Valmista: Projekti II/20

1:110 Kuuraketti

Tässäpä oli taas rakenteluprojektia kerrakseen. Päätimme, että käytämme tähän ilta-aikaa, koska jos projektiassistentit 1 ja 2 olivat hereillä, lopputulos olisi silkkaa sirkusta. Palojen pinoaminen alkaisi vasta kun tytöt olisivat unten mailla, ei yhtään aiemmin.

Boeing S-IC

Ensimmäinen vaihe söi kaksi iltaa rauhalliseen tahtiin rakennellessa ja höpötellessä. Aikaa kului kyhteensä kolmisen tuntia ja sen tarkemmin kelloa kyttäämättä. Oleellisesti tämä mötikkä rakennettiin kahdessa suunnilleen yhtä isossa osassa, jotka kytkettiin lopuksi yhteen.

Kun vaiheen ytimen kantava osa oli kasassa, pääsimme vihdoin rakentamaan ja asentamaan ulkokuoren paneeleja.Keskeneräinen rakennelma oli kovin tilkkutäkkimäinen, koska vallankin nuo pituussuuntaiset putkihässäkät olivat asennusvuorossa vasta aivan lopussa.

5x Rocketdyne F-1

F-1 -moottorit olivat massiiviset nekin. Näitäkin saattoi vähän käännellä ja väännellä, ikään kuin laukaisuvideoissakin nähtävää suuttimien huljumista olisi ollut peräti tarkoitus simuloida. Tai sitten minä vain olen taipuvaisempi hulluttelemaan kuin muut. *köh*

North American Aviation S-II

Toinen vaihe alkoi aikalailla samalla tavalla ykkösvaiheen kanssa. Ihmekös tuo, kun laitoksen halkaisija oli sama kuin isoveljensä. Yläpää oli hippasen kompaktimpi ja aika hilpeä kasattava sekin.

Greebleiltään huomattavasti yksinkertaisempi ja kevyempi S-II oli nopeampi rakennettava, koska ulkokuoren komponentit rakennettiin aikalailla kaikki neljänä identtisenä palana ja ladottiin paikoilleen. Plus koko tekele oli ihan vähän lyhyempi noin muutenkin. Tämä vekkuli rakennettiin alusta loppuun yhdessä väsyneessä illassa.

Ylläolevissa kuvissa nuo punaiset kouraparit olivat seuraavan vaiheen kiinnitystä varten. Palasten kiinni- ja irtinapsuttelu oli yllättävän mainiota puuhaa.

5x Rocketdyne J-2

Moottorisarjan tyvessä erottui kulmittain tummanharmaat vastakappaleet ykkösvaiheen yläpään kiinnityskouriin. Aika kätevästi nuo oli jemmattu ja kuten sanottua, toimivat tosi hyvin, kuten odottaa saattoi.

Tietysti valmiit osat piti lyödä yhteen varastointia varten. Laitoksen koko oli aina vaan hämmentävämpi, vaikka oli tiedossa, että lopputulos olisi metrin mittainen, mutta silti...

Douglas Aircraft Company S-IVB

Raketin kolmannen vaiheen kasasimme yhdessä hujauksessa ja kun kerran vauhtiin päästiin, jatkoimme hätätorniin ja loppuroippeisiin. Edellisten mörssärien jälkeen tämä pulikka oli kuin limutölkki, mutta kiitos rakettimoottorin, automaattisesti mahtavampi.

1x Rocketdyne J-2

Viimeisen vaiheen pohjaan tuli enää yksi moottori, samaa mallia ja sarjaa kuin kakkosvaiheen viisikko.

Palat jonoon

Kaikki kolme vaihetta olivat aika vaikuttava kokonaisuus. Jäljellä oli enää se kevyin osuus eli se rahti, joka piti saada kiertoradalle tai useammalle.

Saturnus, vanhuuden tuoja

North American Aviation C/SM

Komento- ja huoltomoduuli oli hilpeän yksinkertainen rakenneltava kaiken tähän mennessä nähdyn jälkeen. Mutta niinpä se todellisuudessakin oli vähemmän vaikuttavan näköinen ulkoa kuin raketti itse. Yksityiskohtia oli riittämiin tunnistamista varten, eikä tässä skaalassa voinut vaatia paljoa tuon ihmeempiä greeblauksia.

Komentomoduulista rakennettiin vielä erikseen veteen laskeutunut kapseli metkalla huomiotaherättävän oranssilla kellukerenkaalla. Hilpeä minidioraama vai vinjetiksikö tätä pitäisi kutsua?

Grumman LM

Aika harvoista osista koostuva laskeutumis- ja nousumoduulipari oli välittömästi tunnistettava. Hattua nostettakoon suunnittelijoille. Kuumodulin sai väänneltyä suppuun ja jemmattua raketin kärkeen, suojakuorien väliin.

Tässä välissä en tajunnut kokeilla kiinnittää näitä kahta kuuhun laskeutumisen avainkomponenttia yhteen, pöh!

Kuumodulin sai asentaa myös minidioraamaksi pienelle kuunpalaselle. Mukaan oli annettu todellisuuttavääristelevät neljä astronauttia ja yksi omenapiirakkalan lippu.

Projekti II/20

LEGO 21309

Lego ideas - Saturn V

Olimme keskenämme kuolanneet pitkään Apollo-ohjelman kuuraketin perään, legosetti kun oli vaikuttava. Noin metrin mittaisena sille olisi vielä järjestettävissä nökötyspaikka (kyljellään toki), toisin kuin eräs myöskin kauan himoitsemamme UCS-sarjan aski ja eritoten sen tuorein versio.

Päätin vihdoin tilata sen tammikuun alussa meitä molempia ilahduttamaan. Pari viikkoa myöhemmin kuriirit roudasivat ison lootan toimistolle ja esittelin pakettia ympäriinsä suu messingillä. Rakentelu tunnistettiin kotona prosessiksi, joka tulisi jättää myöhäisilloille.

Tästä tulisi hauskaa! Paksuhko ohjekirjanen ja kaksitoista pussillista paloja lupasi myös, että näpertely ei loppuisi ihan heti ensimmäiseen iltaan.

Valmista: Projekti I/20

Su-27

Ystävällismielisen naapurivaltion Flankeri oli aika kiva rakentaa ja osa tästä mukavuudesta johtui kenties siitä, etten rakentanut sitä laskutelineet alhaalla. Ohje kun oli vähän epäselvä sieltä täältä ja kuvatusta katsellessa vallankin päälaskutelineet näyttivät enemmän siltä, että ne olisi tullut ennemmin arvata kuin tietää kasaan.

Tätä kirjoittaessa kone on nököttänyt jo hyvän hetken kirjahyllyn päällä ja olen ollut hyvin tyytyväinen pöljän tukitelineeni tarjoamaan mallin asentoon. Eikä se kauempaa katsottuna niin rumaksi jäänyt.

No kepin nokkaan!

Telineen viimeistely

Konekannattelijani oli näiden postausten välissä saanut kasan kittiä pintaansa ja sitä oli hioskeltu pois turtunein mielin samalla, kun jälkikasvu katseli piirrettyjä. Ihan normaalisti siis.

Maalasin sekä kalikan että sen alle liimatun levyn mattamustiksi. Alustan ulkoreunasta teippasin ohuen nauhan verran reuna-aluetta suojaan seuraavalta maalilta. Halusin jättää tasaisenlättänään pohjalaattaan pienen, jos kohta tylsän, ulkorajan ihan vain tyylillisistä syistä.

En enää edes muistanut, kuinka monta vuotta sitten ostin jonkun hammaslääkärikäynnin alkua odotellessani Myyrmannin OhMyGamesta testimielessä Citadelin "teknistä" maalia (Citadel / Technical / Agrellan Earth). Vuosien ajan olin ajoittain muistanut sen olemassaolon ja taas unohtanut sen kun mutasäistyksen aika koitti. Nyt se ei siis päässyt panssarivaunujen telakenkiä tukkimaan, vaan epämääräisen mukaterästornin juureen.

Maalin vähän aikaa kuivuttua siinä alkoi esiintymään ällöttävän uskottavasti puolikuivalta mudalta näyttävää hilseilyä. Värisävy vain oli vähän ankea, mutta itsepä olin sitä ostanut ja ihan tarkoituksella vieläpä. Pikaliimasin ilmettä elävöittämään kolme syksyistä ruohotuppoa.

Maalin vielä kuivuttua revin teipit vihdoin pois. Silmämääräiset marginaalini olivat vähän ei-yhdenmukaiset, vaan eipä tämä mihinkään museoon ollutkaan menossa näytille. Teknistä mutamaalia olisi voinut varmaan käyttää vähän ronskimminkin, testikappaleesta kun oli kyse.

Fiilistelyhetki

Valmistumisen hetki on ollut ehkä yksi hauskimpia kuvattavia tuokioita kunkin projektin kohdalla. Tietysti olen spoilannut tätä hetkeä kun olen näyttänyt sovittelukuvia jo sekä viime postauksessa että tuossa ylempänä. Ehkä nämä olisivat olleet vaikuttavampia yllätyksenä?

Aiheeseen jotenkuten liittyen: olen jo jonkun aikaa miettinyt valoteltan hommaamista. Näiden kuvatusten siivoaminen gimpillä on ainakin tämän kämpän taustoilla ollut turhan työteliästä puuhaa, joten kilpavarusteluintoni on vain pahentunut. Tätä kirjoitellessani ollaan tosin oltu jo jokunen viikko koronaeristyksissä, joten tuosta vaan satunnaisostoksille lähteminen ei ole ollut prioriteettijonossa korkealla. Enkä ole halunnut tilata ihan sokkona netistä, vielä ainakaan.

"Vertaistensa" seassa

Teki mieleni verrata noin viidenkymmenen vuoden ikäerolla kahta aika erityyppistä koneenkuvatusta. Ainoa järkevä vertailukohta näissä oli tietysti ihan silkka fyysinen koko, koska juuri muuta yhteistä niillä ei sitten ollutkaan sen lisäksi, että molemmat laskettiin sotilaslentokoneiksi. Tai no, hassuna ja tahattomana yhteensattumana molemmissa malleissa oli valkoiset/valkeat korostukset.

Kepin nokkaanko?

Esitystilan hallinta

Päätökseni vetää Flankerini laskutelineet sisään johti esitystapaongelmaan, vallankin kun mahallaan maatessaan mallin paino keskittyisi epämiellyttävästi pikkuisten ohjusten kiinnityskohtiin. Jonkinlainen polystyreenirakennelma oli ensimmäinen mieleentullut, teemaansopivan brutaalihkonnäköinen ratkaisu. Sen ongelma olisivat ohjukset, joiden takia koneen asettelu minkään rakenteen päälle tulisi olemaan konstikasta.

Toinen mieleeni juolahtanut mahdollisuus oli tehdä uudelleen samanlainen metallitankoständi kuin minkä vääntelin N/AW A-10:lle tai sitä ennen Keisarilliselle Incom T-65 -koelentomallille. Tämä olisi huomattavasti yksinkertaisempi toteuttaa, mutta vaatisi hyvän ja tukevan kiinnityspaikan ja tavan, jottei kone kellahtaisi kyljelleen yhtä herkästi kuin taannoinen pahkasikamaisuus.

Kakkosvaihtoehto kierrätykseen

Koneen mahapuolella olisi ollut yksi reikä ehkä tällaiseen ständihommaan sopivasti, mutta keskirungon ohjus blokkasi sen mahdollisuuden kokonaan. Erinäisille mutkille ja aalloille (vapain käsin) väännelty metallikepakon päällä vapaasti kelluvan mallin vakaus oli mitä oli, enkä halunnut tehdä niin samanlaista kouraa kuin hävittäjäprotolle tein. Jätin siis tämän ideahaaran tutkimisen tähän.

Ykkösvaihtoehto

Olin pyöritellyt sopivanlaista muotoa pääparassani aika naurettavan useaan otteeseen ja sain mielestäni kelvollisen idean kasaan. Löysin varastostani vihdoin myös muovilevysettini, joten olin periaatteessa valmis aloittamaan.

Mikään määrä Adam Savagen Tested-kanavan One Day Buildeja ei kuitenkaan tehnyt minusta eksperttiä, joten asetin odotusarvoni matalalle, enkä haaveillutkaan mistään ornamentaalisesta. Käytin alkukappaleessani sanaa brutaali ja se saattoi toimia ohjenuorana yritelmälleni.

I - Tyhjästä nyhjäisten

Joskus kymmenen vuotta sitten olin pyöritellyt ideaa Haunebu-Gerätin rakentamisesta ja sitä varten ostin muovilevylaattoja parilla eri paksuudella. Alkuperäinen viritelmäni meni ns. pipariksi, jäljellä siitä oli vain aika raa'an näköisesti leikelty levy, muiden ollessa koskemattomia. Ryhdyin protoilemaan runnellun levyn nurkkapalalla sillä idealla, että sillä saisin ainakin testattua koko idistä.

Mittasin koneen pohjasta pituussuunnassa pätkän, jonka varaan kone aseteltaisiin. Erinäisten veitsenvetojen lopputuloksena oli vähän epämääräisen kursivoidun serifeillä koristellun numero 1:n muotoinen muovipala. Poseeraustelinettä varten näitä tarvittaisiin kaksi kappaletta tukevuutta varten.

Toisen palan leikkelin jämäkalikoista ensimmäistä sapluunanakäyttäen. Tietenkin palikat luiskahtelivat, eikä teränkäyttöni ollut ihan oppikirjaesimerkki, joten hiilikopion asemesta sain samankaltaisen sisaruksen.

Tukijalat piti kytkeä yhteen sellaiselle etäisyydelle, että kone olisi mahdollisimman hyvin levossa kalikkani päällä ja moottorien tuli asettua tämän kilkkeen ympärille niin, että telineen aiheuttama näköhaitta olisi mahdollisimman pieni. Maksimileveyden oli tarkoitus olla sellainen, että kone ei hölskyisi sivusuunnassa juuri ollenkaan, mutta ei niin suuri, että raapisin koneesta maalit mäkeen.

Mittailin sopivan etäisyyden ja leikkelin neljä muovilaattaa liimattavaksi telineen eri kohtiin sekä pitämään muodon kasassa, että jykevöittämään rakennelmaani. Tarkoitus ei ollut tehdä tästä telineestä umpinaista, sen pitikin näyttää tuonhenkiseltä. Jokusen lisäpalan se kenties tarvitsi vielä, mutta ensimmäisen session aikana en ehtinyt allaolevia kahta kuvaa pidemmälle.

Tuohon pisimpään tasaiseen osaan olisi sopinut, teemanmukaisesti, jokunen pitkulainen pyöreäpäinen aukko. Tiedostin niin kirkkaasti olevani ensikertalaisena, että jätin hienostelun tarkoituksella tekemättä.

II - Pohjalevy ja säätöä

Tekeleeni kuivuttua testasin sen toimivuutta. Kokonaisuutena se oli vähän liikaa oikealle kallellaan (lentäjän kuvakulmasta), mikä oli kelvollista koneen asennolle, mutta ei niinkään sen stabiliteetin kannalta. Leikkelin telineelleni neliskanttisen aluslevyn, sekä liimasin sekä sen että jalustan oikean laidan väliin tukipätkän suoristamaan rakennelmaani. Edelleen työn jälki oli aika... kamalaa.

Koneen asento oli muuten ok, mutta liian suorassa horisonttia vasten, halusin sen olevan vähän nousevassa ja samalla kaartavassa asennossa. Ajattelin ratkaista tämän ehkä visuaalisesti kolhoimmalla tavalla: veistin konetta vasten tulevasta vasemmasta takayläpäästä pätkän pois. Allaolevassa kuvassa säätö oli vielä kesken.

Pieneksi lisäyksityiskohdaksi porasin myös parin reikiä telineen ylä- ja alaosiin ja kairasin niitä vanhalla askarteluveitsellä vähän suuremmiksi. Näin sain vedettyä niistä pienet pyöreät polystyreenitangot (kuvassa alaoikealla) vähän toisenlaiseksi "tukirakenteeksi".

Irvistysten ja norsunmentävien aukkojen kittaamisesta ja hiomisesta en ottanut kuvia. Seuraavaksi piti ruveta miettimään, olisiko ensi-ideani mattamustasta telineestä paras, vai sietäisikö säistämätöntä taivaansinistä harkita vakavammin.

Asentotesti

Uudistetussa nousevassa ja kaartavassa asennossaan kone näytti minusta paljon mainiommalta. Sulavalinjainen menopeli jotenkin ansaitsi dynaamisehkon esittelyasennon itselleen.

Aseistus kiinni

6x R-27R/T

Suurimmat mietteeni näistä keskipitkän matkan ilmataisteluohjuksista pääsin esittämään jo aiemmin, joten en keskittyisi niihin enää sen ihmeellisemmin. Liimasin tutkahakuiset kiinni noihin neljään koneen pituusakselin hujakoilla oleviin kiskoihin ja lämpöhakuisen ohjusparin siipien ripustimiin. Siivenkärkien ripustimet jäivät, kuten ennakoitiin, tyhjiksi.

Ohjuksien liimauksen kuivuttua käsittelin niiden runkojen pinnat puolihimmeällä lakalla (Vallejo 70522 Satin Varnish). Ajattelin muutamien kuvien perusteella, että tämä olisi sekä kelvollinen tapa kuvaamaan sitä, että ohjukset olivat uudet ja siten myös vähän puhtauttaan kiiltelevät. Lakan tuoma kevyt kiiltoefekti ei ollut silmiinpistävä, mutta ehkä sopivasta kulmasta katsottuna jotenkin kelvollinen. Ehkä.