Vogtlandische Maschinenfabrik AG (Vomag) SdKfz 162 - Jagdpanzer IV L/48
Tankintuhoajaprojekti, jonka aloitin hädintuskin vuoden 2022 puolella, oli nyt vihdoin valmis, kesäkuussa. Ei sillä että olisin pitänyt sen kanssa aivan hirveää kiirettä tai toisaalta hidastellutkaan tarkoituksella. Tämä projekti, kuten aikalailla kaikki muutkin, elivät inspiraation voimalla: joskus sain tarmokkaasti asioita edistettyä monena peräkkäisenä päivänä ja joskus taas puuhastelin kaikkea aivan muuta pidemmän aikaa.
Aikajana
Pidin kirjaa aika heppoisesti, käytin lähinnä ottamieni kuvien aikaleimoja eri mallaussessioiden seuraamiseen. Jos koko roskaan meni pyöristäen 28 noin kolmen vartin sessiota niin 28 * 0,75h = 21h ja tämä tuntimäärä jakautui aika nätisti puolelle vuodelle. Vilkaisin näitä numeroita pyöritellessäni, miten Königstigerin kanssa meni ja kalenterista se oli syönyt vain kolmisen kuukautta enemmän vaikka oli mallina aikalailla monimutkaisempi ja rakennus-maalausprosessi huomattavasti intensiivisempi.
Metoditestausta
Pohdiskelin jossain aiemmassa postauksessani, että tämä oli tämmöisenä aikalailla lahjaksi saatuna mallina todella otollinen testailuun. Innostuin testaamaan metalliosien maalaamista ilman metalliosia (pl. telaketjujen vihoviimeiset korostukset) ja se tuntui olevan, ainakin pioneerivälineiden kohdalla ihan toimiva ratkaisu.
Öljymaalit olivat kutitelleet mielenpohjalla pidemmän aikaa, mutta tähän alkuvuoteen asti olin onnistunut lyttäämään uteliaisuuteni. Onneksi kollegat olivat parempia myyntipuheineen kuin internetin muukalaiset, koska nuohan olivat mielettömän mukavia käyttää. Kuivumisaika oli tietysti hervoton, mutta varsinkin omien epämääräisten aikataulujeni kanssa siitä oli jopa etua. Ai en päässyt pariin päivään korjaamaan liikoja kuraroiskeita? Ei se mitään, ohentimen kanssa maali uudelleenaktivoitui helposti ja lopputulos oli pelastettavissa. Akryylivärien kanssa moisesta ei olisi puhettakaan, mutta kyllä minä olin niitä käyttämässä päämaalaukseen jatkossakin.
Pigmenttien lisääminen ohentimella oli myös jotain mihin törmäsin ihan vahingossa ja hyvä, että törmäsin. Tulisin testaamaan pigmenttijekkuja enemmän seuraavissa projekteissa.
Valokuvatukset
Innostuin puljaamaan valokuvieni kanssa vähän aiempaa enemmän. Valotelttakuvieni taustat kun olivat häirinneet minua, kun eivät ne olleet tasaisia ja siistejä suoraan laitteesta otettuina. Näitä loppukuvia varten perehdyin koko hommaan vähän enemmän ja päädyin napsimaan kuvat kolmesti uudelleen, kiitos jonkun innokkaan joka oli säätänyt ison kameran aukkoasetuksen minimiin.
[0] – Kuvat valoteltassa
Asettelin valotelttani taustakankaan mutkalle niin, että sen taitokset (pakattuna se oli kahdesti taitettuna) olisivat mahdollisimman olemattomat. Räimin otokseni kameran (Canon EOS 60D, kittilinssi jonka speksejä en osannut saati sitten välittänyt opetella ulkoa) manuaalimoodilla, ISO 200, aukko/aperture f25 ja valotusaika 0"6 eli 600ms jos oikein noita tulkitsin. En ole ikinä ruvennut ampumaan kuvia raakoina vaan jpg-formaatissa, vaikka näissä hommissa syvemmällä uivat aina keuhkoavat raw'n puolesta.
[1] – Ensieditointi
Nykäisin kuvatukset työläppärin Photos:iin, jossa säädin lämpötasapainoa aavistuksen verran lämpimämmäksi ja säädin levels-asetuksia kaikista kuvista. Täytenä amatöörinä katsoin vain spektrikäppyrän ja raahasin alarajaa oikealle sinne mistä käyrä alkoi, yläpäätä vasemmalle sinne mihin käppyrä päättyi.
Toisin kuin tässä wip-kuvasta katsottu kuvatus yllä, loppukuvissani oli enempivähemppi gaussin käyrän näköinen käppyrä, jonka molemmilla puolilla oli reippaasti tyhjää. Kun turha tyhjyys oli leikattu pois, kuvien värit rupesivat näyttämään paljon enemmän siltä kuin mitä omat kurjat silmäni näkivät.
[2] – Artifaktien siivoaminen yms
Levelsien säätäminen ei poistanut kaikkea roskaa vaikka paljon auttoikin. Nakkasin kuvatukseni gimppiin, nappasin aina kuvasta yhden valkoisen sävyn ja rupesin yksinkertaisesti maalaamaan sillä kaiken muun yli. Lopputulos oli kohtuullisen yhdenmukainen valkoinen tausta, tai sininen niissä muutamassa kuvassa jotka napsin sinisellä taustakankaalla.
Olin laiska ja napsin valtaosan vaunun reunoilta löytyneistä töhryistä (ts. taustavalkeasta poikkeavasta väristä) Gimpin taikasauvatyökalun "select by color"-moodilla. Loput hienosäädöt maalasin päälle käsin. Tarvittaessa kiersin kutakin kuvaa saadakseni sen mielestäni oikeaan kulmaan, sitten rajasin (crop) sopivasti ja lopuksi kutistin monituhatpikseliset kuvat n*1024 -kokoon.
Kuten näistä kuvista saattoi tarkkaan katsomalla nähdä, lopputulos ei ollut läheskään täydellinen. Parempia nämä minusta silti olivat kuin aiemmat kokolailla editoimattomat kuvatukset.
[3] – Kuvakokoelma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti