Epämetalliefektiä niveliinkin ja jadekorostuksia kaikille

Saksalaista harmaata

40% Tähdestäni oli jo saanut metallipohjan ja ohjaamolasit, nyt maalasin tietysti loput samalle tasolle. Perusidea koko viisikolle oli selvä, jatkaisin ensimmäisten viitoittamalla tiellä.

Gargoyle

Tämän rynnäkkörumiluksen koristelu oli kaikkein tuskaisinta kun se oli niin kelvottoman ruma. Vaan jotain oli tehtävä. Maalasin tykinputket käsistä sekä tuo röpöttimen keskeltä rintalastaa. Samoin maalasin ilmanottoaukot ja ohjuslavetit käsistä. Jaloissa oli aika kurjasti tilaa, joten etupuolelta maalasin polviniveliä. Jotain lisää korostaakseni maalasin hartianivelet, se ei näyttänyt ihan tyhmältä.

 

Selkäpuolella ei ollut paljoa niveliä ja säleikköjä ihmeempää korostettavaa. Käsien tykkipodit nyt sentään näyttivät kivemmiltä näillä korostuksilla.

 

Mad Dog

Nyt olikin mielenkiintoisempi miniatyyri koristeltavana. Ensimmäisenä maalasin tietysti LRM-lavettien etulevyt ja käsistä laserputket. Harkitsin hetken, josko olisin maalannut Mad Dogiltakin käsivarret metallisiksi, mutta ajattelin sitten että se olisi ollut vähän liikaa kun ylärungossa oli kumminkin jo isoja kokonaisuuksia. Torson kääntösysteemin maalasin kumminkin, samoin nilkkanivelet.

Selkäpuolella oli taas säleiköitä sekä parit hyppyrakettien suuttimet. Jaloista olisi voinut maalata metalliseksi enemmänkin, mutten halunnut vetää ihan överiksi.

Hellbringer

Viimeisimpänä käsittelyyn pääsi Hellbringer. Maalasin ohjuslavetin ja valonheittimen tai mikälieneen etulevyt, ERPPC-putket sekä sivutorson laserputket, polvia unohtamatta. Oli ihan mukavaa, että Hellbringer ei ollut tasan symmetrinen joten sen korostaminen tarjosi lisävaihtelua.

Muista poiketen ajattelin, että Hellbringerin käsivarret eivät olisi liian huomionkipeät metallisina, joten maalasin ne. Vaihtelu oli ihan toimivaa.

Jadekoristelut

Nyt koko Tähti oli lähestulkoon samassa pisteessä, ohjaamolaseja lukuunottamatta. Päätin jättää ne myöhemmäksi ja käydä ensin jadekorostusten kimppuun koko porukan voimin. Muistin jademaalini olevan vähän paksua, joten aloitin ohentamalla sitä huolella. Olisinpa vielä päässyt jossain välissä päivittämään pienimmät siveltimeni uusiin.

Valikoin puolisatunnaisia kalikoita korostettavaksi ja noudatin yleisiä ideoitani muuten vaan kuten ohjuslavettien reunoja korostamalla. Kun olin saanut jadekorostukset kasaan, kävin vielä kaikki läpi ja maalasin tummanharmaalla lisää metalliosia.

Ohjaamoihastelua ja metalliefektikorostus

Ohjaamolaseja maalatessani korjasin myös parhaani mukaan molemmat LRM-lavetit joissa oli töröttävät ohjuskärjet tarjolla. Näin oli parempi.

Sotkin myös haaleamman ja todella ohennetun harmaan, jota tökin epämääräisesti kaikkiin tummanharmaisiin osiin. Tässä skaalassa jekku ei toiminut yhtä hyvin kuin panssarivaunukokoluokassa tai sitten maalini oli erilaista tällä kertaa.

Tästä seuraava askel olisi vapaan käden taiteilua, jossa olen aina ollut surkea. En silti meinannut taittua tilaamaan FPG:ltä tusinaa siirtokuvasettiä. Kynäruiskusapluunat olisivatkin asia erikseen, niitä en epäröisi tilata hetkeäkään.

Teini-ikäisyys naksahti

Kolmastoista vuosipäivä

Mietin tätä postausta aloittaessanin etten saanut oikeastaan mitään aikaan kuluneen vuoden aikana. Mutta sitten katsoin, että mitä olin mennyt kynäilemään ja olinhan minä saanut melkein kourallisen kamaa kasaan, ainakin rakentelupuolella. Muualla vähemmän.

V/22: SL-17 Shilone

Klaaniboksin lisäekstrabonuksena tullut Shilone oli melkein jo menossa avaruusruotsalaisten ilma-avaruusvoimiin, mutta päätin sitten viime hetkellä uudelleensijoittaa sen mahtavan Lohikäärmeen palvelukseen. Sotkuefekti saattoi olla vähän ylimitoitettu tai sitten ei, ainakaan leija ei näyttänyt siltä että se olisi rullannut tehtaalta ulos vartti sitten.

Ohjaamolasien kanssa olisin voinut koettaa jotain vauhdikkaampaakin, samoin kuin lasertykkien linssien koristelua. Mutta testasinpa moottorihehkua ja se antoi intoa ja ehkä uskallustakin efektileikkeihin joskus myöhemmin. Tai niin ainakin kuvittelin.

VI/22: Aikakone

Legoaikakonetta olin hingunnut ties miten pitkään, joten kun vihdoin sain sen kotiin toimitettuna olin tietysti ihan tolaltani mutta hyvällä tavalla. Harmi vain, ettei kotona ollut tällä hetkellä niin paljoa hyllytilaa, että kustomoidulla DeLoreanillakin olisi ollut loistopaikka.

VII/22: Galaxy Explorer

Pikku-ISD olisi ollut melkein yhtä innoissaan tästä setistä kuin keski-ikäinenkin ISD. Olin tosin ainoa taloudessa, joka tosiaan piti tästä, vaikka projektiassistentit tuolla mielellään leikkivätkin. Ja jollei aikakoneautolle ollut hyvää tilaa niin tälle sitä oli vielä vähemmän.

VIII/22: Jagdpanzer IV

Tankintuhoojavaunu oli kyllä erikoinen projekti, malli oli naurettavasti yksinkertaisempi kuin todella yksityiskohtainen Königstiger vuotta aiemmin, mutta silti poltin siihen melkein yhtä paljon kalenteriaikaa. Vuodet tosin olivat toisistaan melkoisesti poikkeavat ja kokeilin tämän mallin kanssa kaikenlaista uutta outoa.

Olin todella tyytyväinen siihen, että pitkän pähkäilyn jälkeen kokeilin sittenkin öljyvärejä ja toisaalta kirosin itseäni kun olin jahkaillut ja peräti hylännyt koko ajatuksenkin vuosien ajan. Oppia ikä kaikki ja parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

 

Sain myös napattua paremmat lopetuskuvat, kun vihdoin uudelleenopettelin peruskäsittelyä kuvatuksilleni.

I/23: Kovin keskeneräisiä OmniMechejä

Mukamas nopea välipalaprojekti eli viiden miniatyyrin maalaaminen ja säistäminen oli vielä melkoisesti kesken, perusnaamiokuviointi edistyi mukavasti mutta kyllä ne vielä työtä vaatisivat ollakseen kivannäköisiä ja ihan esiteltäviäkin. Olisinkohan jo puolivälissä projektia nyt, kun kaikki viisi olivat saaneet harmaavihreän pintansa ja vain koristelu oli jäljellä?

Terveisiä noin kahden viikon takaa

Plus muuta

Python3 Doom-tarinageneraattorini ei ollut edistynyt viime kuukausina. Pygame-pelisäätöni eivät nekään ole päässeet työjonon kärkeen aikoihin, ei töiden jälkeen ole ollut intoa säätää vielä vähän lisää.

Steam Deck on toisaalta innostanut taas pelaamaan jotain uudempaa (System Shockin uusioversio, Mechwarrior 5: Mercenaries noin tusinalla modilla mikä on ollut hauskaa. Mitään kovin näppis-intensiivistä tuolla ei ehkä kannattaisi pelata, näiden pelituntien perusteella jokunen toiminto ohjaamossa ei löydy tuosta vaan, enkä keksinyt miten vaikkapa ilmaiskuja tilattaisiin vainolaisen niskaan ennen kun rupesin räpeltämään vasenta d-padia satunnaisesti jossian tehtävässä.

Nintendopuolella taas muutaman vuoden ajan satunnaispelattu Breath of the Wild oli siinä tilassa että ennen pääkkäritaistelua pitäisi ostaa taskut täyteen erilaisia nuolia, kilpavarustella asetaskut täyteen ja arpoa parhaat reseptit jotta voisin kokata maksimimäärän parhaita eväitä todennäköisesti ärsyttävän monivaiheista ja ylipitkää kikkakepposlopputaistelua varten. Mikä ihme, etten ole jaksanut istua sen pariin? Tears of the Kingdom oli taas siinä vaiheessa että joka mutkan takana oli jotain uutta veikeää, joten sitä minä olen satunnaispelaillut oikein riemukkaasti.

Viidennen Sakaran maskaus ja naamiointi

Muumionaamio

Olin maskannut toisen alajalan ja loppumechi piti naamioida. Leikkelin samalla idealla kuin aiemminkin muutaman millin kaistaleita ja yhdistelin niitä miten mieleeni juolahti. Maalasin Hellbringerin samalla tavalla kuin muutkin neljä, sekoittamalla jotain oliivinvihreästä vaaleampaa. Tälle käkättimelle koetin tehdä haaleammat korostukset kynäruiskulla eri kulmista töhöttämällä.

Vihreä ei ollut vieläkään niin vaalea kuin mitä kaipasin mutta kaupastahan noita sai, en siis jättäisi päivätyötäni ainakaan artistiksi ruvetakseni. Seuraavilla askeleilla tästä tietysti saataisiin monipuolisemman näköinen.

 

Kaksi Sakaraa lisää naamioitavana

Kynäruiskutyöpistettäni taas valmistellessani huomasin että Hellbringerin teippaus oli jäänyt ihan kesken, sillä oli vasta toinen jalka tehtynä. Miten olin onnistunut unohtamaan jotain noin oleellista?

Kiroilu ei paljoa auttanut, joten sekoitin Badgerin maalikuppiin taas Vallejon ohenninta sekä oliivinvihreää ja keltaokraa saadakseni vähän vaaleamman vihreänsävyn aikaan. Joskus mielessäni kävi että näitä sekoitussuhteita kannattaisi ehkä dokumentoidakin, jos halusi saada edes suunnilleen samoja sävyjä käyttöönsä. Tällä menolla kaikki eri maalaussessiot päätyivät vähän erilaiseen lopputulokseen.

Nyt kun tiesin että teippimaskaus toimi mieleiselläni tavalla, kuivaharjasin nämä taas vähän vaaleammalla (tai kellertävämmällä) vihreällä. Pienen kuivattelun jälkeen riivin käärinliinat irti.

Hyvät niistäkin tuli, Mad Dog oli näistä – tietenkin – tyylikkäämpi. Sitten piti ottaa se viimeinen työn alle, jotta koko viisikko olisi pian samalla tasolla.

Kahden sakaran detaljointia

Ensimmäiset yksityiskohdat

Kun olin kerran päässyt kahden Sakaran kanssa vauhtiin, päätin viedä niitä eteenpäin kolmen muun odotellessa vuorojaan. Nyt pääsin maalaamaan 'Mechien metalliosia ja ajattelin testata tässä skaalassa taas jotain erilaista. Edellisprojektissa tummanharmaa + ohut, laikukas vaaleampi efektikerros metalliosien päällä metallimaalien sijasta toimi minusta oivallisesti. Halusin nähdä miltä se näytti tämmöisissä palikoissa ja kokeilemallahan se selviäisi.

Tummanharmaat metalliosat

Dire Wolfin nokkapuolella metalliosat olivat aika ilmeiset. Aloitin vasemman olkapään LRM-10 -lavetin etupaneelista, sitten maalasin käsistä isoimmat tuubit (2x UAC/5) ja sitten niiden ympäriltä pienemmät putket (4x LLas, 4x MPLas) linsseineen. Ohjaamon ympäriltä maalasin metallisiksi myös ilmanottoaukot ja jaloista nilkkanivelet.

Selkäpuolelta tulkitsin metallisiksi vähän pienempiä kokonaisuuksia, kuten eri jäähdytysventtiilit ja kyynärpäiden nivelet sekä lonkka- ja polvinivelien liikkuvia osia. Päätin niiden riittävän oivallisesti.

 

Summonerin etupuolelta aloitin niin ikään LRM-15 -lavetin etulevyn sekä käsistä LB-10X:n ja ERPPC:n putket, jaloista polvinivelien liikkuvat osat.

Selkäpuolelta maalasin jäähdyttimien venttiilejä sekä hyppyrakettien suuttimet pohkeissa.

Ohjaamolasit

Maalasin ohjaamojen lasipaneelit kirkkaanpunaisella (VMA 71003 Red RLM23). Halusin ohjaamojen erottuvan selvästi, ja punainen kirkui vihreän seasta tehokkaasti jo aiempien 'Mechieni kohdalla. Ehkä tämä oli sarjakuvamaisempi lähestymistapa kuin kauan sitten käyttämäni mattamusta, mutta minusta nämä olivat näin näyttävämpiä vaikkeivät ehkä niin realistisia. Sikäli kun talonkorkuisia käveleviä panssarivaunuja räikeissä naamiokuvioissa ja hervottomissa aseistuksissa saattoi muutenkaan kutsua realistisiksi.

Erehdyin koettamaan LRM-ohjusten kärkien maalaamista kiireessä ja hapsottavalla siveltimellä. Ne joutuisin korjaamaan myöhemmin, koska nyt osa punaisesta osui etulevyyn eikä ohjuksen kärkeen.

Viherrystä kahdelle ensimmäiselle Sakaralle

Oma sekoitus

Oliivinvihreä oli suoraan purkista ihan liian tummaa siihen nähden mitä kaipasin. Minulla nyt ei vaan sattunut olemaan sopivaa vaaleampaa vihreää, joten piti ruveta sotkemaan itse. Latasin kynäruiskun kuppiin Vallejon oliivinvihreää (VMA 71007 Olive Green) ja sitä vaalentamaan keltaokraa (VMA 71033 Yellow Ochre) sekä vähän Vallejon ohenninta.

Vihreä Dire Wolf

Dire Wolf oli näemmä jatkuvasti jonossa ensimmäinen, joten aloitin sen maalaamisella. Teipit pysyivät kohtuullisen hyvin aloillaan, mutta en ajatellut repiä hiuksia päästäni mikäli maskit vähän falskaisivat.

Vihreä Summoner

Summonerin maalaaminen meni samalla pöhinällä, jätin autokanuunan ja ERPPC:n putket vähemmälle huomiolle, metallisiksi nekin olivat päätymässä.

Teippien poiston jälkeen

Välituloksen nähdäkseni riivin Dire Wolfista maskiteipit pois. Jos ne eivät toimineet ollenkaan, halusin tietää sen samantien jotta voisin välttää ajan tuhlaamista tähän ideaan. Samasta syystä en sekoittanut vielä uutta vihreää kuivaharjaamista varten, vaikka tiesin että jos se tulisi tehtäväksi, teipeittä hommasta tulisi hippasen sotkuisampaa.

Aika tiukka kuvio, tuntui toimivan hyvin. Seuraavaksi hyppäsin Summonerin kimppuun, mutta sitä varten sekoitin nyt vähän vaaleampaa vihreää ja kuivaharjasin koko napin kauttaaltaan. Väri olisi voinut olla kyllä vieläkin vaaleampi, mutta kyllä tällä sai jotain korostuksia aikaan.

Kuivaharjattua

Kuten näistä kuvista näkyi, vihreitteni ero ei ollut mieletön, mutta kyllä sen erotti. En tosin hakenutkaan mitään sarjakuvamaista huippuerottuvaa kulmankorostusta. Muumioteippiensä kanssa Summoner oli vielä vähän oudon oloinen, mutta heti kun sain ne napsittua pois, sen olomuoto koheni huomattavasti.

Ehkä tämä oli se, miten minä olen näitä aina tehnyt, mutta kuvia katsellessa tuli semmoinen olo että "aina nämä ovat tämännäköisiä". Ei se minua häirinnyt, oli vain hassu huomata jonkunlainen taipumus tiettyihin muodonrikkomisideoihin. Tiukat rajat naamiokuviossa tuntuivat kyllä toimivan kivasti.