Nokan nelikko
Messerschmitt Me-262:n tyypillinen aseistus oli neljä kappaletta 30mm MK108 -automaattikanuunaa, melkoisen pienellä ammusmäärällä ladattuna. Tämä oli taas ensimmäinen kerta kun näin nämäkin pienoismalliskaalassa muutenkin kuin vain pieninä suuaukkoina nokkapellissä.
Tykkiosasto
Ainakin alku oli ihan simppeli. Ohjaamon etuseinän ja polttoainetankin väliin tuli panssariseinä ja tykkien osaston lattia tai ehkä ennemminkin pohja liimattiin siihen kiinni. Kompleksin etupäähän tuli seuraava väliseinä nokkakartiolle. Jos nyt oikein muistin, nokkakartion sisässä eleli tykkikamera tai sen linssi ainakin, samoin tutkan antennit asennettiin siihen kiinni. Pohjalevyn vastapuolella on nokkapyörän kiinnitysteline kuiluineen, jotka asensin aikeenani rakentaa massa nököttävä malli.
Keskimökkylän ympärille asennettiin tykkien alemmat ammusten syöttösysteemit. Tässä välissä piti kaivaa sitten pensselit ja maalit esiin, jotta saisin maalattua sen mitä tykkien varjoon tuli jäämään.
Jätin etummaisen puolen kokonaan maalaamatta koska sinne piti vain asentaa painoja. Jätin parhaani mukaan ensimmäisellä kerralla maalaamatta tykkien ja ylempien ammushihnojen liimauspaikkoja. Samalla vaivalla maalasin myös väliseinän, josta tykkien putket vedettiin läpi ja jotka näkyivät sitten nokan ampuma-aukoista ulos.
Kaikki muu tuli maalata vihreällä paitsi ammussyöttimet maalasin mustanharmaalla. Takaseinässä oli neljä mustaksi myöhemmin maalattavaa palikkaa jotka olivat tässä valtaosin vihreänä.
Malli satakasit
Rheinmetall-Borsigin konetykkejä oli, kuten todettua, neljä kappaletta. Maalasin ne parilla kierroksella mustanharmaiksi ja kuivaharjasin kokonaisuudet kylmänharmaalla. Maalausten kuivuttua tökin tykit etulevynsä läpi ja rupesin liimaamaan tätä rimpulakokonaisuutta tykkitilaan. Tämä oli sekavampi operaatio kuin miltä ehkä kuulosti.
Tykkien asetuttua paikoilleen liimasin niihin ammusten syöttö/poistokilkkeet. En pikalukemisella löytänyt sen fiksumpaa lähdettä tykkien toiminnalle, joten oletin että ammussyötöt olivat sisäpuolella ja hylsyjen sylkymekanismi osoitti ulospäin. Perusteluni tälle oli nokan alapuolen parilliset koloset josta hylsyt tietääkseni syljettiin ulos, ja nämä sijaitsivat ulkokehällä.
Maalasin uudet hylsynpoistoröörit nekin mustanharmaalla mutta jätin niiden kuivaharjauksen selvästi kevyemmäksi jotta erottuisivat enemmän. Sitten liimasin pitkittäiset tukitangot, jotka maalasin nekin mustanharmaalla ja kuivaharjasin vahvemmin kylmänharmaalla vaikka ohje usuttikin käyttämään terästä.
Ihan viimeisenä liimasin runkoon hylsynpoistosuuttimet ja maalasin ne sitten oliivinvihreiksi. Samassa vauhdissa maalasin ohjeen mukaan myös sisärungon mustanharmaalla, taas kylmänharmaalla kuivaharjauksella. Koetin maalata hylsykuilut sisältä sikäli kun sain pensselinkärjen ujutettua niihin.
Ennen rungonpuolikkaiden sulkemista liimasin ja kittasin (Vallejo Liquid Putty) hylsyröörien viereen. Kuivasovittelu osoitti että ne mahtuivat ja nuo onkalot jäivät täysin piiloon. Tämä tietysti herätti uudestaan kysymyksen siitä miksi ohje käski maalata kalikat ulkopuolelta vihreiksi...
