Panzer IV pohjamaalaus ja perusväri

Kirkkaanpunainen pohjamaali

Koska minulla oli vielä punaista pohjamaalia (VSP 70624 Pure Red) jäljellä, käytin sitä sillä oletuksella, että se ei vääntäisi päälletulevaa kellertävää maalikerrosta niin kylmäksi kuin musta pohjamaali ehkä tekisi. Saatoin tietysti olla ihan väärässä kuvitelmieni kanssa.

 

Olin tietysti todella utelias näkemään, miten tekstuuripelleilyni pärjäsi maalipinnan kanssa. Ensisilmäyksellä sehän näytti kivalta!

 

Telaketjuni saivat myös ensimmäiset pohjamaalikerroksensa, mutta mustana (Vallejo 74602 Black). Onnistuin, kuten kuvasta näkyi, puhaltamaan (tai kolauttamaan) yhden ketjunpätkän irti.

Vähän myöhemmin meinasin vain napauttaa pätkät yhteen, mutta liitoskohtia oli murtunut niin etteivät ne enää tarranneet kiinni toisistaan. Kyhäsin siis uuden samanmittaisen pätkän ja yhdistin sen valmiiseen pätkään, irronneen ajattelin käyttää lyhyenä irtopanssarina.

Afrikkajoukkojen hiekankeltainen

Deutsches Afrikakorps oli mielikuvissani aina tummankeltainen, joissain esimerkkikuvissa niiden vaunuilla oli keltavihreitä naamiokuvioita. Mietin hetken, josko lähtisin keltavihreään naamiokuvioon, mutta päätin sitten pitäytyä perusmielikuvassani.

Kierros 1

Maalasin sekä vaunun rungon, tornin että pyörät Dunkelgelbin sijasta hiekankeltaisella (VMA 71028 Sand Yellow). Telapyöriä en maalannut kääntöpuolelta, vaan ne saivat jäädä punaisiksi ruostesuojamaalia kuvastamaan samoin kuin vaunun pohjan. Veto- ja palautuspyörät toki maalasin molemmin puolin.

Hassu juttu, jos tuo appelsiinipinta olisi maalauksen tulos niin olisin pahoillani mutta kun se on tehty pintaan tarkoituksella niin olinkin tyytyväinen.

Tässä alaetukulmassa efekti oli kyllä enemmän neukkuvalua kuin siistimpää panssaria. Itsepä rupesin testailemaan. Valokuva taas kerran paljasti maalauskatveita paljon paremmin ja tehokkaammin kuin silmäni, tuo vasemman laidan punastus ei nimittäin iskenyt omiin silmiini ollenkaan.

 

Kierros 2

Maalasin palat toiseenkin kertaan hiekankeltaisella, ohuina kerroksina eri kulmista niin että katvealueita ei enää pitänyt jäädä. Telaketjut saivat nekin uuden (tai, korjauspätkän ollessa kyseessä, ensimmäisen) kerroksen mustaa pohjamaalia.

Sisätilahuijaus

Siltä varalta, että jostain kolosta näkisi sittenkin vaunun sisälle, päätin maalata yleisrajat sinne muodon vuoksi. Vaunun rungon lattia ja alapuoli sai jäädä punaiseksi, yläpuolen maalasin valkealla (VMA 71119 White Grey).

Tornin sisäpuolen maalasin kokonaan valkealla. Jos innostuisin, saattaisin maalata käsin tykistä lukon ja ehkä jotain yksityiskohtia, mutta en ajatellut tuhrata niihin sen ihmeemmin aikaa kun vaunun sisään ei ollut tarkoitus nähdä. Korkeintaan ottaisin tällaisen valokuvan dokumentoinnin täydellisyyden takia.

Tummanharmaan alku

Ehtiessäni latasin kynäruiskuun tummanharmaata (VMA 71055 Black Grey RLM66) ja maalasin telaketjuni sillä. En ajatellut säistää ketjuja kovin ankarasti, pehmeän grafiittikynän kaveriksi ajattelin korkeintaan jotain hiekkaefektejä.

 

Tummanharmaalla suihkiessani maalasin vähän sävytystä tykin suujarrun alueelle ja koaksiaalikonekiväärin panssarikuorelle. Eivätpä näyttäisi ihan suoraan Vomagin tehtaalta tulleilta enää.

Yleinen perusmaalaus oli tässä, seuraavaksi pääsisin yksityiskohtien pariin. Nyt en unohtaisi tunnisteita ennen sotkemista.

14. vuosi

Uusien asioiden testailun vuosi

Kulunut vuosi on tosiaan ollut kaikenlaisen uuden testailun esimerkki. Pääsin alkuun öljyväreillä pelleilyn kanssa, rohkenin kokeilla linssiefektejä, ja jopa hyppyrakettien suuttimia. OSL ja NMM ovat sentään vielä pysyneet poissa työpöydältäni, mutta ne nyt olisivat muutenkin ehkä enemmän kotonaan enemmän fantasiateemaisissa maalailuissa.

https://deathgenerator.com/#mi1

Öljymaalit

Kyllä vain, kehuin öljymaalien kanssa puljaamista jo vuosi sitten, nyt vuotta myöhemmin ne tuntuivat istahtaneen mukavasti projektiprosesseihini. Tietysti niiden kanssa oli vielä kosolti opeteltavaa, enkä käyttänyt niitä kovin erikoisesti, mutta tilaa oli.

Linssit

Tämän touhun aloitin innokkaasti Raskaan Tähteni lukuisten kuolemansädettimien kohdistuslinssien kanssa ja jatkoin siitä riemastuneena Morgan Kellin Archerissa ja tietysti myös Doomguy Urbien ja Grendel A:n kanssa. Hulluna hetkenäni kokeilin myös harmaasävyistä linssiefektiä miinanpurku-T-34:ni valonheittimen pinnassa. 

Koristeena tämä oli häkellyttävästi kivempaa ja toimivampaa kuin olin ikinä uskaltanut kuvitella. Oma vaatimustasoni oli tietysti vähän matalampi kuin kovan luokan maalareilla, mutta olin itse tyytyväinen.

Ei-aselinssejä, kuten vaikka etäisyysmittareita, kameroita, tiesmitälie varten olevia linssejä varten piti vielä keksiä joku väri. En halunnut niiden sekoittuvan pikavilkaisulla S/M/L-laserien tai PPC:iden linsseihin. T-34:n lampussa käyttämäni harmaa olisi muuten hyvä, mutta se ei taas juuri erottuisi todennäköisistä harmaista alueista 'Mechien pinnoissa. Tai ehkä erottuisi, kokeilemallahan sekin selviäisi.

Chippaus tai naarmut

Itsetehtyä naarmuttelua uskalsin kokeilla neukkuvaununi pinnassa, kun miinanpurkaja innosti teemana julmempiin kolhuihin ja sen sellaisiin. Tämäkin oli mielettömän kivaa ja jopa rentouttavaa touhua, isoin ongelma oli koettaa pitää innostuminen rajoissa niin, ettei lopputulos näyttäisi meteorisateessa kulkeneelta.

Satuinpa lukemaan / kuuntelemaan / katsomaan jonkun muun mallarin juttuja ja hän kehui aina tekevänsä kehämäisiä runtuja vaunun yläpintaan, tornin alle kuvastamaan alle tai väliinjääneitä kiviä tai muita marsuja. Koin tämän validoivan oman ideani, ettei se voinut ihan kelvoton olla kun joku muukin kehui ääneen tekevänsä samaa.

Pinnanmuotojen tunkkaus

Tämä nyt sattui olemaan juuri äsken testattavana, joten tässä välissä sen käyttäytymistä maalin kanssa ei vielä ollut todennettu. Ensifiilis tästä oli se, että pelkkä pensselillä töpöttely saattaisi riittää omiin normaaleihin tarpeisiini. Kakkosvaiheessa tuo nopeasti kuivuva kitti kuivui aivan liian nopeasti, joten sen kanssa työskentely ei ollut turhan luottamusta herättävää. Ehkä kokeilisin ohennetun pakkelin menetelmää jollain toisella (ja tuoreemmalla) kitillä ennen kuin tuomitsisin metodin itselleni kelvottomaksi.

Maalipinta tietysti kertoisi paljon enemmän prosessin toimivuudesta kuin paljas muovi. Tulevaisuutta ei tietenkään voinut tietää etukäteen, mutta tässä vaiheessa uskoin että olisin tämän suhteen hieman viisaampi mutinoitten 15-vuotispäivänä.

Panzer IV pintatekstuuri

Yövuorosedän jekkuja testaamassa

Jonkun kerran mainitun työslackin miniatyyrienmaalauskanavalla kollega kyseli T-34:ni tornista, olinko tehnyt sen pintatekstuurin yövuorometodilla ja kehui tehneensä joillekin omille WH40k-nappuloilleen betonilattiaa sillä, ja että metodi oli sangen helppo.

Rohkaistuin kokeilemaan kahta eri tapaa tehdä terästekstuuria.

 

Metodi 1: nesteliimaa ja tönkkö pensseli

Koska kaikki uudet kikat pitäisi testata jossain näkymättömissä tai helposti piilotettavissa paikoissa, aloitin tornin vasemmasta etukulmasta. Minulla oli yksi surkeakuntoinen ja kauan käyttämättäollut,  aika jäykkäkarvainen sivellin, jonka olin heittämässä pois mutta joka sai suorittaa viimeisen palveluksensa.

Levitin pensselilläni liimaa yhdelle panssaripinnalle kuin maalia ja jätin sen hetkeksi vaikuttamaan. Sitten tökin pensselillä muovin pintaa kohtuullisen mielivaltaisesti. Liiman pehmentämä muovipinta otti iskuista sen verran osumaa, että sen pinta vääristyi kevyesti. Kun efekti näytti toimivalta, jatkoin tätä ympäri tornin pystyseiniä ja tykin kilpeä.

Tornista siirryin täynnä työkaluja olevaan runkoon ja tein siinä mitä tila antoi myöten. Tässä ensimmäisessä kuvassa oli liimapinta muovia pehmentämässä. Toisessa kuvassa oli tökkimisen jälkiä vertailua varten. Kävin myös panssariammeen kyljet läpi, vaikkei niitä tulisi pahemmin näkemään valmiista mallista.

Kävin innokkaasti myös etu- ja takapanssarit läpi. Vaakatasoisia (tai vaakatasoisehkoja) pintoja en käsitellyt.

Tässä viimeisessä kuvassa ruskea sävy tuli ikivanhan pensselin epäpuhtauksista, joka rupesi ilmenemään vasta lopussa.  Kuvittelin, että seuraavana päivänä, kuivuttuaan, mallini olisi ollut taas mattapintainen mutta väärin. Liimakäsitellyt alueet jäivät kiiltäviksi, mikä oli vähän hämmentävää, mutta ei vaikuttanut lopputulokseen.

Metodi 2: nesteliimalla ohennettu kitti

Vaunun käsittelyn olisi voinut jättää tuohon ja olisin ollut tyytyväinen, mutta prototyyppaillessani halusin kokeilla seuraavaakin vaihetta. Minulla ei tosin ollut Kovac'n suosittelemaa Tamiyan kittiä vaan Mr Hobbyn Mr White Putty -kittiä, josta en ikinä ole pitänyt turhan paljon kun se rupesi kuivumaan sillä millisekunnilla kun se oli kosketuksissa ilman kanssa ja se kuivui todella nopeasti. Luotin vähän siihen, että ohentamalla se ei kuivuisi ihan niin törkeän nopeasti.

Plöräytin metalliselle purkinkannelleni kittiä ja sotkin siihen pensselillä nesteliimaa. Koska kitti oli niin äkäistä asettumaan, käytin enemmän liimaa, jotta saisin sen jotenkin maalimaiseen ja pensselillä levitettävään paksuuteen/ohuuteen.

Liimakittiefekti kuivuneena

Liimakittiefekti hiomisen jälkeen

Keulassa varoin menemästä yli, joten lopputulos oli varovaisempi kuin mitä kokeneempana olisin saattanut koettaa. Vähän innokkaampana olisin saattanut käydä myös radistin konekiväärin suojakilven ja kuskin periskooppisuojan vähän painokkaammin, mutta ajattelin että ykkösyrityksen kanssa oli parempi olla liioittelematta.

Oikealla puolella varoin antennisysteemiä ja luotin siihen, että ykkösvaiheen pintakuviointi toimi itsessään eikä erottunut tästä niin vakavasti.

Vasemmalla kyljellä oli myös melkoinen kasa roinaa varottavana, joten keskityin niihin paikkoihin mihin oli turvallista tökkiä liimakittitököttiä.

Näistä muista kuvista ei mitenkään ilmennyt, että pienen kuivattelun jälkeen hioin kaikkia pintateksturoimiani pintoja hienolla hiomakalikalla poistaakseni isoimmat kököt. Tällaisenaan tuo näytti aika oudolta, mutta olin luottavainen maalauksen voimaan.

Panzer IV erilliset telaketjut

Artikuloidut kolmannen osapuolen irtopalatelaketjut

Otsikosta varmaan ilmeni, että en halunnut lähteä puljaamaan sarjan omien link & length -ketjunpätkien kanssa. Kautta aikain ensimmäisessä telaketjumallissani (Revellin 1:72 StuG III sianpäällä) oli tuommoiset enkä tykännyt niistä niin ollenkaan. Sain kai traumoja tai olin vain pitkävihainen.

Panzerwerk Design

Joskus aiemmin törmäsin youtubessa Panzermeister36:n katsaukseen 3d-tulostetuista ketjuista ja päädyin ihan niiden perusteella katselemaan paria eri valmistajaa. Tullauksen kanssa puljaaminen ei oikein napannut, joten ajattelin suosia sisämarkkinoita ja tilata puolalaiselta Panzerwerk designilta jotkin noista tarjollaolleista ketjutyypeistä (1 - 8). Muita tarjokkaita olivat T-Rex studios ja Tankcraft, joista jälkimmäisen nettikaupasta olivat Adam Mannin kanssa yhteistyössä suunnitellut telaketjut hävinneet kokonaan. Ei sitten, jollei raha kelvannut.

Tietysti olin mietiskellyt tätä jo pitkään ja pässiäisen '24 aikaan sain vihdoin ostohousuni jalkaan asti ja itseni nettikauppaan. Vaan useamman päivän ajan saitti palautti pelkkää HTTP503-virhettä eikä konsolilokeista ollut sanottavasti iloa. Kun manasin tätä ääneen, nettikauppa nousi pystyyn seuraavana vai sitä seuraavana päivänä kesken kaiken arpomiseni.

Ostoskorivaiheessa vasta kävi selväksi, että ainoa maksutapa oli paypal, jota vähän karsastin jos vain saatoin valita jotain muuta. Jätin sitten tämän odottelemaan ja katsoin kakkosvaihtoehtoani (spoileri: en valinnut sitä vaan tilasin nämä), jonka kuitenkin dokumentoin seuraavaan kappaleeseen ihan vain tarinan täydellisyyden nimissä.

Keväinen kalenteri oli kotona aika järkyttävä, joten sinä maanantaina kun kuriiri oli toimittamassa pakettia, aikaikkuna oli tietysti "illalla" eikä sinä päivänä voitu varmistaa että joku olisi ollut koko illan kotona. Hyväksyin sitten "haen itse bensa-asemalta sen sijaan että kantaisitte kotiovelle mistä teille maksettiinkin"-vaihtoehdon ja yhden päivän lisäviiveen, koska miksi nämä voisivat toimia fiksusti?

Parastahan oli, että loppujen lopuksi joku oli kotona mutta sitäpä ei tiedetty siinä välissä kun päätös piti tehdä :D

 

T-Rex Studios

Näilläkin oli tyyppi 3a -ketjuja tarjolla, joten rupesin katselemaan tarkemmin. Hinta oli edukkaampi ja nettikauppakin näytti toimivan.

Kuudellakymmenellä amerikanrahalla plus tullausrävellys ja alvi, tämä oli hyväksyttävissä. Mutta sitten tilauksen maksamisvaiheessa täälläkin ainoa vaihtoehto oli paypal.

Jos minä jouduin sitä käyttämään niin jättäisin ainakin tullausvaivat pois niskoistani, jos vain voisin. Vain tuon ajatuksen takia tarkistin vielä viimeisen kerran Panzerwerkin saitin ja hokkuspokkus, nyt se toimi. Muuten olisin tilannut T-Rexin ketjut ilman sen ihmeempiä mutinoita.

Resiiniketjut

Hain pakettini tiistai-iltana lähibensa-asemalta. Lootassa oli lyhyen ytimekkäät ohjeet ja kolme pussillista osia: telakengät sekä A- että B-pinnit niiden yhteenliittämiseen.

 

Ketjujen kasaamisoperaatio

Nuo kiinnityspinnit olivat kissan viiksikarvan paksuisia ja näillä nakkisormilla niiden kanssa puljaaminen oli jännää. Kasasin ketjuani linkki kerrallaan ensin lisäämällä uuden kengän, pitämällä sitä sormissani tiukasti ja sitten laittamalla kiinnitystapit/-akselipuolikkaat puolittain ja sitten painamalla ne tiukemmin kiinni pinseteillä kunnes ne päästivät pienen "raps"-äänensä.

 

Tietysti tuota ensimmäistä lyhyttä pätkää piti testata vetopyörän kanssa. Se istui kuin tehty.

Minulla oli oletettavasti ylimääräisiä telakenkiä, joten ajoketjujen lisäksi saatoin tehdä myös ketjupanssarin näistä.

 

Oikean telaketjun kasaamiseen meni kolmen illan rakentelusessiot. Arpomiseen ja pähkäilyyn meni oma aikansa, samoin leikkimiseen testailuun ja koesovituksiin. Alkuhidastelun jälkeen löysin hyvän rakentelumetodin ja ketjun kasaaminen nopeutui selvästi.

Vasemmanpuoleinen ketju eteni ja valmistui tietysti ripeämmin, kun olin jo keksinyt miten se parhaiten kasattiin.

Ehtiessäni kasasin vielä pätkän ketjua keulaan asennettavaksi. Tässä välissä en koesovitellut tarpeeksi, joten en huomannut tehneeni yhtä palaa liian pitkää pätkää. Telakenkiä ja pinnitappeja oli vielä jäljellä. Hamstrasin tietysti vainoharhaisesti kahta A/B-paria ketjujen yhteenliittämistä varten.