Valmista: Projekti IV/23

T-34/76 PT-34 miinanpurkulaite suoraan lootasta

Loppuvuodesta '23 aloitettu malli oli nyt valmis, muutamaa kalenterikuukautta myöhemmin. Tällä kertaa dokumentoin prosessiani taas ihan eri tavalla kuin aiemmin, joten kukin noista kymmenestä työpostauksesta kuvasi ihan omanlaisensa määrän reaaliaikaa.

 

Kuvien tiedostonimien perusteella otin käsiteltäväksi asti 198 työkuvaa kahdeksaan eri teemaan (ja postaukseen) jaettuna. Aikaa en osannut edes arvioida, aika monta tuntiahan tähän upposi, kun yksi postaus kuvasi keskimäärin useamman rakentelusession tuloksia. Valmis-tilasta nappasin 15 kuvatusta valoteteltassa ja parempien käsittely söi sekin pienen hetken.

Paremminkin olisi voinut mennä

Maailma olisi omituinen paikka, jos kaikki menisi nappiin eikä mistään pitäisi (tai voisi) enää mutista jälkikäteen. Tästäkin projektista jäi sitä sun tätä hampaankoloon. Ja mikäs sen parempaa koska näistä sai itselleen kehityskohteita tulevaisuuteen.

PT-34

Miinanräjäytyspyörät ohjeineen. Kummastelin ohjeita rakennusvaiheessa, mutta en ollut niin hyvin kärryillä tämän kalikan toiminnasta (tai miltä se oikeasti olisi näyttänyt), että olisin tiennyt soveltaa itse. Nyt nuo pyörähimmelit eivät asettuneet yhteen niin kuin olin visualisoinut lähinnä mielikuvieni, Panssarimuseon sukulaislaitteiden ja lootan kansitaiteen perusteella.

Jos olisin dioraamaosaaja ja saattaisin ollakin, jos minulla olisi semmoisille tilaa jossain, olisin voinut kiertää ongelman liiskaamalla raivainlaitteen kiinteään asentoon. Vapaasti killuvana se näytti lähinnä tyhmältä, kun raskaat teräskiekot nojuivat toisiinsa kuin alokkaat suksivaraston katolla.

Yksilölliset tunnisteet

Vaunu jäi ilman yksikkönumeroa, punatähtiä ja iskulausetta. Olin vähän harkitsemassa tähtidekaalien käyttöä mutta numeron ja tekstit olisin söhertänyt ihan omin käsin. Varmaan vihreän maalauksen kanssa kiroiltuani olin ilmiselvästi innokas testaamaan chippaamista heti teräsosien jälkeen ja yksinkertaisesti unohdin, että valkoiset osat olisi sietänyt maalata (tai siirtokuvat perkelöitävä) ennen hienostelua.

Vuosia sitten olisin varmaan läiminyt unohtuneet vielä kaiken muun päälle ja tuhrannut vähän lisäistystä päälle, mutta nyt hyväksyin virheeni.

Tankkikuskin hymy

Moottorikannen reilun millin aukko oli todella hämmentävä kun se ei varoitellut itsestään etukäteen. Koetin korjata sen mutta en selvästi ole harjoitellut tarpeeksi ja todennäköisesti koetin vääränlaisia työkaluja vielä lisäksi - tai sitten olin korjaamassa sitä liian myöhäisessä vaiheessa, kun en kerran tajunnut paremmin. Osaamisvaje, eikä sitä parannettu kuin tekemällä.

Toinen hämmentävä seikka tuossa aukossa oli se, että koko muu malli oli sangen vaivaton. Kenties olin asentanut ne mysteerikolmiot ketuilleen alunperin, mikä sitten ehkä aiheutti osumisvirheen paljon myöhemmin. Jotenkin tuo kuulosti uskottavammalta selitykseltä kuin se, että yksi ainoa osa mallissa olisi puolitoista milliä vääränkokoinen.

Onnistumisia unohtamatta

Chippaus oli ensinnäkin alkuhuolestumisen jälkeen mielettömän kivaa maalattavaa, mutta jopa omasta mielestäni mainion näköistä. Koetin myös pitää kulumajälkien teon kanssa jäitä hatussa koska hauskana hommana tuo olisi naurettavan helppo vetää ihan överiksi ja liioitella koko malli pilalle. Olemme kaikki kulkeneet sillä tiellä.

Öljyvärien kanssa on ollut edelleen äärimmäisen mukavaa työskennellä ja lopputulos parani huomattavasti. En voinut riemuita tuosta kylliksi, koska "oho, nyt meni ihan liikaa || väärään paikkaan" oli luonnon oman undo-toiminnon takana ilman mitään ongelmaa. Pukki/noitakuninkaat toivat lisää Abteilungin maaleja paletille, joten riemun määrä oli oleva rajaton.

Lakutelat menivät paikoilleen, pysyivät kasassa, eivät (vielä) vääntäneet telakoneistoa kiemuralle, eivätkä edes sulaneet maalatessa käsiin. Lopputuloskin oli nätimpi kuin ne metallinhohtoiset lähtötilanteen setit. Tietysti nämä olivat skaalassa paperinohuet, mutta aina ei voinut voittaa.

Loppumietteet

Kivaa rakennettavaa kaikenkaikkiaan, tämä oli neljäs neukkuvaununi (ja toinen T-34:ni) ja peräti seitsemäs neukkulaitteeni ylipäätään ([T-34/85; IS-2; BM-21 Grad; T-35; MiG-29; Su-27; T-34/76 & PT-34]), eli en minä todistettavasti ihan täysin ole kanttipääkamaan jumittunut vaikka siltä kuulostaisinkin! Noin kolmenkymmenen vuoden takaista Polikarpov I-16:ta ei laskettu tähän mukaan, kuten ei mitään muitakaan ennen vuotta 2001 tekemiäni räpellyksiä.

Kuvakokoelma

Tripodi näitä varten piti vielä hankkia. Nämä suunnilleen vierestä napatut kuvat otin kamera kirjan päällä.

Nämä seuraavat kuvat, joiden oli tarkoitus olla jotain 3/4 -kuvia nappasin valoteltan monopodin kanssa mutta tuo iso kamera oli vähän painava. Ehkä näihin olisi voinut käyttää ajastinlaukaisua. Ensi kerralla pähkäilisin monimutkaisemmin.

Viimeinen oli vähän tärähtänyt/liikahtanut mutta näytti ihan tarpeeksi esimerkkiä vaunusta, etten ruvennut ottamaan sitä uusiksi.

Seuraavissa mutinoissa

Roskapönttö.

Viimeiset tunkinväännöt

Jo häämöttää

Päätin sittenkin kirjoittaa oman postauksen näistä viimeisistä säädöistä, ettei lopetuspostaukseen tulisi "ai niin tein tuonkin kameran näkemättä"-sivulausetta. Niitä on tullut ja tulisi varmaan jatkossakin, mutta ei tarkoituksella. Joten, viimeisiä vietiin.

Lapioteline

Sain vihdoin ryöstettyä vähän aikaa ja korjasin lapioiden vihreät palikat. Onneksi antenni ei ollut tiellä.

Ajovalo

Olin aiemmin maalannut ajovalot aikalailla poikkeuksetta metallisiksi (kromi tai teräs), jos niissä ei ollut läpinäkyvää muovinpalaa. Päätin tehdä taas jotain toisin ja maalaisin sen harmaaksi vaaleammilla korostuksilla. Mitään voimakasta jeweling-efektiä en kuitenkaan meinannut tehdä, vaan jotain vähemmän silmiinpistävää kuin kirkas metallimaali mutta elävämpää kuin pelkkä tummanharmaa kalotti.

Maalasin lasin vakioharmaallani (VGA 72750 Cold Grey).

Sitten sotkin kylmänharmaaseen vähän vaaleampaa harmaata (VGA 72749 Stonewall Grey) ja maalasin oikeaan alasektoriin pienen ympyrän sillä.

Säädin värisävyjäni vähän vaaleampaan ja maalasin pienemmän ympyrän edellisen alaoikeaan osaan. Kylmänharmaan ympyrän vasempaan yläkulmaan vedin pienen raidan.

Tökkäsin pari vielä vaaleampaa täplää korostuksieni kruunuiksi ja löin tornin taas runkoon. Mietin, pitäisikö maalaamani lampunosan yläkehää kuivaharjata vielä valkealla mutta jätin sen tekemättä kun ajattelin että se olisi sittenki ehkä turhan räikeä.

Kyllä se ihan tarpeeksi lamppumaiselta minun silmiini näytti. Vähemmän laiska olisi kovertanut lampun auki ja askaroinut taas läpinäkyvästä muovista uuden linssin, tähän väliin en nähnyt sen tuovan tarpeeksi lisäarvoa mallilleni.

Antenni

Vaunusta puuttui enää tuo aiemmin irtipudonnut antenni. Koetin uudemman kerran etsiä jonkunlaista johtolankaa siitä, minkä värinen sen oikein sietäisi olla mutta eipä noista näemmä paljoa huudella. Jätin sen siis tummanharmaaksi ja liimasin takaisin paikalleen.

 Statseja varten: tuo viimeinen oli 198. kuvatus mutta en minä niitä ihan kaikkia ole jakanut.

Telaketjut, akryylimuta ja maiset öljyt

Telakoneisto

Ihan ensin varmistin, että olinhan minä nyt löytänyt alkuvuodesta '23 ostamani 8B -grafiittikynän. Kyllä vain, tallessa oli mutta tällä kertaa myös käytettävissä eikä hyvässä tallessa.

Suttasin kaikkien tela-, veto- ja palautuspyörien kulutuspinnat kynällä kevyesti ja blendasin jäljet sormillani. Palautuspyörät olin liimannut vaunuun kiinni jo aiemmin, niiden ympärillä oli tarpeeksi tilaa tähän touhuun.

Grafiittipinta toimi aika oikeannäköisesti, ainakin kun sitä vertasi viime vuonna loppukesästä tekemiini havaintoihin (ja isoon kasaan napsimiani referenssikuvia) Parolan Panssarimuseossa.

Näistä kuvista oli muuten myös oikeaa hyötyä, ne paljastivat pari unohtunutta öljyvärilänttiä.

Telaketjujen käsittelyn tein tässä välissä vain sisäpuolelle. Nitkutin grafiittikynälläni nuo ohjaushampaat ja sitten niiden ympäriltä kaistaleen verran molemmilta puolilta, telapyörien aktiivista kulutusta mallintamaan.

Aivan jäätävän näköisten sormenpäitteni kanssa ajattelin, että ennen niiden pesemistä voisin käyttää niitä pehmeään jälkeen miinanposautuspyörissä. Pyörittelin niitä sormillani ja mitä niihin tarttui, tarttui.

Ketjujen asennus

Aloitin asennustyön oikealta kyljeltä. Kuvittelin ensin, että lakutela olisi hankalampi asentaa ja jätin kaikki telapyörät ensin irralleen. Meinasin pitää niitä ketjulenkissä ja liimata ne yhdellä rysäyksellä kiinni runkoon. Pyöritellessäni huomasin, että ainakin etummaiset kolme, neljä telapyörää voisi liimata jo valmiiksi ja jättää vain taaimmaisen vetopyörän kanssa samaan aikaan liimattavaksi.

Tässä oli kumminkin sen verran hyvin tilaa, toisin kuin viimeksi kasaamassani Jagdpanzer IV:ssä, että pystyin liimaamaan kaikki viisi telapyörääkin paikoilleen ja pujottaa sitten lakutelan pelkän vetopyörän kanssa lopuksi omiin koloihinsa.

Oikean puolen opeilla vasen ketju pyörästöineen sujahti kiinni nopeasti. Kokonaisuutena vaunu rupesi taas näyttämään paremmalta. Parhaimman ketjun tiukkuusefektin olisin saanut aikaan, jos olisinkin liimannut palautuspyörän viimeisenä, koska sillähän tätä säädettiin, mutta osa oli niin heppoinen etten uskaltanut laskea sen varaan ollenkaan.

Tietysti kotitekoinen antennini irtosi vihdoin kaiken pyörittelyn ansiosta. Vaurio ei ollut vakava, liimaisin sen takaisin kiinni myöhemmin, kun olisin rauhallisemmassa vaiheessa. Antennin varominen oli käynyt vähän rasittavaksi, myönnettäköön, en vain halunnut näpsäyttää sitä väkisin pois.

Peräpää tuli tarvitsemaan aikamoisen kurapaakuston näyttääkseen vähän vähemmän rujolta. Tuo takakulma oli kyllä semmoinen pettymys tässä mallissa, ettei sitä oikein voinut ymmärtää. Omat useaan kertaan manatut tilkkimistaitoni olivat tietysti osa pettymystä.

Vallejon mutamössöt

Käytin vaunun ketjujen ja erityisesti takapään sotkemiseen kahta eri Vallejon säistystavaraa: ensin mutaa ja nurmikkoa (Environment 73826 Mud and Grass), toisella kierroksella euromutaa (Thick Mud 73807 European Mud). Molemmat olivat käyneet vähän paksuiksi ja sain ne levitettävämpään kuntoon parilla tipalla hanavettä.

Useamman päivän mittainen väli oli hyväksi öljysotkuilleni, kiillon määrä oli taittunut selvästi ympäri vaunua. Otin kuvat myös taas eri ajassa ja paikassa, luonnonvalon ja ledilampun ero ei kuitenkaan ollut ainoa oikea erotus edelliskuviin verrattuna.

Kura oli aika ällöttävän näköistä kuten pitikin olla.

Vaunun etupuolella sotkin selvästi vähemmän. Kaiken varalta jätin miinapyörät aikalailla rauhaan, olin ihan liian amatööri näissä ja nuo palikat olivat liian monimutkaiset meikäläisen hallittavaksi mutamömmöjen kanssa.

Telapyörät pääsivät aika helpolla, tökin vähän mutaa sinne ja tänne tekstuuria tuomaan. Vaunun alakyljissä kyllä oli kökköä, vaan se ei tulisi ikinä näkymään sen kummemmin.

Koetin kerätä vähän rapaa tuohon miinanpurkulaitteiston eri reunoille ja muihin ansoihin. Tässäkin käytin mutamateriaalia lähinnä tuomaan pintakuviointia, en niinkään väriä.

 

Mutalöllöt jätin kuivumaan ja pääsin mallin kimppuun kaiken muun sekavan ansiosta vasta pidemmän ajan kuluttua.

Abteilungin maasävyt

No olihan näitä, vaaleasta tummaan maahan ja minäpä sotkin puoliohutta vaaleaa tököttiä (ABT125 Light Mud) ketjuilleni. Ehkä tuosta kamasta olisi pitänyt tehdä tosi ohutta niin se olisi vaeltanut pääsääntöisesti telakenkien kuoppiin, nyt ketjut päätyivät aika mutaisiksi.

Tekaisin kaveriksi todella pienen määrän tummaa mutalitkua (ABT130 Dark Mud) ja tökin sitä pistemäisesti sinne tänne, isompina tai pienempinä laikkuina. Tätä sekasotkua minä sitten blendasin ympäri ketjustoa nähdäkseni miltä lopputulos sitten lopuksi näyttikään. Spoileri: mutaiselta.

Seuraavana päivänä ketjut olivat vähän rauhallisemman näköiset. Lisäkuivumisajan jälkeen kävin ketjujen kohokohdat läpi grafiittikynälläni, mutta siitä operaatiosta en ottanut erikseen kuvia.

Käytin ohutta moottoriöljylitkua (ABT160 Engine Grease) muutamien telapyörien kohdalla ikäänkuin jäljittelemään valunutta voiteluölyjä. Samalla vaivalla käytin sitä noiden lisäteräspönttöjen yläpinnoilla näkyviin tiesmikälienypyköihin.

Mihinkään pistefiltteröintiin en lähtenyt enää tässä vaiheessa, mutta mielikuvissani kevyt vaalean värin (ABT035 Buff) blendaus avainpalikoiden päällä toimi hyvin. Koetin rajoittaa intoani ja tökin buffitäplät moottorikannen palojen keskialueille ja etulokasuojille sekä etuyläviistopanssarin yläkulmaan.

Ensimmäisen blendauksen jälkeen efekti oli minusta turhan voimakas vielä seuraavana päivänä, joten kevensin maalikerrosta vielä toisen kerran.

Valmistako vähitellen?

Rupesin olemaan sitä mieltä, että vaunu oli aikalailla valmis. Nappasin kuvia ympäri vaunua ja mietin että miten iso ero kaikella tällä säätämiselläni oli siihen, mistä aloitin heti kynäruiskuvaiheen jälkeen. Kai minä vielä jotain korjattavaa vielä löytäisin antennin ja lapioiden pidikkeiden, sekä ulkovalon lisäksi. Jos en sen enempää keksisi niin seuraavan viikon postauksessa oliskin jo valmis vaunu, mutta jos tunkkaamista löytyikin enemmän niin väliin tulisi yksi oletettavasti lyhyt postaus.

Tuo vasemman lokasuojan nurtsijööti piti kyllä vielä poistaa tai hienosäätää

Vertailukuvapari

Asennot eivät olleet ihan samat ja valaistusolosuhteet poikkesivat toisistaan, mutta kyllä niitä jotenkin pystyi vierekkäin vertailemaan. Oleellisin ero oli minusta tuossa perusvihreässä vaunussa, ei niinkään eri komponenteissa.