Kummituskontioiden Delta-Galaksi

Yksikön valinta

Arvoin aika pitkään, mihin tämä grengreli oikein kuuluisi. En kaivannut taas yhtä kevyempien painoluokkien OmniMechiä rynnäkköryppääseeni, joten jotain muuta oli valittava. Pohdin jopa ohikiitävän hetken Susihukkia ja niiden Beta-Galaksia kun harmaa-vaaleanruskea oli tunnistettava teema. Mutta onneksi muistin, että minullahan oli kaksi Ghost Bearien Delta-Galaxin Omnia melkein 13 vuoden takaa, neljännesvuosisatalootasta. Kaikki muut sen lootan napit olivatkin kelvottomasta materiaalista valettu, Omnit taas oivallisia.

Näin helppoa se joskus oli, avaruusmesikämmenien Tähteen oli tulossa kolmas Sakara. Ilmeisesti olin tekemässä näitä vielä kaksi joskus myöhemmin, näinkö se oli tulkittava?

Maalausprosessi

En ollut dokumentoinut aiempaa prosessiani turhan tarkkaan. Ennen maalaamisen aloittamista katsoin vanhoja otoksiani kun en taaskaan raaskinut häiritä lepääviä kissoja lootaa esiinkaivaakseni.

Yksittäisen miniatyyrin nopeasti maalatakseni jätin kynäruiskun kompressoireineen taas lepopaikkaansa ja kävin koko nappulan läpi käsipelillä.

Musta alle

Sudin koko kalikan mustaksi Vallejon mustalla pohjamaalilla. Nyt omituisehkolta näyttäneet muutosräpellykseni rupesivat näyttämään järkevämmiltä. Tuikut olivat ehkä vähän järeämmän oloiset kuin olisi ollut tarpeen, mutta kerrankos sitä. Olkoot paremmin suojatut sitten.

Kylmänharmaa pohja

Maalasin mustalle pohjalle overbrushingiksi kuulemallani tekniikalla (vähän niinkuin kuivaharjausta mutta enemmällä maalilla) kerroksen, pari luottoharmaatani kylmänharmaata (VGA 72750 Cold Grey). Vahvemmat harmaat kerrokset maalasin valoa enemmän vastaanottaville pinnoille eli käytännössä yläteupinnoille.

Täydellinen peittävyys ei ollut tavoitteenani ja vallankin varjoissa jätin huolestumisen ja vouhottamisen väliin.

Muurinharmaat naamioraidat

Käytin jokusen hetken maalatakseni erinäisiä muotoarikkovia kulmia ja epäsuoria viivoja toisella vakioharmaallani (VGA 72749 Stonewall Grey). Kuten yleensä, tämä ei ollut kovin suunnitelmallista vaan fiilispohjaista.

Epämetallit

Väliotsikosta huolimatta en vieläkään ollut tullut niin hulluksi, että olisin kokeillut jotain NMM-tekniikkaa, maalasin vain metalliset osat tummanharmaiksi (VMA 71055 Black Grey RLM66). Tähän osastoon päätyivät silmäänpistäneet nivelet, hyppyrakettien suuttimet ja jokunen satunnainen ritilä. LRM-15 -lavetit olivat suojaluukkujen takana, joten niistä ei ollut nyt vaihteluntuojaa.

Hmh. Se, mitä en tajunnut miettiä ajoissa, oli sivutorsojen CASE, koska CASE-paneelit ovat yleensä olleet aika selvät. Ehkä saatoin väittää että ne olivat nyt muualla kuin tuossa lapaluiden kohdalla?

Neukkusinertävät korostukset

Camospecsin ja Unit Color Compendiumin mukaan näissä korostukset tehtiin vaaleansinisillä. Aiemmat kaksi Sakaraani eivät kyllä olleet saaneet mitään kovin vaaleaa sinistä pintoihinsa, mutta nyt varastoni olivat paremmat (vai pahemmat?), pikaselaamisella päätin napata testiin yhtä Su-27:aa varten ostamaani sinistä (VMA 71318 AMT-7 Greyish Blue).

Nyt maalasin vaihteeksi yksittäisten paneelien lisäksi myös sinertäviä nauhoja isompien paneelien tai luukkujen reunoihin. Tällaisenaan neukkusininen oli vähän hailakka eikä eronnut Klaanisoturin kunniaa nostavalla tavalla harmaasta naamiokuviosta. mietin, että noita pitäisi korostaa vähän ja siihenhän valkealla taitettu AMT-7 sopisi hyvin.

Viimeisintä kuvaa katsoessani muistin, että ohjaamolasit pitäisi maalata uudelleen mustalla ennen mitään efektiyritelmiä. Muistaisinko? Ehkä.

Korostuksia

No muistinhan minä, sen lisäksi että maalasin oikean käden laserien putket vielä tummanharmailla kun olivat olevinaan paljasta metallia. Kuolemansäteiden linssitkin maalasin mustiksi helyefektiä varten.

Yleistä kuivaharjaamista varten sotkin kivimuurinharmaaseen vähän valkeaa ja kävin sillä lähinnä yläpinnat läpi, isoin efekti nyt taisi näkyä tuossa oikean käden tuikussa. Sitten sotkin samaa valkeaa AMT-7:ään ja korostin noita sinisiäni. Eivät ne sieltä vieläkään silmille hyppineet mutta erottuivat kumminkin. Tämä oli hyvä.

Tunnustuksellisuutta

Muistaisin ehkä aika pitkään tehdä erinäköiset yksilölliset merkinnät ennen sen suurempaa säistystä. Tai ainakin tähän miniatyyriin asti, jollei muuten. Lunttasin sekavia jorinoitani menneisyydestä, jotta voisin koettaa toteuttaa jotain samankaltaista tänäänkin.

Varoitusraitoja

Jengiin eli tässä tapauksessa Tähteen kuuluakseen uusin tulokas sai saada pintaansa pari selkeämpää varoitusraitasettiä. Hyppyrakettien suuttimien lähellä noita oli hyvä olla, mutta sen lisäksi en suoraan keksinyt mitään ihan ilmiselvää. Aloitin tämänkin maalaamalla kellertävät paikanpitelijänauhat. Niiden päälle vedin silmämääräisesti 45° kulmassa (tai pienemmissä vain palkkiaaltona) tummanharmaat raidat suunnilleen 50% täyttöasteella. Harvemmin nuo täydellisesti onnistuivat.

Pieniä raitoja merkkaillessani hoidin myös heksalaatan etureunan pois päiväjärjestyksestä.

Ghost Bear -klaanitunnus

Vaikea kuvatus, mutta kai se onnistui jotenkin vuonna '11 joten miksei se nytkin onnistuisi edes sinnepäin? Aloitin tummanharmaalla suunnilleenympyrällä vasempaan panssarikilpeen kun muualla en nähnyt tarpeeksi tilaa.

Maalasin sinisellä (Citadel Ahriman Blue) poikkiviivan ja rastin kummituskarhun käpäliä varten.

Koetin saada jonkunlaiset karhunkäpälät aikaan noiden sinisten sisälle ja kynnet vähän niistä ulos. Samoin jonkunlainen karhunpään muoto oli tarkoitus saada maalattua tuohon keskelle, mutta kuten sanottua, vapaan käden taitoni olivat pakkasella.

Kuvista jäi väliin se, että tökin tummanharmaalla silmät ja jotain kitamaista tuohon harmaaseen kökkäreeseen. Onneksi näitä ei koskaan katsottu näin läheltä tosielämässä.

Delta-Galaksin tunnus

Oikean polven alla näytti olevan tilaa Galaksin salamoivalle otsolle, vaikka ahdasta tulikin.

Maalasin salamoiden päälle epämääräisen harmaan möykyn teeskentelemään Deltan vihaista karhua.

Yksikkönumero ja 73. taistelurypäleen numero

Sakarat olivat näemmä numeroiltaan 21n, missä n > 1. Tästä keittimestä tulisi varmaan sitten selkeimmin 214 ja toiseen sääreensä sekin saisi 73:n.

Maalasin ensin numerot ohuesti tummanharmaalla ja lyhyen odottelun jälkeen uudelleen vähän ylävasemmalle siirrettynä punaisella.

Kaikeksi onneksi 314. Trinäärille ei ollut omaa kuvatusta, lisätunnukselle ei olisi ollut enää tilaa oikein missään. Aivopieruna maalasin kumminkin käteen numeron 314 enkä 214 niinkuin aiemmin suunnittelin. Huoh.

Vakiokonfiguraatio A:n perässä

Lähtötilanne

Nappulassa oli siis kaksi ERMLaseria vasemmassa kädessä, yksi samanlainen otsassa ja oikeana kätenä ei paljon muuta ollutkaan kuin yksi ERLLas (*). Oikeassa torsonpuolikkaassa oli myös SSRM-6 -lavetti. Mikään näistä ei jäisi paikalleen.

Virallisten lappujen mukaan vasempaan käteen ei jäisi kuin käsi itse. Oikeaan käteen pitäisi tulla kaksi erikokoista lasertykkiä. Päästä, tuosta ohjaamon yläpuolelta, pitäisi typistää putkesta toista milliä pois. Hartiapuolelta SSRM-lavetin ja ei minkään korvaaminen LRM-15 -laveteilla ei muuten olisi ongelma mutta kun nuo olivat niin pieniä pinta-alaltaan, ettei niihin minun käsiporallani kairata tuohon samaan tilaan viittätoista tasavälistä reikää vaikka mikä olisi. Tässä voitaisiin huijata ja liimata päälle suojapanssari, vähän niinkuin Catapulteissa.

Hyppyraketteja oli sentään sama (7 heksan loikkia varten), joten ihan kamalan rujoa tästä ei pitäisi meikäläisenkään luusahaoperoinnilla tulla.

Töihin siis

Asentoa parantaakseni väänsin oikeaa kättä ylöspäin niin että tuo näyttäisi tähtäävänkin johonkin eikä vain poseeraavan viileästi. Sitten napsin pään laserista kärjen pois ja viilasin sotkuja vähemmälle. Pahimmat röpöt lähtisivät tai ainakin pehmenisivät pienellä tipalla nesteliimaa.

Leikatessani vasemman käden tuplalasereita jäljelle jäi tietysti aika vähän kättä, joten raapustelin kädenjämään jotain paneelirajatyyppistä. Leikkurien napsauksen voimasta koko käsi oli löysällä, joten nyppäisin sen irti helpompaa käpistelyä varten.

Oikeasta kädestä katkoin röörin raa'asti poikki. En ruvennut poistamaan väkivalloin aivan kaikkea muutakin siihen liittyvää, kuten tuota alapuolella olevaa säiliötä, koska sitten jäljellä olisi jotain ihan hyödytöntä.

Olin kaivellut satalaatikoistani erinäisiä palasia joita mietin voivani käyttää laserputkien materiaalina. Skaala oli hankala, eivätkä nuo mielestäni mielettömän pienet palaset (kuten joku 1:72 Apachen tjsp siipipodi, tai saman skaalan Werfer-Granate 21) sitten olleetkaan niin pieniä vaan ennemminkin valtavia. Päädyin liimaamaan pikkulaseriksi jonkun Panzerin sammuttimen ja MPLas-putkeksi pätkäisin topsipuikon vartta. Miten noihin saisi linssiefektit maalattua? Huonosti, veikkasin minä.

LRM-lavettien suojaluukkujen kiinnitystä varten olin viilannut Gremongrelin hartioita ja leikkelin puolimillisestä styreenilapusta naurettavan pieniä suorakaiteita kunnes sain mielestäni sopivat, samoista silpuista liimasin levyjen etureunoihin pienet kielekkeet. Ne saattoivat vielä kaivata vähän säätöä, mutta yleisesti suojaluukut kelpasivat minulle tällaisinaan.

Alkuperäiset ohjuslavettien kokoarvioni olivat olleet pari milliä turhan suuret suuntaansa, joten minulla oli vielä jokunen niitä kokoonkatkoessa jäänyt pala jäljellä. Päätin käyttää niitä erimallisina palasina lisäämään kaltoinkohdeltuun vasempaan kyynärvarteen vähän lisää kolmiuloitteisuutta.

Näitä älyttömän pieniä paloja liimatessa Adam Savagen vinkki oli painonsa arvoinen suklaata: askarteluveitsen terällä ne oli helppoa ja hauskaa nostaa leikkuualustalta ja tökätä paikalleen.

(*) Tietysti unohdin aiemmin, että oikeassa kädessä oli myös ERSLas, jota en nipsaissut irti kun olin ajatusmaailmassani varmaan jumissa UrbanMechin oikean käden AC/10:n tähtäinlaseriin. Fiksummat olivat varmaan jo huomanneet ajatushäiriöni heti alussa.

Virhe kuitenkin korjattiin ja nyt lasertöhöttimiä tai senkaltaisia vempeleitä oli oikea määrä. Se, näyttivätkö ne edes etäisesti uskottavilta olikin sitten eri asia. Käytin Vallejon vesitekstuuria (VWE:WT 26235 Still Water) linssejä varten.

Projekti III/24

Mitä näet, sitä saat

Olen tykännyt rakentaa BattleTech-miniatyyrini WYSIWYG-idealla eli jos joku vempele on olevinaan vaihtoehtoinen konfiguraatio C tai variantti K2 niin niillä on ollut sen mukainen kasa roinaa kiinni. IWM-miniatyyrien tunkkaaminen oli vähän jännää, mutta näiden CGL:n muovisten kanssa luulisi olevan helppoa. Kuuluisia viimeisiä sanoja? Todennäköisesti kyllä.

Sotasaalista - satunnainen ykkösaallon OmniMech

Tämä oli nyt toiseksiviimeinen sotasaalisloota, tämän jälkeen jäljellä oli muistaakseni enää Stormcrow (Prime-konfiguraatiossaan)

Grendel/Mongrel A

Vastahan minä tätä kolmisen vuotta sitten mietiskelin. Nappula oli tosiaan 1:1 sama kuin Operation:REVIVAL -lootan Tähdessä. Tämä ei nyt kelvannut ollenkaan, joten asialle olisi tehtävä jotain. Ja tiesin kyllä, että nuo Alpha Strike -kortit olivat vain peluuttamista varten mutta jos edes siinä puhutaan tietystä konfiguraatiosta niin sillähän minä mieluummin menin kuin keksin omiani.

Tässä nyt vertailtavaksi tämä koskematon vekotin ja alle jokunen projekti sitten maalattu vastaava.

 

 

Tämä aloitettaisiin sekä Sarnan että Record Sheetien kyttäämisellä. Sitten pitäisi keksiä, miten muutokset sitten toteutettaisiin.

Rynnäkkökopterin monivuotinen maalausoperaatio, uusi maalikerros

Jos minä olen joskus vaikuttanut hitaalta projektieni kanssa, niin miettikääs tätä: Projektiassistentti I oli aloittanut Ka-50:n maalaamisen vuonna 2017. Silloinen idea oli maalata se lentävän porsaan näköiseksi.

Heti helmikuussa 2024 hän inspiroitui maalaamaan hekoaan uudelleen. Nyt väreiksi valikoituivat sininen (Citadel Ahriman Blue) ja vaaleanpunainen (VGC 72013 Squid Pink). Vuosien saatossa neljä lapaa oli irronnut tuplaroottoreista, kahden välisijoituspaikan tiesin, kaksi oli joko hukassa tai todennäköisesti jossain lähistöllä.

Kaunis helmikuinen idea oli jatkaa maalausta, mutta kuten tämän postauksen aikaleimaa katsoessaan saattoi arvata, se jäi taas odottelemaan parempia tai inspiroituneempia aikoja. Ken tiesi, ehkä tämä vielä jatkuisi ennen seuraavan seitsenvuotiskauden kulumista?