14.2.2024

Telaketjut, akryylimuta ja maiset öljyt

Telakoneisto

Ihan ensin varmistin, että olinhan minä nyt löytänyt alkuvuodesta '23 ostamani 8B -grafiittikynän. Kyllä vain, tallessa oli mutta tällä kertaa myös käytettävissä eikä hyvässä tallessa.

Suttasin kaikkien tela-, veto- ja palautuspyörien kulutuspinnat kynällä kevyesti ja blendasin jäljet sormillani. Palautuspyörät olin liimannut vaunuun kiinni jo aiemmin, niiden ympärillä oli tarpeeksi tilaa tähän touhuun.

Grafiittipinta toimi aika oikeannäköisesti, ainakin kun sitä vertasi viime vuonna loppukesästä tekemiini havaintoihin (ja isoon kasaan napsimiani referenssikuvia) Parolan Panssarimuseossa.



Näistä kuvista oli muuten myös oikeaa hyötyä, ne paljastivat pari unohtunutta öljyvärilänttiä.

Telaketjujen käsittelyn tein tässä välissä vain sisäpuolelle. Nitkutin grafiittikynälläni nuo ohjaushampaat ja sitten niiden ympäriltä kaistaleen verran molemmilta puolilta, telapyörien aktiivista kulutusta mallintamaan.

Aivan jäätävän näköisten sormenpäitteni kanssa ajattelin, että ennen niiden pesemistä voisin käyttää niitä pehmeään jälkeen miinanposautuspyörissä. Pyörittelin niitä sormillani ja mitä niihin tarttui, tarttui.


Ketjujen asennus

Aloitin asennustyön oikealta kyljeltä. Kuvittelin ensin, että lakutela olisi hankalampi asentaa ja jätin kaikki telapyörät ensin irralleen. Meinasin pitää niitä ketjulenkissä ja liimata ne yhdellä rysäyksellä kiinni runkoon. Pyöritellessäni huomasin, että ainakin etummaiset kolme, neljä telapyörää voisi liimata jo valmiiksi ja jättää vain taaimmaisen vetopyörän kanssa samaan aikaan liimattavaksi.

Tässä oli kumminkin sen verran hyvin tilaa, toisin kuin viimeksi kasaamassani Jagdpanzer IV:ssä, että pystyin liimaamaan kaikki viisi telapyörääkin paikoilleen ja pujottaa sitten lakutelan pelkän vetopyörän kanssa lopuksi omiin koloihinsa.


Oikean puolen opeilla vasen ketju pyörästöineen sujahti kiinni nopeasti. Kokonaisuutena vaunu rupesi taas näyttämään paremmalta. Parhaimman ketjun tiukkuusefektin olisin saanut aikaan, jos olisinkin liimannut palautuspyörän viimeisenä, koska sillähän tätä säädettiin, mutta osa oli niin heppoinen etten uskaltanut laskea sen varaan ollenkaan.

Tietysti kotitekoinen antennini irtosi vihdoin kaiken pyörittelyn ansiosta. Vaurio ei ollut vakava, liimaisin sen takaisin kiinni myöhemmin, kun olisin rauhallisemmassa vaiheessa. Antennin varominen oli käynyt vähän rasittavaksi, myönnettäköön, en vain halunnut näpsäyttää sitä väkisin pois.



Peräpää tuli tarvitsemaan aikamoisen kurapaakuston näyttääkseen vähän vähemmän rujolta. Tuo takakulma oli kyllä semmoinen pettymys tässä mallissa, ettei sitä oikein voinut ymmärtää. Omat useaan kertaan manatut tilkkimistaitoni olivat tietysti osa pettymystä.

Vallejon mutamössöt

Käytin vaunun ketjujen ja erityisesti takapään sotkemiseen kahta eri Vallejon säistystavaraa: ensin mutaa ja nurmikkoa (Environment 73826 Mud and Grass), toisella kierroksella euromutaa (Thick Mud 73807 European Mud). Molemmat olivat käyneet vähän paksuiksi ja sain ne levitettävämpään kuntoon parilla tipalla hanavettä.

Useamman päivän mittainen väli oli hyväksi öljysotkuilleni, kiillon määrä oli taittunut selvästi ympäri vaunua. Otin kuvat myös taas eri ajassa ja paikassa, luonnonvalon ja ledilampun ero ei kuitenkaan ollut ainoa oikea erotus edelliskuviin verrattuna.




Kura oli aika ällöttävän näköistä kuten pitikin olla.

Vaunun etupuolella sotkin selvästi vähemmän. Kaiken varalta jätin miinapyörät aikalailla rauhaan, olin ihan liian amatööri näissä ja nuo palikat olivat liian monimutkaiset meikäläisen hallittavaksi mutamömmöjen kanssa.

Telapyörät pääsivät aika helpolla, tökin vähän mutaa sinne ja tänne tekstuuria tuomaan. Vaunun alakyljissä kyllä oli kökköä, vaan se ei tulisi ikinä näkymään sen kummemmin.

Koetin kerätä vähän rapaa tuohon miinanpurkulaitteiston eri reunoille ja muihin ansoihin. Tässäkin käytin mutamateriaalia lähinnä tuomaan pintakuviointia, en niinkään väriä.

 

Mutalöllöt jätin kuivumaan ja pääsin mallin kimppuun kaiken muun sekavan ansiosta vasta pidemmän ajan kuluttua.

Abteilungin maasävyt

No olihan näitä, vaaleasta tummaan maahan ja minäpä sotkin puoliohutta vaaleaa tököttiä (ABT125 Light Mud) ketjuilleni. Ehkä tuosta kamasta olisi pitänyt tehdä tosi ohutta niin se olisi vaeltanut pääsääntöisesti telakenkien kuoppiin, nyt ketjut päätyivät aika mutaisiksi.

Tekaisin kaveriksi todella pienen määrän tummaa mutalitkua (ABT130 Dark Mud) ja tökin sitä pistemäisesti sinne tänne, isompina tai pienempinä laikkuina. Tätä sekasotkua minä sitten blendasin ympäri ketjustoa nähdäkseni miltä lopputulos sitten lopuksi näyttikään. Spoileri: mutaiselta.

Seuraavana päivänä ketjut olivat vähän rauhallisemman näköiset. Lisäkuivumisajan jälkeen kävin ketjujen kohokohdat läpi grafiittikynälläni, mutta siitä operaatiosta en ottanut erikseen kuvia.


Käytin ohutta moottoriöljylitkua (ABT160 Engine Grease) muutamien telapyörien kohdalla ikäänkuin jäljittelemään valunutta voiteluölyjä. Samalla vaivalla käytin sitä noiden lisäteräspönttöjen yläpinnoilla näkyviin tiesmikälienypyköihin.


Mihinkään pistefiltteröintiin en lähtenyt enää tässä vaiheessa, mutta mielikuvissani kevyt vaalean värin (ABT035 Buff) blendaus avainpalikoiden päällä toimi hyvin. Koetin rajoittaa intoani ja tökin buffitäplät moottorikannen palojen keskialueille ja etulokasuojille sekä etuyläviistopanssarin yläkulmaan.

Ensimmäisen blendauksen jälkeen efekti oli minusta turhan voimakas vielä seuraavana päivänä, joten kevensin maalikerrosta vielä toisen kerran.


Valmistako vähitellen?

Rupesin olemaan sitä mieltä, että vaunu oli aikalailla valmis. Nappasin kuvia ympäri vaunua ja mietin että miten iso ero kaikella tällä säätämiselläni oli siihen, mistä aloitin heti kynäruiskuvaiheen jälkeen. Kai minä vielä jotain korjattavaa vielä löytäisin antennin ja lapioiden pidikkeiden, sekä ulkovalon lisäksi. Jos en sen enempää keksisi niin seuraavan viikon postauksessa oliskin jo valmis vaunu, mutta jos tunkkaamista löytyikin enemmän niin väliin tulisi yksi oletettavasti lyhyt postaus.



Tuo vasemman lokasuojan nurtsijööti piti kyllä vielä poistaa tai hienosäätää



Vertailukuvapari

Asennot eivät olleet ihan samat ja valaistusolosuhteet poikkesivat toisistaan, mutta kyllä niitä jotenkin pystyi vierekkäin vertailemaan. Oleellisin ero oli minusta tuossa perusvihreässä vaunussa, ei niinkään eri komponenteissa.


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti