Kahden hengen amme
Paras ymmärrykseni yhdenkään toisen maailmansodan lentokoneen ohjaamosta tuli lentosimulaattoreista ja niistä ehkä suurimmalla tuntimäärällä jo jokusen vuoden ikäisestä European Air Warista, tuoreempi oli IL-2 Sturmovik mutta en minä siihenkään ole koskenut varmaan 15 vuoteen. Onneksi internetin ihmemaailmasta löytyi referenssikuvia, kuten tämä:
|
| SRC: https://airandspace.si.edu/multimedia-gallery/image/web10866-2008hjpg |
Tuskin minä ihan noin hysteeriseen tarkkuuteen yltäisin vaikka yrittäisin. Tämä kuvatus auttoi kuitenkin hahmottamaan ohjeita vähän paremmin ja se oli arvokasta.
Pilotin työpaikka
Kaksipaikkaisesta ohjaamosta etummainen oli lentäjän paikka, siitä aloitimme rakennusoperaation.
Lentopiste kasaan
Asioista sen paremmin mitään tietämättä en koettanut optimoida etuajassa ja noudatin ohjeita oikein kiltisti. Mallin rakentaminen alkoi ohjaamosta, joka ei nyt koostunutkaan ammeesta ja siihen liimattavista pikkuhärveleistä vaan tosi hämmentävästi ihan irrallisista levyistä. Nämä ensimmäiset kilkkeet olivat ne sivuseinät, joiden välissä pilotti istui, sekä käsinojakonsolit joissa oli ties mitä namiskuukkeleita ja vipusia. Tai no, tiesin minä että vasemmalla oli moottorien kaaasukahvat, siivekkeiden säätövipu ja muistaakseni jossain etualalla vielä laskutelineiden hantaaki. Nämä yhdistettiin sitten tuohon väliseinään ja oletettavasti tuossa pilotin selän takana oli joku akku, tai akulta se minusta näytti.
Lattiapalikkaan tuli sivuvakaajan tanko ja pilotin riemukeppi. Tämäkin oli kiinni väliseinässä aika pienellä otteella mutta luotin siihen, että jossain välissä tämä jämäköityisi selvästi.
Pedaalit istuivat himmeliinsä oikein hyvin, näyttivät vielä aika oivallisilta näin amatöörin silmiin.
Polkimet upposivat asennuskoloonsa kiltisti, sen jälkeen asensin tuon lentäjän etuoikean paneelin ja mittaritaulun kiinni. Nyt rupesin olemaan jo semmoisessa kohdassa, että jotain olisi ehkä maalattava jos halusi mahtua pensseleineen sekaan. Ehkä olin jo ohittanut kriittisen pisteen lekoharrastajan näkökulmasta mutta minäpä en osannut optimoida.
Nokkapainoja minulla ei vielä ollut, muistin huomanneeni ne ohjeita plärätessäni ja mietin että jos olisin ihan hullu niin jokkapuolellehan saisi vähän painoa pikaliimailemalla jotain johtoja mittaritaulun takapuolelta muualle. Riski siinä oli kyllä melkoinen kun saattaisin tyhmänä johdottaa ihan mitä sattuu ja ihan väärin. Ehkäpä jättäisin sen touhun syventyneemmille harrastajille.
Näiden irtopalojen kanssa isoin huoleni oli osien kohdistus: jos joku oli asteen vinossa niin koko roskahan kärsisi siinä vaiheessa kun ohjaamoammetta piti sulkea rungon sisään. Tämän viimeisen kuvan ottamisen jälkeen liimasin kasaamani kikkulan kiinni ohjaamon etuseinään. Jos oikein muistin, sen etupuolella oli yksi ajoainetankki ja sen edessä sitten tykit.
Ohjaamon aikaista maalausta
Olin päässyt nyt vaiheeseen jossa olisi viimeistään parasta maalata jotain, jos halusi osua kaikkeen. Tai kuten ylempänä mietin, on saattanut ohittaakin sen pisteen tottumattomuuttani. Napsin pensselin käteen ja sudin valtaosan rakentamastani mustanharmaalla (VMA 71055 Black Grey RLM66). Metallimaalin asemesta kuivaharjasin kaiken kylmänharmaalla (VGA 72750 Cold Grey). Noudatin väripinnoissa ohjeen maalausalueita ja sävyjä parhaani mukaan, vain antrasiittia minulla ei ollut tuohon oikean etukulman nappulapaneeliin.
Ainoat isommat eriväriset kalikat tässä olivat ilotikun tyven ja vasemmanpuoleisten kaasukahvojen päät puunruskealla sekä ilotikun kahva mustana samoin kuin kaasukahvojen vieressä olevat mustapäiset polttoainesäätimet (en valve manifold). Tässä välissä huomasin että oikeanlainen vihreä puuttui kokonaan joten etuseinä jäi kesken, samoin kuin ohjaussauvan keskiosa oli maalaamatta.
Mittaritaulusta maalasin kaikki pohjat mustiksi. Kuvittelin saaneeni ne kerralla hyvin mutta kuvistahan se karu totuus paljastui: puolittaisia suorituksia ehkä. Joten niitä piti täydentää. Maalasin myös muutaman namiskan punaisella (VMA 71003 Red RLM23) mutta en täydennellyt hattuvakioilla muita kytkimiä tai katkaisijoita.
Muutaman välipäivän ja maalikaupassa käynnin jälkeen jatkoin touhuamista. Maalasin valmiiksi osan seuraavista mustanharmaista osista jo rankoihinsa, jotta en olisi ihan oudoissa ongelmissa hankalalla hetkellä ohjaamo-osia ja runkoa kasatessani. En olettanut keksiväni kaikkea fiksua ajoissa, joten oli ihan todennäköistä että jotain korjattavaa tulisi vielä eteen.
Korjasin ensimmäisten valokuvien perusteella mittaritaulujen mustat taustat (VMA 71057 Black) ja sitten tuhersin niihin valkoharmaalla jotain käkkyröitä, oleellisimpana keinohorisontin tuohon isoimpaan keskitauluun. Oikean puolen moottorimittareihin en rohjennut maalata keltaisia, punaisia ja valkoisia runtuja. Olisin vain sotkenut enemmän kuin edistänyt. Kaupassa käytyäni maalasin myös oliviinvihreät osat (VMA 71247 Light Olive).
Moottorin kolmiriviseen nappulapaneeliin maalasin lähinnä alle kylmänharmaat pohjat ja valkeat (VMA 71119 White Grey) nappulat. En koettanut mitään täydellisempää, hyvä jos nämäkään näkyisivät. Kuvan ottamisen ja maalin kuivumisen jälkeen tuhersin kaikki lasit läpi Vallejon kirkkaalla lakalla (70510 Gloss Varnish).
Tutkaukon työpaikka
Nyt kun olin tärvännyt pari päivää pilotin puolella ja osittain maalannut osia seuraavia askeleita varten, pääsin vihdoin liimaamaan tutkakaverin työpistettä paikalleen. Keskityin esimaalatessani käikäleitä, jotka nyt tiesin hankaliksi jälkikäteen maalattaviksi. Jätin parhaan ymmärrykseni mukaan liimapisteet auki muttei se tietenkään aukottomasti onnistunut. Takapiste näytti aika rimpulalta pilotin asemaan verrattuna, lähinnä koska se oli kiinni vain pienellä nypykällä tuossa pilotin selkäpanssarissa.
Istuimet vöineen
Liimauksia tukemaan ruuttasin saumakohtiin Vallejon polystyreenikittiä. Näiden asettuessa viimeistelin penkit, joihin innostuin laittamaan siirtokuvasyöksyvyöt. Nätithän ne olivat, mutta ihan yhtä ärsyttävät kuin siirtokuvat yleensä. Molemmissa oli samat viat, ehkä saisin nuo vasempien olkapäiden kiinnitykset paikalleen maalitipalla?
Sisäpanssariamme
Röörinpuolikkaiden liimaaminen olikin konstikkaampaa kuin toivoin. Olin asennellut ohjaamo-osia näemmä vähän huolimattomasti joten nämä kilkkeet eivät ihan uponneet ohjekirjan lupaamalla helppoudella. Pientä viilailua, liimailua ja kevyttä väkivaltaa (puristamista). Mielenrauhaani tukemaan pursotin lisää litkukittiä rakoihin ja koloihin yöksi kuivumaan. Seuraavana iltana noita voisi taas hioa kuntoon ja sitten voisin maalata tämän osan kun ohje jatkaisi nokkaa kohti.
Ohjaamosta tuli äkkiä paljon klaustrofobisempi. Ammeen sisäseinistä ei paljoa näkynyt, kyllä minä nekin olin maalannut ja kuivaharjannut. Pilotin oikean käden puolella rungossa oli vielä punainen kampi, muistaakseni se oli pommien tai lisätankkien vapautusveivi. Se tuskin näkyi ohjaamoon katsottaessa mutta siellä se silti oli, RLM23-punaisena kaiken RLM66-harmauden keskellä.
Seuraavana iltana hioin isoimpia kökköjä pois ja maalasin ammeen ulkoseinät metallisiksi (Vallejo Metal Color Airbrush Colors 77702 Duraluminium) sekä panssariammeen yläreunat tummanharmaiksi (RLM66).
