Projekti III/23

Kuolontähden kuilussa

Syyspuolen isänpäivä toi tähänliittymättömien lisäksi Legoja! Tämä on ollut hyvä teema jo pitkään, rakensin näitä enemmän kuin mielelläni.

Tarjolla oli vauhdikas dioraama. Muistelin nähneeni jonkun rakentaneen tämän saman motorisoituna, mutta kyse saattoi olla taas yhdestä valemuistosta.

Kuilu

Rakennusoperaatio oli ripeä ja ongelmaton. Ei tässä ollut kuin se kalikkaa vaille 666 osaa, joten odotusarvokin oli "kohta valmis".

Kun pohjalevy oli valmis, sitä ruvettiin täyttämään greebleillä sieltä täältä. Tuolta alhaalta keskeltä puuttui yksi harmaa ingot-pala (99563), jonka kai saisi vinguttua tanskalaisilta jos jaksaisi. En ole koskaan tehnyt niin, enkä tiennyt jaksaisinko ruveta nytkään.

Pohjan valmistuttua siirryttiin sivuseinään, johon tuli melkoinen määrä röhnää. Tuossa keskellä oli kaksi kourapalaa, jotka olin laittanut tässä välissä 90° vinoon mutta oikaisin ne kun huomasin.

Sivuseinä istui jykevästi alustalla ja se seivästettiin siihen takakautta kiinni kahdella (jostain syystä eripituisella) tapilla. Tämän purkaminen saattaisi olla jännää, mutta se tuskin oli ohjelmassa ihan heti.

Musta laivue

Ilmavaivojen nimitykset kokoonpanoineen, kokoluokkineen ja käännöksineen eri kielten ja ilmavoimien välillä oli tunnetusti jotain mihin piti joko panostaa, jotta tiesi mistä puhui, tai sitten voi tehdä niinkuin minä ja kysyä hakukoneensa kääntäjältä miksi Squadron vääntyi. Tämän perusteella puhuin nyt Darth Vaderin Black Squadronista laivueena.

Tässä nimenomaisessa kohtauksessa Vaderilla oli kaverinaan kaksi siipi-ihmistä, molemmilla TIE/ln -hävittäjät. Laitoin vihreät lasertöräykset vähän erimittaisiksi molemmille ampuville yksiköille, koska minusta se nyt vain näytti kivemmalta kuin tasamittaiset samaan aikaan ampuvat tykit.

Parhaan ja vauhdikkaimman tilanteen aikaansaamiseksi näitä pitäisi varmaan vielä hienosäätää.

Punainen 5

Avaruushanhien punaisen laivueen (squadron sekin oli) viitoskone, Incom T-65C oli aika mainion näköinen tässä skaalassa. Rakentaessani ihmettelin vähän, miksi rungonpalat olivat vain kahdella tapilla kiinni toisissaan mahdollisen neljän sijasta, mutta ehkä se oli näyttävämpi näin. S-siivekkeitä ei pahemmin ränklätty: siivet olivat ja pysyivät auki, joten hävittäjällä ei ollut suoraan paljoa käyttöä rauhallisemmissa rakenteluprojekteissa.

Dioraama

Hävittäjien jälkeen kuilusta puuttui enää raskas Taim & Bak XX-9 turbolasertykki tornissaan. Se oli miellyttävästi pyöriteltävissä, vaikkei sille tilanteen mukaisesti ollutkaan vihreitä turbolaservasamia tarjolla.

Hyllyillä rupesi olemaan jo vähän täyttä kaikkien näiden eriskaalaisten rakennelmien kanssa :D

Sävytystä ja aiemmin unohtuneita yksityiskohtia

Oikeaa maalipintaa

Nyt kun Archerin perusmaalaus oli valmis, pääsin tunkkaamaan sitä. Oli jotenkin hauskaa huomata, että siinä missä joskus aiemmin tässä kohdassa maalausprosessini olisi jo säistystä vaille valmis. Vuosien saatossa olen luisunut kauemmas tuota lähestymistavasta ja lisännyt tunkkaamiskerroksia. Enkä ole vielä ruvennut edes tekemään naarmutusta tai miksi chippingiä pitäisikään suomeksi kutsua...

Mustan alasveto

Olkavarsien, lantion ja reisien korostaminen tummanharmaalla (VMA 71055 Black Grey RLM66) mustan päälle oli vähän jännää hommaa, mutta koetin lähestyä tätä niin, että musta pohja toimi varjona ja paneelirajoina. Tummanharmaalla täytin valtaosan tasaisista pinnoista keskittyen ylhäältäpäin katsottuihin alueisiin. Alemmat jätin pääsääntöisesti rauhaan. Kuivuttuaan maalipinta oli vähän selvempi kuin märkänä, paljain silmin efekti näytti toimivalta vaikka joissain valokuvissa näyttikin vähän voimakkaanpuoleiselta.

Saavutin mielestäni tavoitteeni tuoda mustien osien yksityiskohdat näkyviin tasaisesta synkkyydestä.

Tummanharmaalla puljatessani maalasin nyt myös niitä kohtia joita en edelliskerralla voinut maalin loputtua kesken. Esimerkiksi ohjuslavettien luukkujen sisäpuolet, kyynärvarsien lasertykkien putket sekä erinäiset pikkuröörit ja sopivannäköiset greebliet Archerin selkäpuolelta. Muutama suutin näytti hyppyraketeilta mutta olivat todennäköisesti jäähdytyslaitteistoa, tämä kun oli speksien mukaan jalat maassa -laite.

Metallimaali

Käytin metallista maalia (VMA 71072 Gunmetal) vain ja ainoastaan LRM-lavettien korostamiseen. Ajattelin, että koska Archerissa ne olivat luukkujen takana, ne erottuisivat panssariluukkujen sisäpuolista tehokkaasti näin. Litkuttaisin ne kumminkin tummalla myöhemmin, joten ne eivät olisi turhan räikeät parin maalaussession jälkeen.

Punapanelointi

Tummanharmaat paneeliefektit toimivat kivasti mustan päällä joten halusin korostaa myös punaisia osia. Ongelmani oli se, että perusvärini oli jo niin kirkas, ettei minulla ollut varastossa suoraan mitään selvästi erottuvaa, enkä luottanut omiin värisekoitustaitoihini niin paljon että olisin suoraan tiennyt käyttää vaikkapa 20% taitettua valkoista saadakseni täydellisen haaleamman punaisen.

Lainasin projektiassistentti 1:n Ferrarinpunaista (VMA 71085) ja se toimi näppärästi. Ero ei ollut valtava, mutta erottuva kuitenkin. Tässäkin vaiheessa kävin lähinnä ylärungon ja suurempien päivällä auringonvaloa nauttivien pintojen, kuten pohkeiden ja käsien) kimppuun.

Yksityiskohtia

Varoitusraidat eli caution-viivat tai miksi kukin niitä kutsui ovat aina olleet suosikkikoristeitani kaikenmaailman teknisissä vempuloissa. Maltoin kuitenkin mieleni ja valitsin aika pienen määrän kohtia raksaraidoille: ohjuslavettien luukkujen sisäreunat, selkäpuolen suuttimien vierustat, sekä heksalaatan etulaidan.

Ongelmani keltaisen maalin (VMA 71002 Medium Yellow) kanssa oli se, että se oli lähinnä puolimärkä klöntti pullonsa sisällä. Plöräytin yhden klimpin paletilleni ja hanaveden kanssa sain siitä levityskelpoista. Se, että tällä keltaisella ei saanut tasaista peittoa, ei ollut ollenkaan huono vaan sopi kuluneen ja kärsineen pinnan kuvaamiseen oivallisesti.

Mustani oli edellen lopussa ja käytin saksalaista harmaata tähänkin. Pelkäsin etukäteen, että raidoistani tulisi ihan liian haaleita, mutta lopputuloshan oli juuri toimiva.

Kellin Hurtat -tunnus

Camospecsin mukaan koirulien tunnus eleli 'Mechin vasemmassa torsossa. Tunnus oli kärjellään seisova mustareunainen punakolmio, jonka sisällä oli musta koiranpäämäinen kuvio, jonkalaisen minäkin saatoin saada jotenkuten maalattua vapaalla kädellä. Kolmion sivuista olisi varmaan saanut ohuemmat (ts. tyylikkäämmät) paremmalla kädenhallinnalla tai vielä ohuemmalla pensselillä.

Torsossa oli kovin vähän hyviä kohtia, joihin olisin uskaltanut ruveta maalaamaan edes noin yksinkertaista tunnusta. Ensimmäinen valintani oli keskellä ylintä keskitorsoa, mutta kun se ei ollut valittavissa, maalasin tunnuksen avoimeen ohjuslavetin yläluukkuun. Ja kyllä, muistin maalata sen ylösalaisin, jotta se olisi suljetulla panssariluukulla näkyvissä oikein.

Koristemaalailu oli aikalailla tässä. Lyhyiden tunkkaussessioideni aikana äkkäsin sieltä täältä erinäisiä paloja, jotka maalasin tummanharmaiksi vielä sen jälkeen kun olin mielestäni alunperin jo valmis. Nyt olin tyytyväinen, punaisia kokonaisuuksia rikottiin tarpeeksi muttei liikaa.

Pohjatyöt

Kädet saveen

Ihan pienen puhdistelun jälkeen päätin etten rävellä tai säädä yhtään sen enempää. Nyt maalattaisiin.

Pohjamaali

Olen jotenkin onnistunut laiminlyömään uusien pohjamaalien hankkimisen, mutta onneksi minulla oli vielä tallella toista putelia punaista pohjamaalia (VSP 70624 Pure Red). Ruiskuttelin nappulan ylhäältä alas ja sitten alhaalta ylös, jotta saisin kaikki kulmat käytyä läpi.

 En huomannut valokuvistakaan että jokin kohta olisi jäänyt maalaamatta. Hyvä näin.
 

Punainen osuus

Jos minulla enää oli tallella edellisten Kell Houndien maalaamiseen käyttämääni verisempää punaista, se tökötti ei enää tuosta vaan kulkisi kynäruiskuni läpi. Olen viime aikoina luottanut punaisissa aikalailla RLM23-punaiseen (VMA 71003) ja sitä minä nytkin käytin.

Kyttäsin tuosta Alpha Strike -kortin kääntöpuolelta yleistä esimerkkiä Morgan Kellin sotakoneesta ja maalasin sen perusteella erityisesti alajalat, kädet, sekä torson lantiosta ylöspäin.

Värisävyt poikkesivat toisistaan jossain määrin, mutteivät kovin paljoa. Jollen tietäisi, että käytin eri maalia, en rupisine silmineni sitä huomaisi...

Musta

Punaista maalikerrosta kuivateltuani päätin, että minulla oli pienenpieni ongelma mustan maalin (VMA 71057) kanssa. Viimeinen mustani oli niin lopussa, että sain hädintuskin maalattua yhden ohuen kerroksen näyttämään tietä tummanharmaille kerroksille.

Miten näin oli päässyt käymään? Musta oli ollut yksi pääväreistäni ties miten pitkään. Keksin sitten samantien: olen huomaamattani siirtynyt pois ääripäistä myös niissä kohdissa, jotka ohjataan maalaamaan mustaksi, koska musta on aika luonnoton väri näissä mittakaavoissa.

Eipä se pahemmin haitannut, tämä musta kerros sai toimia tiennäyttäjänä ja varjojen pohjana. Lähestulkoon kaikki mustaksi maalattu tulisi olemaan todella tummaa harmaata (mustanharmaa tai saksalainen harmaa) ja niidenkin päälle tulisi vielä joku rahtusen vaaleampi sävy.

 

Näistä kuvista ei ilmennyt turhan hyvin, että sivutorson panssariharjanteen ja olkapään välinen alue oli punainen. Mietiskelin muita osia maalatessani, pitäisikö sen olla myös musta vai riittäisikö sen korostamiseen öljylitku. 

Menneisyyden ISD teki yhden tason päätöksen puolestani kun ei ollut ostanut lisää mustaa maalia, joten ainakin tänään palat jäivät punaisiksi. Kenties opettelisin huijausvarjojen tekemistä öljylitkulla, joten ehkä tämä olisi siihen oivallinen koekaniini.

Lantioista ja antenneista paistoi pari punertavaa kohtaa, joten maali pääsi loppumaan ihan vähän liian aikaisin. Tästä viimeisestä kuvasta näkyi, miten olin päättänyt maalata Archerin sivutorsojen alapinnoista kaistaleet mustiksi, jotta koko torso ei olisi kirkkaanpunainen ajoneuvon tai huono-onnisen soltun näkövinkkelistä.

Seuraavaksi

Ensi kerralla maalaisin mustien päälle tummaa harmaata ja kävisin metalliosat (lasertykit, ohjuslavetit, lavettien luukkujen sisäpinnat, nivelet). Ohjaamolasitkin pitäisi täyttää pohjalle tummalla, jotta vihreille linssiefekteille olisi näppärä tumma ääriviivasto.

Projekti II/23

Legenda muttei legendojentappaja

Edellisprojektin piti olla nopea välipala, mutta kylläpä siihenkin aikaa upposi. Halusin tehdä jotain vielä ripeämpää välipalaksi ennen kun hyppäisin isomman skaalan pienoismallin kimppuun.

Kaivelin Clan Invasion -lootaa ja siellä kahden Tähtilaatikon lisäksi myös koskemattomia satunnaislaatikoita. Listasta [Urbanmech, Stormcrow, Mongrel, Archer] nappasin Morgan Kellin modatun Archerin. Mies saattoi olla legendaarinen pilotti/kuski, mutta kone oli vähän tylsännäköinen verrattuna moneen muuhun, mutta oli paljon karmeampiakin, joten ehkä tämä oli ihan ok.

Ideani oli maalata vain yksi omanlaisensa 'Mechi ilman että pähkäilisin miten se sopii isompaan kokoelmaan. Olihan minulla Peitsellinen kamalasta muovista Kell Hound -'Mechiä kahdentoista vuoden takaa ([Clint, Spider, Panther, Hunchback]) jo tehtynä, joten ihan yksinäistä kulkijaa tästä ei tullut. Toisaalta taas tämän kanssa Hurttia olisikin viisi ja sitten niitä tarvittaisiin kolme lisää rivien täyttämistä varten.

Vaan eihän kaikkien palkkisyksiköiden tarvinnut kulkea aina täyteenvarusteltuina, joten en meinannut stressata tuommoisesta turhaan.

Harha-ajatuksia

Etukäteiskuvitelmani tai -kaavailuni tästä projektista oli se, että perusmaalikuvio olisi nopeasti tehty, sen tunkkaaminen ei söisi hirveästi aikaa sekään. Vähintäänkin tuplamäärä aikaa menisi yksityiskohtien kanssa (metalliosat joko metallisina tai tummanharmaina, etukäteen kallistuin metallisten puoleen; vihreät ohjaamolasit; lasertykkien (4) linssit; yksilöinti eli KH-tunnus ja mahdolliset korostelut). 

Paneelirajojen ja varjostusten öljylitkutus puhdistuksineen söisi toista tuntia aikaa, mahdollinen pistefiltteröinti ehkä vajaan tunnin, modulointiefekti kenties pyöristäisi sen ylös tuntiin. Käytännössä kaikki öljysäätö tietysti edellyttäisi kuivatusaikoja, mutta niitä en laskenut työaikaan, vaikka niin voisikin tehdä.

Heksapohja menisi kahdessa erässä: pinta ensin ja sen maalaus sitten, nopeaa joka tapauksessa. Vesiefektien kanssa puljaaminen venyttäisi projektia vähän lisää, mutta niidenkin kanssa valtaosa ajasta oli odottelua.

Kaipa tämä olisi periaatteessa tehtävissä yhden työpäivän tunteina. Tosiasia oli kuitenkin se, että kalenterini on ollut pitkään vähintäänkin hankala, joten näennäisestä yksinkertaisuudestaankin koko roska leviäisi helposti parille kuukaudelle. Jännä nähdä lopuksi, miten arvioni on osunut tai mennyt rytisten ohi.