Valmista: Projekti II/23

Arc-Royalin arkkiherttuan menopeli

Myönnettäköön heti tässä välissä, että muistoni ja tietoni Kell Hounds -palkkispoppoon toisen perustajan touhuista perustuivat pääosin vuosituhannen alkupäässä lukemiini Classic BattleTech -päätarinaa kuljettaviin kirjoihin. Sisämaailmoihin keskittyvistä vain Blood of Kerensky -trilogian olen lukenut useampaan kertaan, mutta enköhän pääsisi lukemaan Warrior-trilogiaa toiseen kertaan aika pian.

Klaani-invaasion aikaan Morgan Kell ei pahemmin pyörinyt taistelukentillä (Luthienin taistelussa tietysti) kun pääosa huomiosta keskittyi jo seuraavaan sukupolveen. Jotenkin minulla oli semmoinen fiilis, että ns iso kiho, herraherra eversti ajeli propagandakelpoisella 'Mechillä. Useinhan Sisämaailmojen koneiden kuvissa on ties mitä persoonallisia koristeita, iskulauseita, voitonmerkkejä ja sen sellaista. Minusta ne eivät sopineet hahmoon, minkä takia maalasin tämän miniatyyrin "puhtaana" Kellin Hurttana.

Minusta ohjaamon linssiefekti toimi joistain kuvakulmista oikein kivasti, vaikka siinä olikin korjattavaa. Ensi kerralla taas paremmin.

ARC-2R Archer Morgan

Alkuperäinen ARC-2R päivitettiin Klaani-invaasion aikana muinaisten Tähtiliiton aikaisten ja ryöstettyjen Klaanikamojen avulla. Perus-LRM-lavetit korvattiin Klaanien LRM-20:llä, yksinkertaiset jäähdyttimet korvattiin tuplasiileillä mikä vapautti painoa lisäpanssarille, lisäammuksille ja loistavalle Artemis IV -tulenjohtojärjesetelmälle, CASE:lle, sekä vielä Klaanien Active Probe -laitteistolle komentojärjestelmiä tukemaan. Eihän näitä ulkopuolelle nähnyt CASE-paneeleja lukuunottamatta, joten fiilistelyksihän tämä jäi.

 

Vähän ihmettelin, että miten Diverse Optics -kuolemansäteilijöitä ei korvattu Klaaneilta kähvelletyillä ER Lasereilla. Kenties paremmat ohjuslavetit Artemis IV:lla olivat tarpeeksi iso parannus.

Pohjalevy näytti minusta toimivalta. Tätä samaa prosessia pitäisi varmaan kokeilla pari kertaa uudelleenkin.

Siinä se oli, unohdin tietysti kuitenkin laskea käyttämäni ajan, mutta ei tähän mennyt edes kolmea tuntia aktiivista aikaa. Prosessipostauksia tuli viisi, kalenterissa tämä taisi levitä peräti seitsemälle eri päivälle. 

Kuvien ottaminen ja käsittely ei sekään kuluttanut kovin paljoa aikaa, vajaan tunnin kaikkiaan. Alkuperäinen mietteeni oli, että tämä olisi valmis 7,5h aikalokerossa ja aikaa kului ehkä puolet. Jossain mielessä oli hassua, että yhteen ainoaan nappulaan menisi useampi tunti, mutta toisaalta ollaan tultu aika kauas niistä ajoista kun rakensin, maalasin ja pikavalokuvasin Ju-87:n yhden lyhyen illan aikana... toivottavasti myös jälki on nykyään parempaa.

Linssit, lasit ja laatta

Hienosäätövaihe hienoine yksityiskohtineen

Öljyisen säistelyn jälkeen Archer oli saanut istua kuivumassa taas muutaman vuorokauden. Nyt jäljellä oli pari sinänsä helppoa mutta tarmokkaalle todella pitkätöistä yksityiskohtaa. Minä en amatöörinä ja taidottomana meinannut käyttää tunteja linssiefektien kanssa, vaan tekisin ne nämä aikalailla samalla tavalla kuin Rynnäkköluokan Tähteeni.

Linssit lasertykkeihin

Neljä kappaletta Diverse Opticsin keskitason laserkanuunoita, tyyppi 18, piti maalata näkyviin. Käsissä oli yhdet, tarinan mukaan päässä piti olla toinen pari mutta malli näytti hyvinkin siltä että ne olivat takakyljissä. Ties miksi pakoputkiksi minä niitä pari postausta sitten nimittelinkään.

Maalasin nänä neljä ERLas-tykkiä samoin kuin edellisetkin lasertykkini: pohjalle vihreä kerros (VGA 72732 Escorpena Green). Sitten lisäsin tipan valkeaa (VMA 71270 RAL9001 White) ja sekoitin vaaleamman sävyn, maalasin alaoikean sektorin (kellotaulusta puhuttaessa joku 1600-1900 -alue). Jos nämä olisivat isompia, niihin olisi sopinut ehkä kolmaskin sävy, mutta kun ei niin ei. Sen sijaan maalasin yhden valkean pisteen noin kello viiteen.

Ainakin ne erottuivat ympäristöstään.

Lasit ohjaamoon

Valikoin tusina vuotta sitten tämän palkkisputiikin tuulilasien väriksi vihreän, joten sillä mentiin nytkin. Ohjaamolasien pohja reunoineen oli jo alunperin maalattu tummanharmaaksi, joten nyt siitä ei tarvinnut huolehtia.

Aloitin maalaamalla vihreällä (VGA 72730 Goblin Green) molemmat lasit. Sitten vaalensin maaliani vähän sillä samalla valkealla ja maalasin jonkun verran pienemmän alueen alaoikeasta kulmasta. Kolojen pienuuden takia tein vain kolme kerrosta. Aivan lopuksi maalasin pienen valkean täplän kumpaisenkin lasilaatan vasempaan yläkulmaan.

Näiden jälkeen maalasin heksalaatan reunat tummanharmaiksi. Nyt ne näyttivät yhdenmukaisilta ja sopivat oivallisesti varoitusraitaosaan.

Ei minusta mitään sävyvelhoa ollut tulossa. Panssariosien reunoja saattaisin korjata vielä tummanharmaalla, jos nuo vihreät olivat menneet liikaa yli.

Laatta jalkojen alle

Pohjalaatta se hankalin päätettävä oli, kun sitä ei oltu mietitty jo vuosia tai vain kuukausia sitten etukäteen. En ajatellut tehdä mitään kovin kummallista, vallankaan tämmöiseen välipalaksi mieltämääni projektiin.

Muistin, että minulla oli tallessa vuosien takaa Woodland Scenicsin jotain kamaa ja niitähän oli kahtakin sorttia (Ballast, Fine, Light Gray sekä Buff - vaaleanharmaa oli auki joten käytin sitä). Peitin heksalaatan maanpinnan erikeepperillä ja annoin sen asettua ihan hetken.

Sirottelin päälle aiemminmainittua vaaleanharmaata putua ja tökkäsin päälle riekaleen kasvillisuuskopiota (sitäkin minulla oli kahta mallia: Coarse Turf, Medium Green; Foliage, Light Green). Aika yleispätevä peruspohja, näitä minä olen ennenkin tehnyt.

Jäin vain miettimään, pitäisikö tuota haaleaa ballastia kumminkin vähän sävyttää? Voisin sotkea jonkunlaisen ruskean öljylitkun, sillä tuohon saisi vähän maanläheisyyttä, nyt pohja oli aika autiomaanpaahteinen. Jätin kalikan kuivumaan yöksi.

Öljymaata

Minullahan oli tuo kuuden putkilon säistyssarja, josta oli hyvä valita värejä. Aloitin tekemällä maanväristä litkua (ABT093 Earth) ja levittelin sitä aikalailla koko alustalle.

Jostain päähäni tuli idea siitä, että jos en nyt jättäisikään sitä ihan näin yksiväriseksi. Setissä oli kahta eri mutaväriä, tein todella pienen määrän tummaa mutalitkua (ABT130 Dark Mud) ja töpötin sitä erinäisiin kohtiin.

Lisävaihtelua varten tein vielä vaaleaa mutalitkua (ABT125 Light Mud) ja tökin sitä vähän eri kohtiin, myös 'Mechin jalkateriin.

Nyt maasto ei ainakaan ollut yksimuotoinen. Näitä kuvia napsiessani maali oli tietysti vielä märkää, joten oikea lopputulos olisi nähtävissä seuraavana päivänä.

Maalinkuivatteluajan lisäksi tässä miniatyyrissä ei ollutkaan enää muuta tehtävää kuin mahdollisten pikkuhässäköiden korjaaminen ja kirkkaan lakan laittaminen linssien ja lasien päälle. Niistä en kirjoittaisi erillistä postausta, joten ensi viikoksi pitäisi saada kuvatukset otettua ja käsiteltyä.

Öljyväritys

Hitaan kuivumisajan säistysoperaatio

Tähän mennessä olin maalannut BattleMechini tähän kasaan kahdessa maalaussessiossa, peräkkäisinä iltoina. Nyt joutuisin odottamaan litkuni kuivumista jonkun verran pidempään, jokusesta päivästä ehkä jopa viikkoon, riippuen myös siitä miten arkikalenterini elelisi.

Seepia

Paneelirajojen ja kevyempien varjojen litku oli jo tutuhko operaatio: pieni plöräys maalia (ABT-002) paletille ja ohenninta sekaan, kunnes lopputulos oli sopivan ohut. Nyt en enää vauhkonnut siitä että johonkin kohtaan meni ensimmäisellä kertaa ihan liikaa litkua, kun nyt tiesin sen lähtevän helposti ja vaivattomasti pois heti halutessani.

Litkutin kulmat, nurkat, paneelirajat ja kaikki tummemmat pinnat. LRM-lavettien kohdalla efekti oli oikein mainio, vaikken porannutkaan niitä erikseen auki. Kun olin saanut litkun levitettyä ja asetuttua, pyyhin ylimääräisiä pois aika pian. Halusin saada tasaiset pinnat, erityisesti yläpinnat sekä kädet puhtaammiksi, nivelet, koloset ja muut piilot saivat jäädä tummemmiksi.

Tähän tilaan minä sen jätin, kuivumaan omaan rauhaansa. Kiilto vähenisi jo seuraavaan päivään mennessä, mutta kosketuskuiva se ei olisi vielä ihan heti, mutta ripeämmin silti kuin paksummalla maalilla. Päätin antaa sille joka tapauksessa jokusen päivän ihan suosiolla.

Kolmen päivän kuluttua Archerin ilme oli kevyesti erilainen. Nyt se oli valmis jatkokäsittelyyn tai sitten tämän saman efektin voimistamiseen - tai heikentämiseen. Olin tyytyväinen varjoihin ja paneelirajoihin, joten en antanut sille toista käsittelyä samalla tai esim. rasvaisemman näköisellä litkulla.

Olin jossain välissä vähän mietiskellyt mitä jos Archerille tekisi jonkunlaisen täpläfiltterin mutta pelkäsin vähän, että innostuisin liikaa ja näin pienessä laitteessa se ei toimisi niin hyvin. Kevyt haalennus sen sijaan kuulosti hyvältä, joten päätin siirtyä sen kimppuun. Kevyesti.

Kiillotusta taas

Valikoin hyvin pienen määrän pisteitä, joihin tökkäisin täplän maalia (ABT-035 Buff) hammastikun päästä. Värisävyt ja täplien koko jotenkin saivat tämän näyttämään melkein sympaattiselta ja joltain aivan muulta kuin tulevaisuuden sotakoneelta. Oli melkein sääli olla jättämättä näitä tähän, mutta vain melkein.

Blendasin täplät pyörivällä liikkeellä pois näkyvistä pyöreäpäisellä siveltimelläni. Sitten jätin nappulan taas odottamaan parempia aikoja:

Aika voimakas efekti märkänä. Nappasin kumminkin pari päivää myöhemmin pikaisesti kuvat vertailua varten. Tietysti oikean vertailukelpoisuuden pilatakseni otin kuvat eri aikaan päivästä, eri päässä taloa ja muutenkin eri valossa.

Paljaalla silmällä efekti toimi paremmin mutta en toisaalta käyttänyt näiden kuvien näpsimiseen turhaa aikaa. Idean niistä toivottavasti sai.

Projekti III/23

Kuolontähden kuilussa

Syyspuolen isänpäivä toi tähänliittymättömien lisäksi Legoja! Tämä on ollut hyvä teema jo pitkään, rakensin näitä enemmän kuin mielelläni.

Tarjolla oli vauhdikas dioraama. Muistelin nähneeni jonkun rakentaneen tämän saman motorisoituna, mutta kyse saattoi olla taas yhdestä valemuistosta.

Kuilu

Rakennusoperaatio oli ripeä ja ongelmaton. Ei tässä ollut kuin se kalikkaa vaille 666 osaa, joten odotusarvokin oli "kohta valmis".

Kun pohjalevy oli valmis, sitä ruvettiin täyttämään greebleillä sieltä täältä. Tuolta alhaalta keskeltä puuttui yksi harmaa ingot-pala (99563), jonka kai saisi vinguttua tanskalaisilta jos jaksaisi. En ole koskaan tehnyt niin, enkä tiennyt jaksaisinko ruveta nytkään.

Pohjan valmistuttua siirryttiin sivuseinään, johon tuli melkoinen määrä röhnää. Tuossa keskellä oli kaksi kourapalaa, jotka olin laittanut tässä välissä 90° vinoon mutta oikaisin ne kun huomasin.

Sivuseinä istui jykevästi alustalla ja se seivästettiin siihen takakautta kiinni kahdella (jostain syystä eripituisella) tapilla. Tämän purkaminen saattaisi olla jännää, mutta se tuskin oli ohjelmassa ihan heti.

Musta laivue

Ilmavaivojen nimitykset kokoonpanoineen, kokoluokkineen ja käännöksineen eri kielten ja ilmavoimien välillä oli tunnetusti jotain mihin piti joko panostaa, jotta tiesi mistä puhui, tai sitten voi tehdä niinkuin minä ja kysyä hakukoneensa kääntäjältä miksi Squadron vääntyi. Tämän perusteella puhuin nyt Darth Vaderin Black Squadronista laivueena.

Tässä nimenomaisessa kohtauksessa Vaderilla oli kaverinaan kaksi siipi-ihmistä, molemmilla TIE/ln -hävittäjät. Laitoin vihreät lasertöräykset vähän erimittaisiksi molemmille ampuville yksiköille, koska minusta se nyt vain näytti kivemmalta kuin tasamittaiset samaan aikaan ampuvat tykit.

Parhaan ja vauhdikkaimman tilanteen aikaansaamiseksi näitä pitäisi varmaan vielä hienosäätää.

Punainen 5

Avaruushanhien punaisen laivueen (squadron sekin oli) viitoskone, Incom T-65C oli aika mainion näköinen tässä skaalassa. Rakentaessani ihmettelin vähän, miksi rungonpalat olivat vain kahdella tapilla kiinni toisissaan mahdollisen neljän sijasta, mutta ehkä se oli näyttävämpi näin. S-siivekkeitä ei pahemmin ränklätty: siivet olivat ja pysyivät auki, joten hävittäjällä ei ollut suoraan paljoa käyttöä rauhallisemmissa rakenteluprojekteissa.

Dioraama

Hävittäjien jälkeen kuilusta puuttui enää raskas Taim & Bak XX-9 turbolasertykki tornissaan. Se oli miellyttävästi pyöriteltävissä, vaikkei sille tilanteen mukaisesti ollutkaan vihreitä turbolaservasamia tarjolla.

Hyllyillä rupesi olemaan jo vähän täyttä kaikkien näiden eriskaalaisten rakennelmien kanssa :D