Valmista: Projekti II/23

Arc-Royalin arkkiherttuan menopeli

Myönnettäköön heti tässä välissä, että muistoni ja tietoni Kell Hounds -palkkispoppoon toisen perustajan touhuista perustuivat pääosin vuosituhannen alkupäässä lukemiini Classic BattleTech -päätarinaa kuljettaviin kirjoihin. Sisämaailmoihin keskittyvistä vain Blood of Kerensky -trilogian olen lukenut useampaan kertaan, mutta enköhän pääsisi lukemaan Warrior-trilogiaa toiseen kertaan aika pian.

Klaani-invaasion aikaan Morgan Kell ei pahemmin pyörinyt taistelukentillä (Luthienin taistelussa tietysti) kun pääosa huomiosta keskittyi jo seuraavaan sukupolveen. Jotenkin minulla oli semmoinen fiilis, että ns iso kiho, herraherra eversti ajeli propagandakelpoisella 'Mechillä. Useinhan Sisämaailmojen koneiden kuvissa on ties mitä persoonallisia koristeita, iskulauseita, voitonmerkkejä ja sen sellaista. Minusta ne eivät sopineet hahmoon, minkä takia maalasin tämän miniatyyrin "puhtaana" Kellin Hurttana.

Minusta ohjaamon linssiefekti toimi joistain kuvakulmista oikein kivasti, vaikka siinä olikin korjattavaa. Ensi kerralla taas paremmin.

ARC-2R Archer Morgan

Alkuperäinen ARC-2R päivitettiin Klaani-invaasion aikana muinaisten Tähtiliiton aikaisten ja ryöstettyjen Klaanikamojen avulla. Perus-LRM-lavetit korvattiin Klaanien LRM-20:llä, yksinkertaiset jäähdyttimet korvattiin tuplasiileillä mikä vapautti painoa lisäpanssarille, lisäammuksille ja loistavalle Artemis IV -tulenjohtojärjesetelmälle, CASE:lle, sekä vielä Klaanien Active Probe -laitteistolle komentojärjestelmiä tukemaan. Eihän näitä ulkopuolelle nähnyt CASE-paneeleja lukuunottamatta, joten fiilistelyksihän tämä jäi.

 

Vähän ihmettelin, että miten Diverse Optics -kuolemansäteilijöitä ei korvattu Klaaneilta kähvelletyillä ER Lasereilla. Kenties paremmat ohjuslavetit Artemis IV:lla olivat tarpeeksi iso parannus.

Pohjalevy näytti minusta toimivalta. Tätä samaa prosessia pitäisi varmaan kokeilla pari kertaa uudelleenkin.

Siinä se oli, unohdin tietysti kuitenkin laskea käyttämäni ajan, mutta ei tähän mennyt edes kolmea tuntia aktiivista aikaa. Prosessipostauksia tuli viisi, kalenterissa tämä taisi levitä peräti seitsemälle eri päivälle. 

Kuvien ottaminen ja käsittely ei sekään kuluttanut kovin paljoa aikaa, vajaan tunnin kaikkiaan. Alkuperäinen mietteeni oli, että tämä olisi valmis 7,5h aikalokerossa ja aikaa kului ehkä puolet. Jossain mielessä oli hassua, että yhteen ainoaan nappulaan menisi useampi tunti, mutta toisaalta ollaan tultu aika kauas niistä ajoista kun rakensin, maalasin ja pikavalokuvasin Ju-87:n yhden lyhyen illan aikana... toivottavasti myös jälki on nykyään parempaa.