Sävytystä ja aiemmin unohtuneita yksityiskohtia

Oikeaa maalipintaa

Nyt kun Archerin perusmaalaus oli valmis, pääsin tunkkaamaan sitä. Oli jotenkin hauskaa huomata, että siinä missä joskus aiemmin tässä kohdassa maalausprosessini olisi jo säistystä vaille valmis. Vuosien saatossa olen luisunut kauemmas tuota lähestymistavasta ja lisännyt tunkkaamiskerroksia. Enkä ole vielä ruvennut edes tekemään naarmutusta tai miksi chippingiä pitäisikään suomeksi kutsua...

Mustan alasveto

Olkavarsien, lantion ja reisien korostaminen tummanharmaalla (VMA 71055 Black Grey RLM66) mustan päälle oli vähän jännää hommaa, mutta koetin lähestyä tätä niin, että musta pohja toimi varjona ja paneelirajoina. Tummanharmaalla täytin valtaosan tasaisista pinnoista keskittyen ylhäältäpäin katsottuihin alueisiin. Alemmat jätin pääsääntöisesti rauhaan. Kuivuttuaan maalipinta oli vähän selvempi kuin märkänä, paljain silmin efekti näytti toimivalta vaikka joissain valokuvissa näyttikin vähän voimakkaanpuoleiselta.

Saavutin mielestäni tavoitteeni tuoda mustien osien yksityiskohdat näkyviin tasaisesta synkkyydestä.

Tummanharmaalla puljatessani maalasin nyt myös niitä kohtia joita en edelliskerralla voinut maalin loputtua kesken. Esimerkiksi ohjuslavettien luukkujen sisäpuolet, kyynärvarsien lasertykkien putket sekä erinäiset pikkuröörit ja sopivannäköiset greebliet Archerin selkäpuolelta. Muutama suutin näytti hyppyraketeilta mutta olivat todennäköisesti jäähdytyslaitteistoa, tämä kun oli speksien mukaan jalat maassa -laite.

Metallimaali

Käytin metallista maalia (VMA 71072 Gunmetal) vain ja ainoastaan LRM-lavettien korostamiseen. Ajattelin, että koska Archerissa ne olivat luukkujen takana, ne erottuisivat panssariluukkujen sisäpuolista tehokkaasti näin. Litkuttaisin ne kumminkin tummalla myöhemmin, joten ne eivät olisi turhan räikeät parin maalaussession jälkeen.

Punapanelointi

Tummanharmaat paneeliefektit toimivat kivasti mustan päällä joten halusin korostaa myös punaisia osia. Ongelmani oli se, että perusvärini oli jo niin kirkas, ettei minulla ollut varastossa suoraan mitään selvästi erottuvaa, enkä luottanut omiin värisekoitustaitoihini niin paljon että olisin suoraan tiennyt käyttää vaikkapa 20% taitettua valkoista saadakseni täydellisen haaleamman punaisen.

Lainasin projektiassistentti 1:n Ferrarinpunaista (VMA 71085) ja se toimi näppärästi. Ero ei ollut valtava, mutta erottuva kuitenkin. Tässäkin vaiheessa kävin lähinnä ylärungon ja suurempien päivällä auringonvaloa nauttivien pintojen, kuten pohkeiden ja käsien) kimppuun.

Yksityiskohtia

Varoitusraidat eli caution-viivat tai miksi kukin niitä kutsui ovat aina olleet suosikkikoristeitani kaikenmaailman teknisissä vempuloissa. Maltoin kuitenkin mieleni ja valitsin aika pienen määrän kohtia raksaraidoille: ohjuslavettien luukkujen sisäreunat, selkäpuolen suuttimien vierustat, sekä heksalaatan etulaidan.

Ongelmani keltaisen maalin (VMA 71002 Medium Yellow) kanssa oli se, että se oli lähinnä puolimärkä klöntti pullonsa sisällä. Plöräytin yhden klimpin paletilleni ja hanaveden kanssa sain siitä levityskelpoista. Se, että tällä keltaisella ei saanut tasaista peittoa, ei ollut ollenkaan huono vaan sopi kuluneen ja kärsineen pinnan kuvaamiseen oivallisesti.

Mustani oli edellen lopussa ja käytin saksalaista harmaata tähänkin. Pelkäsin etukäteen, että raidoistani tulisi ihan liian haaleita, mutta lopputuloshan oli juuri toimiva.

Kellin Hurtat -tunnus

Camospecsin mukaan koirulien tunnus eleli 'Mechin vasemmassa torsossa. Tunnus oli kärjellään seisova mustareunainen punakolmio, jonka sisällä oli musta koiranpäämäinen kuvio, jonkalaisen minäkin saatoin saada jotenkuten maalattua vapaalla kädellä. Kolmion sivuista olisi varmaan saanut ohuemmat (ts. tyylikkäämmät) paremmalla kädenhallinnalla tai vielä ohuemmalla pensselillä.

Torsossa oli kovin vähän hyviä kohtia, joihin olisin uskaltanut ruveta maalaamaan edes noin yksinkertaista tunnusta. Ensimmäinen valintani oli keskellä ylintä keskitorsoa, mutta kun se ei ollut valittavissa, maalasin tunnuksen avoimeen ohjuslavetin yläluukkuun. Ja kyllä, muistin maalata sen ylösalaisin, jotta se olisi suljetulla panssariluukulla näkyvissä oikein.

Koristemaalailu oli aikalailla tässä. Lyhyiden tunkkaussessioideni aikana äkkäsin sieltä täältä erinäisiä paloja, jotka maalasin tummanharmaiksi vielä sen jälkeen kun olin mielestäni alunperin jo valmis. Nyt olin tyytyväinen, punaisia kokonaisuuksia rikottiin tarpeeksi muttei liikaa.