Pioneerikamppeet

Kankia ja muita lapioita

Naamiokuviohommien valmistuttua rupesin maalaamaan pinohiiriromujen puisia osia. Etukannella makoilivat kirves, leka ja lapio. Takana ilmanpyörittimen päällä oli jonkunmoiset oksasakset, tai piikkilankaa niillä varmaan ennemmin katkottiin. Kaikista maalasin puiset kahvaosat hyvin tummanruskealla (aiemmin käyttämäni VMA:n mahonki). Ajatukseni oli kuivaharjata siihen vaaleampaa ruskeaa syitä tai syymäistä efektiä varten. 

Työkalujen kiinnikkeet sun muut jätin naamiokuvion määräämään tyyliinsä. Harkitsin kaikkien työkalujen kiinteiden osien pitämistä vaunun pohjavärissä tummankeltaisena, mutten nyt innostunut siitä tarpeeksi.

Bläkkistä ja puuta

Maalailin kaikkien työkalujen metalliosat metallimustalla. Ensimmäisellä kierroksella unohdin tietysti, kuten seuraavasta kuvasta näkyi, oikean takakyljen rautakangen. Takakannen palosammuttimen maalasin pohjaltaan punaruskeaksi (vai ruskeanpunaiseksi) vaunun sisätilojen perusvärillä. En halunnut vaunun päällä möllöttävää säiliötä ihan kirkkaanpunaiseksi, toisin kuin vaunun sisällä eleleviä sammuttimia. Venttiilihässäkän ja kiinnityspannat maalasin nekin metallimustalla.

Metallimaalin kuivuttua kuivaharjasin puuosia puuvärillä (VMA 71077 Wood) tuomaan tummaan mahonkipintaan eloa. Kaikki kiinnityspalikat jätin siihen tilaan, mihin ne olivat naamiokuvioinnin perusteella päätyneet.

Muuankin korjauskierroksen jälkeen maalasin vihdoin tuon puuttuvan rautakangen. Kuivaharjasin palosammuttimeenkin vähän kirkkaampaa punaista, tavoitteenani pitää laitos silti yleisilmeeltään sisaruksiaan tummempana.

Bonusefekti

Ennen tornin sinetöimistä maalasin koko vaunun kaikki eri periskooppipäät sisä- ja ulkopuolella metallimustalla. Niiden olisi pitänyt olla muistaakseni läpikuultavuuden puuttuessa vihertäviä (sen olisin tehnyt metallipinnalla ja sen päälle vedetyllä litkulla, koska en malttanut maskata lasipintoja ja taistella moneen kertaan maalattujen ja kuivuneiden teippien kanssa), mutta nyt päätin toteuttaa periskooppiefektin pimeämpänä. En kuitenkaan halunnut tehdä stiä mattamustana, koska se nyt ei kumminkaan näyttäisi fiksulta, edes lakattuna.

Naamiokuviointia suurimmalle kissalle

Perustummankeltainen pohja

Suojasin taistelutilan ja konehuoneen alueet kauttaaltaan teipillä ja maalailin alarungon aiemmin koskemattomat osat tummankeltaisella ja korjailin kylkien, sekä taka- että etuviistopanssarien heikommin maalattuja kohtia. En keskittynyt telapyörien tukivarsiin turhan innokkaasti, kävisin ne vielä läpi ennen telapyörien* asennusta.

*) näistä olenkin ollut epäilyttävän hiljaa monta, monta kuukautta

Maalasin myös loput tornista, viimeistelin ylärungon varjoalueet sekä palautus- ja vetopyörät. Kuvista jäivät pois telapyörät, jotka maalasin ne molemmin puolin kertaalleen. Telapyöristä luin sen verran, että alkupäässä ne olivat kumireunaiset ja myöhemmin teräksiset. Kallistuin tässä välissä teräksisiin telapyöriin, jollen muuten niin vaihtelun vuoksi.

Tornin sisäkehä oli sen suuremmin koskematta tässä välissä, kuten kuvasta näkyi. Ajattelin fiksata sen niin, että taistelutilan puolella se olisi katon kanssa valkoinen ja ulkopuolella punaruskea. Hammastuksiin metallisäistystä ja kun öljylitkuni oli pilalla, musta tai todennäköisemmin ruskea litkutus.

Rinnakkain aseteltuna kissanosien efekti oli hämmentävähkö. Ammustelineettömien koesovittelujen perusteella tornin kuori sopi alustansa päälle siedettävästi ja vain pienellä vääntämisellä. Ainoa suuri ongelma tähän mennessä oli tuo ylärunko, joka ei asettunut taistelutilan ja konehuoneen päälle niin mitenkään ilman, että jokin oli rikkoutumassa.

Pioneerivälineet tulisivat maalausvuoroon vasta naamiokuvion jälkeen, halusin tässä vaiheessa testata yleisilmettä lapiolla. Paljaan teräsosan maalasin metallimustalla gunmetalin tai teräksen sijasta, ajattelin tummemman perusvärin toimivan paremmin naamioidussa laitteessa kuin lähes puunatun krominhohtoisen.

Kolmivärikaavion loput

Vaihdettuani kynäruiskussani Super Fine -palat hieman suurpiirteisempää jälkeä ampuviin Fine -palikoihin mietin, että en koettaisi tehdä maskaamatta mitään kovin vauhdikasta kuviota. En toisaalta halunnut tehdä maskiteipillä terävärajaista kuviotakaan, ajattelin jättää sen uudelleentestaamisen johonkin toiseen vaunuun.

Naamiokuviomaalisetissäni oli parikin erilaista sävyävaihtoehtoa väreille. Panzer-harmaan kaveriksi rivissä oli kahta erilaista vihreää, ruskeaa sekä tummankeltaisen kaveriksi hiekka-norsunluu. Tummankeltainen oli ollut jo käytössä pitkään, mutta ruskeaksi valitsin panssariruskean ja vihreäksi oliviinvihreän.

Maalasin siis kussakin palassa pääsääntöisesti harvoja yhdensuuntaisia poikkiraitoja vihreällä (VMA 71092 Medium Olive). Vihreiden runtujen väliin maalasin ruskealla (VMA 71041 Armour Brown), pyörivällä liikkeellä samantyyppisiä raitoja jättäen vaihtelevan tummankeltaisen marginaalin vihreisiin.

Kuningastiikerin rungosta maalasin etu- ja takapanssarit, pohjan ja panssariammeen kyljet jätin sikseen. Kannen, tornin kuoren ja kanuunan putken kohdalla en koettanut tehdä yhdenmukaista tai -suuntaista kuviosarjaa, ihan tarkoituksella. Telapyörästön muotoa hajoitin epämääräisillä vihreillä ja ruskeilla sektoreilla, raidoilla ja sen sellaisilla. Osan jätin tummankeltaisiksi, vaihtelua varten. Tietysti jätin (lue: unohdin) veto- ja palautuspyörät koskematta, joten niitä pitäisi kenties naamioida vielä.

Vaunun kantta katsellessa mietin, että kevyt hienosäätösessio voisi olla kohdallaan. Takakannelle voisi vetää yhden lyhen ruskean viillon, samoin kuin vasempaan etukeulaan. Ehkä nuo kaksi eturungon (radistin kk:n ylittävä ja tornin aukon halkaiseva) ruskeaa raitaa voisivat kaivata pientä epämuodostamistakin, ne olivat nyt vähän turhan yhdenmukaisia ja tasaleveitä. Muutamaa kohtaa voisi myös hajottaa pienellä tummankeltaisella rakoilulla.

Torni tykinputkineen näytti minusta vallan oivalliselta, vaikka otinkin kuvan vain oikealta kyljeltä. Tuohon kuvioon ei välttämättä tarvitsisi tehdä mitään ihmeempiä muutoksia, jos mitään.

Koko ylärunko oli sekin aika mainio, ylempänä miettimäni korjaukset eivät haittaisi, mutta niiden tekemättä jättäminenkään ei pilaisi kokonaisuutta. Tiesin, että huomaamattomienkaan muutosten ohittaminen jäisi nakertamaan takaraivooni, joten kaikki me tiesimme, että tekisin asioille jotain joka tapauksessa.

Kyllä vain, naamiokuviointi tuli pääosin kertalaakilla kasaan, mikä oli aika hämmentävää kun mietti, miten paljon tunkkaamista ja erissä maalaamista tämä malli on kaikenkaikkiaan vaatinut. Pienten hienosäätöjen ja tunnusten maalaamisen jälkeen vuorossa olisi litkutus ja sen päälle kulmien kevyt korostus, mietin.

Korjailukierros

En keksinyt paljoa korjattavaa naamiokuviostani, olin yleistyytyväinen siihen. Vahvistin muutamia hieman heikommin peitettyjä kohtia, joissa ruskeaa tai vihreää oli vähän turhan ohuelti tummankeltaisen päällä. Näitä oli sekä rungossa että tornissa.

Vain rungon kohdalta korjasin paria raitaa, joita olin ylempänä kritisoinut. Nyt kaksi etummaista ruskeaa raitaa olivat vähemmän viivasuoria ja tasapaksuja. Toisen ruskean raidan ympäriltä vahvistin myös uudelleen tummankeltaisia alueita, koska ne olivat minusta turhan pahasti hävitetyt. Takakannelle lisäsin pienen kaistaleen tummankeltaista ruskeaa aluetta rikkomaan.

Nyt muistin lisätä naamioefektiä myös veto- että palautuspyöriin. Noudatin niiden kanssa samaa olematonta kaavaa kuin telapyöriä maalatessani: ei samanlaisia.

Viime silaus

Tornin halkileikkauksen ulkosyrjät olivat jääneet valkoisiksi. Nyt maalasin ne punaruskeiksi yhdenmukaisuuden nimessä. Nyt tuntui, että silmäparkani saivat tuosta myös vähän paremmin otteen, kun oleelliset osat oli värikoodattu yhdenmukaisesti.

Sisätornin ja panssarivaunukanuunan maalausta

Kermaisa torni

Suunnitelmani sisämaalauksen suhteen oli aikalailla "noudatetaan maalausohjetta". Paremmitta tiedoitta oli minusta viisainta olla soveltamatta liikaa. Maalasin tornista, ammustelineistä ja kanuunan peräpäästä vielä uudemmalla kierroksella osia valkeiksi, nyt eri värillä, koska VMA Grauweiß-maalini korkki oli haljennut ja maali kuivunut liikaa mennäkseen ruiskun läpi. Korvikkeena käytin tätä projektia varten nimenomaan tilaamaani kermanvalkoista (VMA 71270 White), joka toimi mainiosti.

Maalasin myös ammustelineiden ulkokyljet punaruskeiksi (VMA 71271 German Red Brown), kuten alarungossa valtaosan sisustuksesta. Ruiskuttelun kattavuus ei ollut täydellinen, mutta se ei ollut tarkoituskaan vaan helpottaa käsityötä myöhemmin. Samalla ruiskutellessani maalasin sittenkin tornin korin pohjan punaruskeaksi, jotta se noudattaisi yleistä ohjetta paremmin. Ylivuodot ja erheelliset rajaukset korjaisin käsin.

Detaljitason näpertelyä

Maalailin yksittäisiä mieleentulevia yksityiskohtia, joita halusin korostaa tornin sisällä. Lataajan kehällä takasektorilla oli lähipuolustusaseen ammuspaketeiksi olettamiani kalikoita, maalasin ne metallimustalla. Samoin maalasin kuvien ottamisen jälkeen tuon koaksiaalikonekiväärin hylsykaapparisuppilon (?) sisäpinnan.

Korjailin samalla punaruskeiden ja kermanvalkeiden osien rajoja sekä kynäruiskutellessani ylimenneitä alueita. Henkilöstön penkkikomplekseja en maalannut tyystin mustiksi, vaan päätin jättää niistä kiireessä tuskallisemmat valkeiksi ja maalata penkki- ja selkätukiosat sekä kiipeilyaskelmat mustiksi.

Keskikoneistosta maalasin alempia osia moottoriharmaalla jonkinlaista teemaa tavoitellakseni. Säätöpyörien reunat maalasin erottumisen takia mustiksi, enkä jättänyt niitä yksivärisiksi.

Tässä vaiheessa panssarivaunukanuuna 43:ni oli yleisesti olevinaan valmis. Maalasin lukon punaruskeaksi, sen ympäriltä alueet ohjeidenmukaisesti Gunmetalilla. Tähtäinlaitteen silmäosasta olin maalannut näemmä turhan pienen pinta-alan mustaksi, sitä tuli korjata vielä: koko otsakalikka piti saada mustaksi, ei vain otsapehmustetta itseään.

Sisätornista maalasin lähinnä pari kiekonreunaa metallimustalla (komentajan sekä lataajien luukkujen kiertokahvat). Palosammuttimen maalasin samalla idealla kuin alarungon tuliseinässä lepäilevän sammuttimen, kirkkaanpunainen runko sekä metallimusta kiinnipitopanta ja venttiilikompleksi. Tämän yksilön pohjatuki oli valkoinen, ehkä sen olisi voinut maalata punaiseksi.

Koaksiaalikonekiväärin kanssa en viettänyt yhtä paljon aikaa kuin radistin konekiväärin kanssa, kokeilin huvikseni, miltä metallimustalla maalattu kk näytti. Mainio tämäkin oli, vähän kevyemmin säistetty kenties. Sopi toisaalta teemaankin, tämä laitos kun eleli pääasiassa tornin sisällä. Niin minä sen ainakin mietin, kun vaununi tarinaa pyörittelin.

Murkulamaakari vauhdissa, osa 2 

Tornin kranaattitelineiden sisältö oli oleva runkomurkuloista jossain määrin poikkeava. En halunnut noudattaa tiukasti maalausohjeen ideaa tehdä näistä kaikista mustavihreitä. Päätin, että molemmissa olisi enemmän sellaisia ja kokonaisuutta sekoittamassa jokunen kuparihylsyinen patruunalaukaus. Allaolevassa kuvassa metallimustaa ja kirkasta pronssia oli molempia yksi kerros maalattuna.

Tähän tulisi hupenemaan aikaa. Pronssiväri kaipaisi ainakin kolme kerrosta näyttääkseen joltain muulta kuin tuolta. Kranaatit saisin varmaan maalattua yhdellä kierroksella, jollen saisi "hyviä ideoita" kesken kaiken. Niiden jälkeen viimeistelisin ammustelineet maalaamalla telineosat valkoisiksi ja korjaamalla viimeiset puuttuvat tai ylimaalatut punaruskeat kulmat.

Kanuunan kiinnitys

Kiinnitin kanuunan runkoon nuo erikseen valkoiseksi maalatut kiinnityskilkkeet. Niiden tiukka paikalleenpainaminen oli haastavaa, kiitos koaksiaalikonekiväärin, joka olisi sietänyt oikeasti asentaa vasta tämän vaiheen jälkeen. Kun olin saanut aurauskulmat ojoon, liimasin palikat kiinni tornin lattiaan kiinni.

Säistyshetkiä

Jotten unohtaisi kokonaan, mustalla muutenkin (tähtäimen puuttuvat kohdat) sutiessani kuivaharjasin sitä tykin peräpään ja tornin ohjainlaitteiden ympäristöön. Jäin miettimään, pitäisikö minun maalata lukon manuaalikampi punaiseksi tai (tumman)keltaiseksi. Noilla kuitenkin oli jonkunlaista käyttöä tositilanteessa, joten kyllä sitä olisi syytä korostaa lievästi.

Jonkunlaista kevyttä litkutusta ja erityisesti ammusvaraston alueella maalin lohkeiluefektiä minä ajattelin vielä lisätä tänne. Jos minun vanhat öljytahraefektini olivat vielä hengissä, ne olisivat täällä kotonaan, kevyesti käytetynä. En halunnut vaununi olevan sisätilalta kuin hylätyn huoltamon ulkovessan roskis.

Irtohiutaleita ja moottorimömmötahroja

Kaivoin kalustelootastani palasen vaahtomuovia, josta repäisin epämääräisreunaisen kolmiomaisen palan töpöttelyä varten. Dippasin sitä tummanharmaaseen maaliin (VMA 71056 German Dark Grey), pyyhin enimmät mäkeen ja tökin kaltoinkohdelluimman oloisiin kulmiin. Lopputuloksena piti olla lohkeilleen maalin efekti.

Ylemmässä blokissa mietiskelin säistyslitkujani, öljytahralitkun (VWE:Engine 73813 Oil Stains) kohtalo oli ollut surkea: se oli vuosien aikana erottunut kerroksiin ja kuivunut turhan paljon. En saanut sitä enää uudelleen henkiin. Sääli, sillä se oli mielettömän asiallista säistysmateriaalia.

Toinen (VWE:E 73815 Engine Grime) oli paremmassa kuosissa ja sitä käytin mm. hidastin-palautinsylinterien ja seuraavan kuvan alareunassa näkyvän fotoetsireunan ulkokehällä. Ei ihan yhtä upeaa kuin öljytahrat, mutta mukavan paskaista kumminkin!

Pohdiskelin jonkun aikaa jo aiemmin, pitäisikö lukon avaamis- ja sulkemisvivun olla kirkkaanpunainen mutta päätin ettei se ole niin vaarallinen vempain (eikä se ollut operoimissani kenttätykeissäkään pelottavasti korostettu), että sille olisi tarvetta. Maalasin vivun siis tummankeltaisella, jotta se erottuisi kiireessä mutta ei hyppisi naurettavasti silmille.

Ammustelineet

Korjailin ammustelineiden maalauksia vartin verran, lähinnä maalasin telineosat valkoisiksi (aiemmin perusvalkoisena käyttämäni VMA Grey White) ja tarkistin kranaattien kärjet. Mustahylsyisille teräskärjet ja kuparihylsyisille kokomustat kranaatit.

Liimattuani hyllyt kiinni tornin takapäähän, hoksasin, että minähän olin toheltanut kun maalasin tornin rungon sisäseinien piiloonjäävät osat valkoisiksi  - nehän minä olin maalaamassa punaruskeiksi kuten hyllyjen ulkoseinät. Näin sekä torni että vaunun runko olisivat maalattuina samalla periaatteella.

Pientä tunkattavaa tuo vain oli, eikä noitakaan pitäisi ikinä nähdä mutta kuten aina: minä itse tietäisin, että ne oli tehty Oikein. Eli juuri niin kuin minä olin suunnitellut.

Valkeita työtiloja vaunuväelle

Taitettua valkoista taistelijoille

Tornin osat

Ulkokuori oli viettänyt sisäpuoleltaan jo pitkän aikaa pääosin valkeaksi maalattuna, mutta nyt ruuttasin tuoreetkin osat maalilla. Ei ollut taaskaan ensimmäinen kerta kun pudistelin päätäni aiemmalle mukaoptimoinnilleni.

Tornin jalusta ja kori koneistoineen saivat ensimmäiset valkeat maalikerroksensa. Tiesin joutuvani maalaamaan pohja- ja takalevyn joka tapauksessa pensselillä, mutta niin tuo koneistokin tulisi käsin maalattavaksi, joten se ei ollut ongelma tai odottamatonta. Kanuunan kiinnityskilkkeet olin maalannut erikseen, jotta en pilaisi niiden kiinnitystä väärässä vaiheessa.

Teksturoimaton tykki

Panssarivaunukanuunan perusmaalaus oli helppoa kun koko möntti oli valkea. Ampujan tähtäinlaite ja koaksiaalikonekivääri olivat isoimmat ei-valkoiset osat, eivätkä nekään mitään suuria olleet. Tietysti koettaisin tehdä tästä vempaimesta mahdollisimman uskottavan näköisen vipuineen ja kampineen, mutta värikuvat aidosta laitteesta eivät olleet ihan tuosta vaan tuhatpäisessä jonossa.

Pohjamaalausta ja pohjaväriä alkuun

Vihdoin tummankeltaista!

Alarunko

Napsin kuvani ihan missä sattuu järjestyksessä, joten aloitettakoon tällä kertaa viimeisestä palikasta. Ruiskuttelin vaunun alarunkoa tummankeltaisella (VMA 71025 Dark Yellow) kohtuullisen varovaisesti, mutta maalikuvioprosessin aloittaakseni.

Suunnitelmani oli pitää nämä kyljen ja pohjan osat tummankeltaisena ja toteuttaa naamiokuviot ennemminkin tela-, veto- sekä  palautuspyöriin, taka- ja etuviistopanssareihin, ja ylärunkoon torneineen.

Torni

Olin aloittanut maalaussessioni pohjamaalaamalla tornin kotelon sekä ulkoa (VSP 70642 Pure Red) että sisältä (VSP 70627 Skeleton Bone). Pohjamaalien kuivuessa maalailin muita osia ja aivan lopuksi, kun ruiskun säiliössä oli vielä tummankeltaista, maalasin valtaosan tornin ulkopuolesta perusväriinsä. Ensimmäisen kierroksen peitto ei ollut täydellinen, enkä sitä tavoitellutkaan.

Ylärunko

Olin myös paikkaillut ylärungosta punaisella pohjamaalilla aiemmin maalaamattomia (pinohiirivälineet ainakin kaipasivat pohjamaalia). Maalasin myös tämän kilkkeen tummankeltaiseksi, vaikka punaisen pohjamaalin kanssa kolmivärikaavion ruskea olisi toiminut oivallisesti sekin. Olin vain tottunut tähän, joten en edes mietiskellyt poikkeamia sen kummemmin.

Kanuuna ja sisätorni, kierros 1

Näitä tiesin pohjamaalaavani ja perusmaalaavani kahteen eri kertaan. Kuvissa näkyivät paikat, joista olin pidellyt kiinni maalaillessani näitä nyt esilläolleita pohjamaalausalueita. Tykin peräpää oli yllättävän kiva maalattava kaikista ulkonemistaan huolimatta. Takatornin ammustelineiden maalaaminen tulisi olemaan valtaosin pensselihommaa, kynäruiskulla maalaisin lähinnä pohjat ja valkoiset osat.

Tornikompleksin maalasin loppujen lopuksi luunväriseksi, koska niin häviävän pieni osa tornin korista oli tulossa punaruskeaksi, ettei vanhojen punaisten pohjamaalien varominen ollut vaivan arvoista. Jokunen liimauspinta pitäisi siivota ennen liimailuja, samoin kanuunan koroakselin ulkolaidoilla elelevät fotoetsipalat piti muistaa tarkistusmaalata seuraavalla kierroksella.