Öljysäistystä miinanpurkuvaunulle

Seepiavarjot

Kun olin aiemminkin aloittanut varjojen toteuttamisen ohuella seepialitkulla (ABT002) niin aloitin nytkin. Tällä kertaa litkuni jäi vähän paksummaksi kuin aiemmin, mutta se ei tuntunut haitanneen ennenkään.

Lyhyen yksinkertaisesti: kävin tornista ja rungosta läpi kaikki railot, reunat, koloset sekä varjonpaikat. Telapyörät tovereineen jätin tarkoituksella vielä pois, ajankäytön takia.

Rungon puolella lisäsin tarkoituksella varjoja tuohon tornin alle jäävälle alueelle sekä eri työkalujen ja laatikoiden alle. Mietin hetken, josko olisin litkuttanut vaaleat puulaatikot samalla kierroksella, mutta ajattelin että sävymielessä värisetin ruskea litku sopisi ehkä paremmin. Metalliosista vain moottorikannen ritilät saivat käsittelyn jo nyt, muut saisivat pelkkiä ruostekerroksia.

Seuraavana päivänä putsasin ylimenneitä pois, seuraavassa kuvaparissa olin putsannut pahimmat ylimenneet litkut pois.

Pyöräkokonaisuudenkin litkutin aika vauhdikkaasti. Näissä ei ollut kovin paljoa sen erikoisempia pintaefektejä, jokusta maalinlohkeamaa ja naarmua lukuunottamatta. Päätin, että ennen muiden kuin palatuspyörien asentamista paikoilleen en tekisi oikeastaan mitään muuta, niin en joutuisi arvaamaan niiden tulevia kulmia ja sotkujen (Engine Grease voisi sopia maavärien jälkeen) valumasuuntia etukäteen.

Pesu ruskealla

Sotkin hyvin pienen määrän ruskeaa litkua (ABT040 Brown Wash), jota käytin vain puuosiin. Laatikoissa ja lapionvarsissa se parhaiten näkyi, sahan kahvat olivat niin pienet ettei niissä paljon mikään erottunut. Olivatpa tämän jälkeen vähän vähemmän kirkkaat ja sarjakuvamaiset.

Tumma ruoste

Sekoitin ohutta litkua ja levitin sitä ympäri vaunua. Itsestäänselvinä ensimmäisinä paikkoina olivat nuo teräksiset osat, niistä erityisesti pakoputket ja telakengät. Levitin jonkun verran ruostetta myös miinanräjäytyspyörien ulkokehille.

Vähemmän itsestäänselvästi tökin ruostelitkuani myös aiemmin tekemille chippauksille. Tämän kerroksen oli tarkoitus tuoda lisää elävyyttä lohkeamilleni. En ollut ihan varma, rupeaisinko lisäämään niihin tuoretta ruostetta erikseen.

Ensimmäisellä maalauskierroksellani ehdin kuorruttaa telaketjujen ulkopuolet hyvällä yleismäärällä tummaa ruostelitkuani. Sen päälle tulisi ainakin vielä jonkunlainen vaalean ruosteen elämyskerros, mutta sen toteutustapa oli vielä auki. Mietin hammastikun kanssa räiskimistä satunnaispisarointia varten.

Vaalea ruoste

Ennen vaalean ruostelitkun töpöttelyä valittuihin kohtiin blendasin tumman rusteen alueita vähän, jotta ne olisivat vähän kevyemmät tuossa pinnalla. Kävin sitten kaikkien ruosteesta kärsiviin osiin innolla, aloitin tuosta etuviistopanssarin irtoketjupätkästä koska se oli jäänyt aiemmin väliin.

Lisäsin torniin ruostekorostuksia sinne, missä olin jo levitellyt tumman, vanhemman ruosteen jälkiä lähinnä chippausten alueelle. Koetin pitää näitä tuoreempia jälkiä huomattavasti tiukemmin kurissa.

Räpsin hammastikun avulla jonkun määrän tuoretta ruostetta ulommille miinapyörille. Näistä kuvista näki, että niitä pitäisi vähän blendailla vielä erityisesti vasemmalla puolella, mutta senkin ulkokehän ilmeeseen olin kohtuullisen tyytyväinen. Ajattelin tämän olevan se osa vaunussa, joka kärsisi kaikkein eniten ja olisi kurjimmin sään armoilla.

Ylä- ja alaetuviistopanssarien yhteenliittävä kalikka tarjosi hyvän paikan valumien kertymiselle, joten käytin siinä enemmän tuoretta ruostetta.

Toinen lapioista oli enemmän kärsinyt kuin toinen. Nyt kun vielä muistaisin korjata niiden kiinnityspalikoiden maalaukset.

Ajovalo oli aika kelvollisen kolhittu mutta ei liiallisesti kumminkaan. Tuota teräslaatikkoa olisin puolestani voinut rujouttaa enemmänkin, mutta ehkä se oli vain hyvässä kunnossa vielä tässä vaiheessa elämäänsä. Pääasia, ettei se näyttänyt uunituoreelta.

Näitä verkkofiltterien jälkiä pitäisi vielä siistiä, tässä ne olivat yksinkertaisesti tuohon muotoonsa kuivuneina.

 

Telaketjujen ulkopuolen sain sotkettua nyt myös tuoreella ruosteella, epätasaisesti mutta niin että allaoleva vanhempi ruoste paistoi vielä läpi. Muutaman päivän kuivattelun jälkeen kävisin sisäpinnat läpi mutta sitä varten katsoisin ensin tarkkaan, miten telapyörät kulkivat ketjua pitkin, jotta osaisin jättää oikeat kaistat auki grafiittikorostukselle.

En vieläkään syttynyt lakumattotelaketjuista.

Viimeinen yleiskierros

Käytin vielä yhden illan yleiseen tunkkaamiseen. Ennen muuta liimasin palautuspyörät kiinni, koska ne olivat se, millä ankkuroisin telakoneiston paikoilleen ketjuja varten. Nämä olivat kiinni kaikkein rimpuloimmalla paloilla, joten niitä ei saanut koesovitettua ihan vaan paikalleen asettamalla.

Mietin aiemmin, että ruoskeroisteet olivat vähän turhan silmäänpistäviä, joten blendasin niitä pyöreäpäisellä siveltimelläni ympäriinsä. Tämä oikeanpuoleinen miinapyörä näytti paljon paremmalta.

Vasen ulkopyörä oli paljon enemmän ruostemaalin peitossa, mutta sitä voisi säätää vielä myöhemmin. Roiskeet sain pehmennettyä ja se oli tärkeintä.

Keulan ketjunpätkää siistin hieman, nyt tuoreen ruosteen kerros oli vähän hillitympi.

Moottorikannen kalikka oli myös pienen blendauksen jälkeen parempi.

Telaketjujen sisäkehät saivat nekin kahden ruostekerroksen sekoituksen pintaansa. Keskityin telaketjujen ulkoreunoihin, koska keskiosa olisi teräksisten telapyörien ja palautuspyörienpuhtaaksihinkkaama. Tässä kuvassa öljymaalit olivat vielä ihan tuoreita, oikeampi lopputulos olisi nähtävissä aikaisintaan seuraavana päivänä.

Lisäsin vähän ruostetta tela- ja vetopyöriin, ne olivat jääneet edelliskerralta vähän turhan siisteiksi. Öljyvalumat, kuten aiemmin mietiskelin, tekisin vasta ketjujen asennuksen jälkeen.

Tässä kunnossa T-34:ni oli nyt kun varjot ja ruosteet oli lisätty. Osa muutoksista oli vielä kuivumassa vaunun pintaan, kiilto asettuisi ajan kanssa. Telaketjujen ja telakoneiston asentamista varten koko roskan piti nyt antaa kuivua jonkun aikaa, ajattelin että ottaisin oikein varman päälle ja antaisin sille useamman päivän, ehkä lähemmäs viikon.