Linssit, lasit ja laatta

Hienosäätövaihe hienoine yksityiskohtineen

Öljyisen säistelyn jälkeen Archer oli saanut istua kuivumassa taas muutaman vuorokauden. Nyt jäljellä oli pari sinänsä helppoa mutta tarmokkaalle todella pitkätöistä yksityiskohtaa. Minä en amatöörinä ja taidottomana meinannut käyttää tunteja linssiefektien kanssa, vaan tekisin ne nämä aikalailla samalla tavalla kuin Rynnäkköluokan Tähteeni.

Linssit lasertykkeihin

Neljä kappaletta Diverse Opticsin keskitason laserkanuunoita, tyyppi 18, piti maalata näkyviin. Käsissä oli yhdet, tarinan mukaan päässä piti olla toinen pari mutta malli näytti hyvinkin siltä että ne olivat takakyljissä. Ties miksi pakoputkiksi minä niitä pari postausta sitten nimittelinkään.

Maalasin nänä neljä ERLas-tykkiä samoin kuin edellisetkin lasertykkini: pohjalle vihreä kerros (VGA 72732 Escorpena Green). Sitten lisäsin tipan valkeaa (VMA 71270 RAL9001 White) ja sekoitin vaaleamman sävyn, maalasin alaoikean sektorin (kellotaulusta puhuttaessa joku 1600-1900 -alue). Jos nämä olisivat isompia, niihin olisi sopinut ehkä kolmaskin sävy, mutta kun ei niin ei. Sen sijaan maalasin yhden valkean pisteen noin kello viiteen.

Ainakin ne erottuivat ympäristöstään.

Lasit ohjaamoon

Valikoin tusina vuotta sitten tämän palkkisputiikin tuulilasien väriksi vihreän, joten sillä mentiin nytkin. Ohjaamolasien pohja reunoineen oli jo alunperin maalattu tummanharmaaksi, joten nyt siitä ei tarvinnut huolehtia.

Aloitin maalaamalla vihreällä (VGA 72730 Goblin Green) molemmat lasit. Sitten vaalensin maaliani vähän sillä samalla valkealla ja maalasin jonkun verran pienemmän alueen alaoikeasta kulmasta. Kolojen pienuuden takia tein vain kolme kerrosta. Aivan lopuksi maalasin pienen valkean täplän kumpaisenkin lasilaatan vasempaan yläkulmaan.

Näiden jälkeen maalasin heksalaatan reunat tummanharmaiksi. Nyt ne näyttivät yhdenmukaisilta ja sopivat oivallisesti varoitusraitaosaan.

Ei minusta mitään sävyvelhoa ollut tulossa. Panssariosien reunoja saattaisin korjata vielä tummanharmaalla, jos nuo vihreät olivat menneet liikaa yli.

Laatta jalkojen alle

Pohjalaatta se hankalin päätettävä oli, kun sitä ei oltu mietitty jo vuosia tai vain kuukausia sitten etukäteen. En ajatellut tehdä mitään kovin kummallista, vallankaan tämmöiseen välipalaksi mieltämääni projektiin.

Muistin, että minulla oli tallessa vuosien takaa Woodland Scenicsin jotain kamaa ja niitähän oli kahtakin sorttia (Ballast, Fine, Light Gray sekä Buff - vaaleanharmaa oli auki joten käytin sitä). Peitin heksalaatan maanpinnan erikeepperillä ja annoin sen asettua ihan hetken.

Sirottelin päälle aiemminmainittua vaaleanharmaata putua ja tökkäsin päälle riekaleen kasvillisuuskopiota (sitäkin minulla oli kahta mallia: Coarse Turf, Medium Green; Foliage, Light Green). Aika yleispätevä peruspohja, näitä minä olen ennenkin tehnyt.

Jäin vain miettimään, pitäisikö tuota haaleaa ballastia kumminkin vähän sävyttää? Voisin sotkea jonkunlaisen ruskean öljylitkun, sillä tuohon saisi vähän maanläheisyyttä, nyt pohja oli aika autiomaanpaahteinen. Jätin kalikan kuivumaan yöksi.

Öljymaata

Minullahan oli tuo kuuden putkilon säistyssarja, josta oli hyvä valita värejä. Aloitin tekemällä maanväristä litkua (ABT093 Earth) ja levittelin sitä aikalailla koko alustalle.

Jostain päähäni tuli idea siitä, että jos en nyt jättäisikään sitä ihan näin yksiväriseksi. Setissä oli kahta eri mutaväriä, tein todella pienen määrän tummaa mutalitkua (ABT130 Dark Mud) ja töpötin sitä erinäisiin kohtiin.

Lisävaihtelua varten tein vielä vaaleaa mutalitkua (ABT125 Light Mud) ja tökin sitä vähän eri kohtiin, myös 'Mechin jalkateriin.

Nyt maasto ei ainakaan ollut yksimuotoinen. Näitä kuvia napsiessani maali oli tietysti vielä märkää, joten oikea lopputulos olisi nähtävissä seuraavana päivänä.

Maalinkuivatteluajan lisäksi tässä miniatyyrissä ei ollutkaan enää muuta tehtävää kuin mahdollisten pikkuhässäköiden korjaaminen ja kirkkaan lakan laittaminen linssien ja lasien päälle. Niistä en kirjoittaisi erillistä postausta, joten ensi viikoksi pitäisi saada kuvatukset otettua ja käsiteltyä.

Öljyväritys

Hitaan kuivumisajan säistysoperaatio

Tähän mennessä olin maalannut BattleMechini tähän kasaan kahdessa maalaussessiossa, peräkkäisinä iltoina. Nyt joutuisin odottamaan litkuni kuivumista jonkun verran pidempään, jokusesta päivästä ehkä jopa viikkoon, riippuen myös siitä miten arkikalenterini elelisi.

Seepia

Paneelirajojen ja kevyempien varjojen litku oli jo tutuhko operaatio: pieni plöräys maalia (ABT-002) paletille ja ohenninta sekaan, kunnes lopputulos oli sopivan ohut. Nyt en enää vauhkonnut siitä että johonkin kohtaan meni ensimmäisellä kertaa ihan liikaa litkua, kun nyt tiesin sen lähtevän helposti ja vaivattomasti pois heti halutessani.

Litkutin kulmat, nurkat, paneelirajat ja kaikki tummemmat pinnat. LRM-lavettien kohdalla efekti oli oikein mainio, vaikken porannutkaan niitä erikseen auki. Kun olin saanut litkun levitettyä ja asetuttua, pyyhin ylimääräisiä pois aika pian. Halusin saada tasaiset pinnat, erityisesti yläpinnat sekä kädet puhtaammiksi, nivelet, koloset ja muut piilot saivat jäädä tummemmiksi.

Tähän tilaan minä sen jätin, kuivumaan omaan rauhaansa. Kiilto vähenisi jo seuraavaan päivään mennessä, mutta kosketuskuiva se ei olisi vielä ihan heti, mutta ripeämmin silti kuin paksummalla maalilla. Päätin antaa sille joka tapauksessa jokusen päivän ihan suosiolla.

Kolmen päivän kuluttua Archerin ilme oli kevyesti erilainen. Nyt se oli valmis jatkokäsittelyyn tai sitten tämän saman efektin voimistamiseen - tai heikentämiseen. Olin tyytyväinen varjoihin ja paneelirajoihin, joten en antanut sille toista käsittelyä samalla tai esim. rasvaisemman näköisellä litkulla.

Olin jossain välissä vähän mietiskellyt mitä jos Archerille tekisi jonkunlaisen täpläfiltterin mutta pelkäsin vähän, että innostuisin liikaa ja näin pienessä laitteessa se ei toimisi niin hyvin. Kevyt haalennus sen sijaan kuulosti hyvältä, joten päätin siirtyä sen kimppuun. Kevyesti.

Kiillotusta taas

Valikoin hyvin pienen määrän pisteitä, joihin tökkäisin täplän maalia (ABT-035 Buff) hammastikun päästä. Värisävyt ja täplien koko jotenkin saivat tämän näyttämään melkein sympaattiselta ja joltain aivan muulta kuin tulevaisuuden sotakoneelta. Oli melkein sääli olla jättämättä näitä tähän, mutta vain melkein.

Blendasin täplät pyörivällä liikkeellä pois näkyvistä pyöreäpäisellä siveltimelläni. Sitten jätin nappulan taas odottamaan parempia aikoja:

Aika voimakas efekti märkänä. Nappasin kumminkin pari päivää myöhemmin pikaisesti kuvat vertailua varten. Tietysti oikean vertailukelpoisuuden pilatakseni otin kuvat eri aikaan päivästä, eri päässä taloa ja muutenkin eri valossa.

Paljaalla silmällä efekti toimi paremmin mutta en toisaalta käyttänyt näiden kuvien näpsimiseen turhaa aikaa. Idean niistä toivottavasti sai.

Projekti III/23

Kuolontähden kuilussa

Syyspuolen isänpäivä toi tähänliittymättömien lisäksi Legoja! Tämä on ollut hyvä teema jo pitkään, rakensin näitä enemmän kuin mielelläni.

Tarjolla oli vauhdikas dioraama. Muistelin nähneeni jonkun rakentaneen tämän saman motorisoituna, mutta kyse saattoi olla taas yhdestä valemuistosta.

Kuilu

Rakennusoperaatio oli ripeä ja ongelmaton. Ei tässä ollut kuin se kalikkaa vaille 666 osaa, joten odotusarvokin oli "kohta valmis".

Kun pohjalevy oli valmis, sitä ruvettiin täyttämään greebleillä sieltä täältä. Tuolta alhaalta keskeltä puuttui yksi harmaa ingot-pala (99563), jonka kai saisi vinguttua tanskalaisilta jos jaksaisi. En ole koskaan tehnyt niin, enkä tiennyt jaksaisinko ruveta nytkään.

Pohjan valmistuttua siirryttiin sivuseinään, johon tuli melkoinen määrä röhnää. Tuossa keskellä oli kaksi kourapalaa, jotka olin laittanut tässä välissä 90° vinoon mutta oikaisin ne kun huomasin.

Sivuseinä istui jykevästi alustalla ja se seivästettiin siihen takakautta kiinni kahdella (jostain syystä eripituisella) tapilla. Tämän purkaminen saattaisi olla jännää, mutta se tuskin oli ohjelmassa ihan heti.

Musta laivue

Ilmavaivojen nimitykset kokoonpanoineen, kokoluokkineen ja käännöksineen eri kielten ja ilmavoimien välillä oli tunnetusti jotain mihin piti joko panostaa, jotta tiesi mistä puhui, tai sitten voi tehdä niinkuin minä ja kysyä hakukoneensa kääntäjältä miksi Squadron vääntyi. Tämän perusteella puhuin nyt Darth Vaderin Black Squadronista laivueena.

Tässä nimenomaisessa kohtauksessa Vaderilla oli kaverinaan kaksi siipi-ihmistä, molemmilla TIE/ln -hävittäjät. Laitoin vihreät lasertöräykset vähän erimittaisiksi molemmille ampuville yksiköille, koska minusta se nyt vain näytti kivemmalta kuin tasamittaiset samaan aikaan ampuvat tykit.

Parhaan ja vauhdikkaimman tilanteen aikaansaamiseksi näitä pitäisi varmaan vielä hienosäätää.

Punainen 5

Avaruushanhien punaisen laivueen (squadron sekin oli) viitoskone, Incom T-65C oli aika mainion näköinen tässä skaalassa. Rakentaessani ihmettelin vähän, miksi rungonpalat olivat vain kahdella tapilla kiinni toisissaan mahdollisen neljän sijasta, mutta ehkä se oli näyttävämpi näin. S-siivekkeitä ei pahemmin ränklätty: siivet olivat ja pysyivät auki, joten hävittäjällä ei ollut suoraan paljoa käyttöä rauhallisemmissa rakenteluprojekteissa.

Dioraama

Hävittäjien jälkeen kuilusta puuttui enää raskas Taim & Bak XX-9 turbolasertykki tornissaan. Se oli miellyttävästi pyöriteltävissä, vaikkei sille tilanteen mukaisesti ollutkaan vihreitä turbolaservasamia tarjolla.

Hyllyillä rupesi olemaan jo vähän täyttä kaikkien näiden eriskaalaisten rakennelmien kanssa :D

Sävytystä ja aiemmin unohtuneita yksityiskohtia

Oikeaa maalipintaa

Nyt kun Archerin perusmaalaus oli valmis, pääsin tunkkaamaan sitä. Oli jotenkin hauskaa huomata, että siinä missä joskus aiemmin tässä kohdassa maalausprosessini olisi jo säistystä vaille valmis. Vuosien saatossa olen luisunut kauemmas tuota lähestymistavasta ja lisännyt tunkkaamiskerroksia. Enkä ole vielä ruvennut edes tekemään naarmutusta tai miksi chippingiä pitäisikään suomeksi kutsua...

Mustan alasveto

Olkavarsien, lantion ja reisien korostaminen tummanharmaalla (VMA 71055 Black Grey RLM66) mustan päälle oli vähän jännää hommaa, mutta koetin lähestyä tätä niin, että musta pohja toimi varjona ja paneelirajoina. Tummanharmaalla täytin valtaosan tasaisista pinnoista keskittyen ylhäältäpäin katsottuihin alueisiin. Alemmat jätin pääsääntöisesti rauhaan. Kuivuttuaan maalipinta oli vähän selvempi kuin märkänä, paljain silmin efekti näytti toimivalta vaikka joissain valokuvissa näyttikin vähän voimakkaanpuoleiselta.

Saavutin mielestäni tavoitteeni tuoda mustien osien yksityiskohdat näkyviin tasaisesta synkkyydestä.

Tummanharmaalla puljatessani maalasin nyt myös niitä kohtia joita en edelliskerralla voinut maalin loputtua kesken. Esimerkiksi ohjuslavettien luukkujen sisäpuolet, kyynärvarsien lasertykkien putket sekä erinäiset pikkuröörit ja sopivannäköiset greebliet Archerin selkäpuolelta. Muutama suutin näytti hyppyraketeilta mutta olivat todennäköisesti jäähdytyslaitteistoa, tämä kun oli speksien mukaan jalat maassa -laite.

Metallimaali

Käytin metallista maalia (VMA 71072 Gunmetal) vain ja ainoastaan LRM-lavettien korostamiseen. Ajattelin, että koska Archerissa ne olivat luukkujen takana, ne erottuisivat panssariluukkujen sisäpuolista tehokkaasti näin. Litkuttaisin ne kumminkin tummalla myöhemmin, joten ne eivät olisi turhan räikeät parin maalaussession jälkeen.

Punapanelointi

Tummanharmaat paneeliefektit toimivat kivasti mustan päällä joten halusin korostaa myös punaisia osia. Ongelmani oli se, että perusvärini oli jo niin kirkas, ettei minulla ollut varastossa suoraan mitään selvästi erottuvaa, enkä luottanut omiin värisekoitustaitoihini niin paljon että olisin suoraan tiennyt käyttää vaikkapa 20% taitettua valkoista saadakseni täydellisen haaleamman punaisen.

Lainasin projektiassistentti 1:n Ferrarinpunaista (VMA 71085) ja se toimi näppärästi. Ero ei ollut valtava, mutta erottuva kuitenkin. Tässäkin vaiheessa kävin lähinnä ylärungon ja suurempien päivällä auringonvaloa nauttivien pintojen, kuten pohkeiden ja käsien) kimppuun.

Yksityiskohtia

Varoitusraidat eli caution-viivat tai miksi kukin niitä kutsui ovat aina olleet suosikkikoristeitani kaikenmaailman teknisissä vempuloissa. Maltoin kuitenkin mieleni ja valitsin aika pienen määrän kohtia raksaraidoille: ohjuslavettien luukkujen sisäreunat, selkäpuolen suuttimien vierustat, sekä heksalaatan etulaidan.

Ongelmani keltaisen maalin (VMA 71002 Medium Yellow) kanssa oli se, että se oli lähinnä puolimärkä klöntti pullonsa sisällä. Plöräytin yhden klimpin paletilleni ja hanaveden kanssa sain siitä levityskelpoista. Se, että tällä keltaisella ei saanut tasaista peittoa, ei ollut ollenkaan huono vaan sopi kuluneen ja kärsineen pinnan kuvaamiseen oivallisesti.

Mustani oli edellen lopussa ja käytin saksalaista harmaata tähänkin. Pelkäsin etukäteen, että raidoistani tulisi ihan liian haaleita, mutta lopputuloshan oli juuri toimiva.

Kellin Hurtat -tunnus

Camospecsin mukaan koirulien tunnus eleli 'Mechin vasemmassa torsossa. Tunnus oli kärjellään seisova mustareunainen punakolmio, jonka sisällä oli musta koiranpäämäinen kuvio, jonkalaisen minäkin saatoin saada jotenkuten maalattua vapaalla kädellä. Kolmion sivuista olisi varmaan saanut ohuemmat (ts. tyylikkäämmät) paremmalla kädenhallinnalla tai vielä ohuemmalla pensselillä.

Torsossa oli kovin vähän hyviä kohtia, joihin olisin uskaltanut ruveta maalaamaan edes noin yksinkertaista tunnusta. Ensimmäinen valintani oli keskellä ylintä keskitorsoa, mutta kun se ei ollut valittavissa, maalasin tunnuksen avoimeen ohjuslavetin yläluukkuun. Ja kyllä, muistin maalata sen ylösalaisin, jotta se olisi suljetulla panssariluukulla näkyvissä oikein.

Koristemaalailu oli aikalailla tässä. Lyhyiden tunkkaussessioideni aikana äkkäsin sieltä täältä erinäisiä paloja, jotka maalasin tummanharmaiksi vielä sen jälkeen kun olin mielestäni alunperin jo valmis. Nyt olin tyytyväinen, punaisia kokonaisuuksia rikottiin tarpeeksi muttei liikaa.