Naamiokuviohulluus

Ehdotuksesta kiitos (tai kirouksia) työkaverilleni Iirolle, neukkukaman harrastajalle ja Presaleztanin valistuneelle diktaattorille. Mietiskelin nimittäin toimistolla ääneen, että "pitäisi selvitellä, miltä ne Ukrainaa pala kerrallaan valtailevat Vihreät Miehet oikein näyttivätkään niin voisin laittaa tämän hyrskyttimen samaan sarjaan". Hän ehdotti digicamoa ja kaikessa sairaudessaan idea kiinnosti tarpeeksi jäädäkseen samantien päähäni jumiin.

Ennen tuohon tarttumista liimasin molemmat ovet kiinni kotteroon, joten sen osakokonaisuuden kohtalo oli sitten sinetöity sillä. Ovet sopivat paikoilleen kuin sienipilvet horistonttiin, kiitos aiemmin harrastamani innokkaan koesovittelun ja tarkistelun.

Pikseli kerrallaan

Nappasin molemmat Tamiya-teippirullani (10mm ja 18mm) ja leikkelin niistä neliöitä leikkuualustani viivojen mukaan. Koska 18mm teippi ja 10mm ruudut eivät osuneet ihan kohdalleen, leikkelin leveämmän teipin pituussuunnasta aina muutaman millin pätkät pois (ts. kahden isomman pikselin ääripäät leikattiin alustan viivojen mukaan ja lähipäät silmämääräisesti ~4mm välisuikaleen mukaan). Näistä noin nelimillisistä siivuista sain käyttööni pienempiä satunnaispikseleitä niin, että koko tuleva kuvio ei muodostuisi eri tavoin asetelluista ja satunnaisesti limittäisistä kahden koon pikseleistä.

Alku näytti omituiselta, mutta ajattelin, että katsotaan nyt muutamalla lisäpalasella. Ja jos ei tuosta tulisi mitään, niin ei se mikään katastrofi olisi.

Ensimmäinen sessio

Puolen tunnin kuluttua tulos oli tämä. Hoksasin myös, että renkaiden keskiötkin tulisi pikselöidä, joskaan en vielä ehtinyt toteuttaa kuin vararenkaan ytimen. Tässä vaiheessa olin aikalailla huvittunut koko ideasta, mutta voi hyvää päivää, miten hidasta tuo touhu oli!

Jatkoin maskisysteemini rakentelua hissukseen, palikka kerrallaan. Teippaillessa tuli mieleeni, että tämä olisi ehkä ollut sittenkin parempi tehdä alunperin niin, että maskaisin pois sen, mikä ei tulisi vihreäksi eikä toisinpäin. Tuo mielessä allaolevia ensimmäisen maskaussession tuloksia ei ehkä kannattanut pitää lopullisina. Joka tapauksessa tuosta puuttui vielä huomattava määrä teippipikseleitä, joten muutosvaraa oli vielä vaikka miten paljon ja vallankin kuorma-auton takapäässä visio oli ihan levällään. Heittimen puolella ideani oli taas paljon selvempi. Syytän tästä menopelin muotoja, ne eivät tuossa takaosassa olleet jostain syystä kovin inspiraatiotaherättäviä.

Toinen sessio

Käytin seuraavana iltana hyvän tunnin arpoessani pikkulirpakkeita ensin palasiksi ja sitten niitä asetellen. Jossain välissä päätin, että sai riittää. Tiesin varautua henkisesti jo nyt tulevaan fiksailuun, mutta toivoin silti, ettei korjailtavaa olisi ihan kamalasti.

Tuloksen tarkastelua

Kynäruiskuttelin kotteron ja heittimen hiekkamaisella värillä (VMA 71122 desert tan 686). Värisävy ei nyt ehkä ollut se autenttisin veli venäläisen käyttämä, mutta en minä ole ikinä ollut niin hysteerinen näistä. Toivoin lähinnä, ettei maalaukseni tulos olisi räikeä.

Teippien kuorimiseen meni aivan naurettavasti aikaa. Lopputulos oli kuitenkin aika metka, pidin siitä. Olin alunperin miettinyt, että lisäisin tähän vielä kolmatta sävyä, mutta sitä ei välttämättä edes tarvittaisi.

Ensimmäiseksi ja vielä täysin sattumanvaraiseksi digicamoyritykseksi tuo oli minusta onnistunut. Koko tekelehän rauhoittuisi vähän, kun sumuttaisin tuohon päälle taas IS-2 -projektista tutun "dirt"-kerroksen vähän filtteröimään ja tuomaan yleistä likaisuuden tunnetta mukaan.

Tulinkin uusiin aatoksiin

Hah! Päätin sittenkin lisätä tuohon koneeseen kolmattakin väriä, tummaa ruskeaa. Katselin toteutusta varten vähän kuvatuksia ja tämän kuvan esimerkki tuntui jotenkin fiksuimmalta toteutettavalta. Ei siis kolmatta suurta pikseliosuutta, vaan erinäisiä yksilöitä tai miniryppäitä sinne tänne.

Silppusin siis taas isompia pikseleitä varten teippisuikaleita ja asettelin niitä erinäisiin avainkohtiin. Menin taas kerran fiilispohjalla ja koetin tehdä tekeleestä vähän satunnaisemman (ihmismielen perusongelmia, luonnollinen satunnaisuus on niin kovin vaikeaa). Ovia varten leikkelin parista 18-millisestä teipinpalasta keskeltä palan pois mielestäni helpon ja nopean toiminnan nimessä.

Mietiskelin kyllä, että saatoin olla vähän liian kevyellä pikselimäärällä liikkeellä, mutta niitä olisi toisaalta helpompi tehdä lisää kuin hävittää näkyvistä. Samoin muutama on helpompi poistaa kuin kolme tusinaa. Olin silti luottavainen siihen, että tämä näyttäisi hyvältä, enkä joutuisi peruuttamaan tekosiani. Sitäpaitsi, ei suolia, ei mainetta ja kunniaa, kuten omppupiirakkaväki tuppaa sanomaan

Kolmanneksi naamioväriksi valitsin kolmesta eri ruskeasta tummimman (VMA 71040 burnt umber) ja ruiskuttelin mielestäni varovaisesti mutta kattavasti. Maalattavaa ei ollut kovin paljoa, joten tämä vaihe valmistui mukavan ripeästi. Lyhyen maalinkuivattelutauon jälkeen riistin maskit mäkeen ja napsin kuvia, nyt myös takaapäin katsottuna. Olin edelleen tyytyväinen, eikä tässä käynyt edes iloista pientä vahinkoa.