16) ei vain pyörittänyt järjestelmäshokkia kunnolla. 

Oli miten oli, en aikoinaan pelannut originaalia System Shockia juuri ollenkaan ja modernimmalla koneella EE-versio aiheutti vähän päänsärkyä. Paikat olivat pääsääntöisesti jotenkin mielessä ja tarina oli tuttu, mutta se tuskin olisi mitenkään pelielämystäni haittaava asia, veikkaisin entisen kollegani Matin – joka osasi varmaan jokaisen pikselin ulkoa vanhastaan – olevan vielä enemmän innoissaan tästä kuin minä.

 

Tähän mennessä olen seikkaillut Citadel-aseman ensimmäisissä kerroksissa parin viikon iltoina. Olen saanut jatkuvasti selkääni, joten aika naurettava osa ajasta on mennyt lääkärinpöydälle takaisintaapertamisessa ja latauspisteillä juoksemisessa. Silti olen edistynyt, lääkintäkerroksesta siirryin huoltokerrokseen ja sieltä vielä alas reaktoritasolle. Jokunen käytävänpätkä on jäänyt käymättä kokonaan kun jo oven avaaminen on saanut hakkerin kakomaan ja radioaktiivisuusvauriota on saanut sulatella pitkään, joten olen vältellyt noita ihan senkin takia. Ehkei tarvitsisi, sillä ei sen isotoopinkana hakeminen säteilevästä kammiosta niin kamalasti antanut vahinkoa kun sinne meni täysissä voimissaan.

Kyborgoidut entiset ihmisparat ovat olleet karmeita ja niistä on saanut piestyä paloja irti kuten jo ikivanhassa Soldier of Fortunessa. Tavalliset ja muutama eliittikyborgi ovat olleet kovia höpisemään koheltaessaan ympäri käytäviä, joten harvoin ne ovat päässeet yllättämään.

Jokunen kommentoija on sanonut, että "tältä se alkuperäinen näytti muistoissasi" mikä ei ollut ihan oikein kun muistoni ovat aika tuoreesti SS:EE:stä eivätkä kohta kolmenkymmenen vuoden takaa. Mutta kuvaava tuo sitaatti kyllä oli, nyt eri nurkat olivat ainakin minusta helpommin tunnistettavissa, originaalissa tuntui olevan vielä helpompaa eksyä ties mihin ja olla tunnistamatta sitä mikä kulmikas käytävä tämä nyt olikaan.