Laskutelineet II

Uudessa nousussa

Edelliskerralla sukkulastani kirjoitellessa päätin mutinat vähän alakuloisesti, nyt olin taas uudessa innossa. Kokonaan uusien laskutelineiden rakentaminen ei ollut nyt ihan järkevä ratkaisu. En yksinkertaisesti uskaltanut luottaa siihen, että saisin jotain kelvollisen näköistä ja erityisesti riittävän tukevaa kasattua polystyreenistä ja tuhatlaatikkoni ihmeistä.

Adam Savagen jutuissa oli muutamaankin kertaan tullut vastaan vinkki siitä, että jos pikaliiman kanssa sotkisi leivinjauhetta, pikaliima asettuisi vieläkin nopeammin ja liitoskohta olisi huomattavasti vahvempi. Tätä halusin testata, koska se voisi pelastaa rumasti runnellut laskeutumistelineeni ja auttaisi kenties kantamaan mallin painon.

Kävin ostamassa muutaman pätkän muovisuiroa, kahta eri halkaisijan kolmannesputkea, kahta umpirööriä sekä hakasulkupalkkia jos vaikka sitäkin tarvittaisiin tukea tuomaan. Ajattelinhan jo viimeksi asiasta kirjoittaessani, että kyhäisin jonkunlaisen nosto-laskumännän tai senhenkisen ratkaisun sekä tukemaan toivottavasti vahvistettua liimausta mutta myös tuomaan ilmailumaailmasta tuttua uskottavuutta laskutelineen operointiin.

Keittiöpuuhissa

Aloitin siis dumppaamalla rahtusen leivinjauhetta palettina käyttämälleni purkinkannelle. Hataran ymmärrykseni mukaan pikaliima-leivinjauheoperaation voisi toteuttaa useammalla eri tavalla:

Aukkoja täytettäessä leivinjauhetta tungettaisiin ensin kohdealue täyteen ja sen päälle lisättäisiin nestemäistä pikaliimaa. Lopputulos olisi jämerä ja tasainen pinta.

Liimausta vahvistettaessa taas pikaliimatun alueen päälle ripoteltaisiin leivinjauhetta ja se sitten jämäyttäisi koko roskan ripeästi, toimien ikäänkuin muovin (tai vastaavan) hitsaamisena. Oletettavasti ainakin. Tämän voisi myös tehdä niin, että osia liimatessa toisen puuteroisi leivinjauheella, toiselle ruuttaisi syanoakrylaattinsa ja osain yhteentuontihetkellä liitos olisi välittömästi vahva - uudelleenasemointiaika olisi tosin tällä metodilla arveluttavan lyhyt.

Päätin yleisvarovaisuudestani huolimatta  kokeilla tätä viimeisintä lähestymistapaa. Pikaliimani oli tosin arveluttavan vanhaa...

Liitettävän palan tökin täyteen leivinjauhetta, roimalla otteella

Kohdealue pikaliimassa

Koska pikaliimani oli vähintäänkin toissapäiväistä, kuten tiesin purtiloa hypistellessäni, päätin ottaa varman päälle ja ripotella osakokonaisuuden päälle enemmän kuin tarpeeksi leivinjauhetta. Riski siitä, että liimani oli aivan liian vanhaa ja huonoksi mennyttä ja sillä ei asettuisi ensinkään, vaan ennemmin täyttäisi laskutelinekuiluni epämääräisellä ällöttävällä mössöllä oli ihan vakavasti otettava sellainen.

Alioptimaalisista materiaaleista johtuen tämä niksi ei tänä iltana toiminut ihan niin kuin katujen isot ihmiset olivat kehuneet, mutta toimipa kuitenkin paremmin kuin yksinäinen yli-ikäinen ja puoliksi purkkiinsa kuivunut pikaliima on tavannut toimia. Vasen laskuteline jämähti asentoonsa kohtuullisen nopeasti.