Maalihiutaleita

Hilsettä minun vaunussani?

Päätin sitten kokeilla miten yövuorosedän maalihilseilyjekut (chippaus kavereiden kesken) toimisivat täyden tumpelon käsissä. Ajattelin jättää muun vaunun aikalailla rauhaan ja koettaa tehdä efektiä lähinnä miinanpurkulaitteiston ja eturungon alueella. Jotenkin tuntui luontevalta, että pahin metallipinnan kaltoinkohtelu tapahtuisi siellä, missä jatkuvasti räjähtelisi.

Yritys yksi

Aloitin vaarallisesti ulkomuistioperaatiolla. Tein jokusen testinaarmun aiemmin käyttämälläni vihreällä mallintamaan lohkeilleen tai naarmuuntuneen maalin vaaleampaa lastuosaa. Ne eivät erottuneet turhan hyvin, joten en puljannut niiden kanssa pitkään.

Sitten sotkin tummanharmaaseen vähän punaista (VMA 71003 Red RLM23) teeskentelemään teräksen päältä pilkottavaa ruosteensuojamaalia. Värisävy onnistui minusta aika mukavasti, mutta täysin hatusta vedetyt ja sen suuremmin suunnittelemattomat pikkusiveltimellä tehdyt testihiutaleet eivät ihan tuntuneet onnistuneilta.

Vallankin tässä miinanpurkulisäosan kohdalla ne eivät oikein olleet kotonaan. Äkkiähän ne tästä vielä korjaisi.

Tornin kulmissa pikkunaarmuni näyttivät vähän paremmilta, mutta ne olivat silti vähän irrallisia. Ehkä efekti oli liian hienovarainen eikä erottunut mittakaavassa.

Vilkaisin yövuorosedän metodeita samana iltana ja sain paremman idean seuraavalle yritykselleni. Sekoittaisin jotain vaaleaa väriä venakkovihreään ja aloittaisin sillä uudelleen. Ehkä joutuisin kynäruiskuttamaan jo tekemäni silput ensin piiloon.

Yritys kaksi - ilta yksi

Aloitin touhun alusta uudestaan. Sekoitin plöräykseen 4BO:ta (VMA 71017) pari tippaa vaaleaa maalia (VMA 71075 Sand (Ivory))) ja sekoitin. Tökötti oli vielä vähän tummaa parin ensimmäisen sienitöpötyksen jälkeen, joten vaalensin sitä vielä lisätipalla ja myöhemmin toisella, koska toinenkaan vaaleanvihreäni ei kuivuttuaan erottunut vieläkään ihan tarpeeksi hyvin. Vaaleamman värisävyn selvään erottumiseen tarvittu vaaleus oli vähän yllättävän voimakas.

Vaihe yksi - vaaleat lohkot

Kaikkien perusohjeiden vastaisesti en aloittanut piilosta ja helposti peitettävästä paikasta vaan tornista itsestään. Käytin vaaleiden kolhujen maalaamiseen sekä sientä, että 10|0 sivellintä naarmujen/runtujen tekemistä varten. Sienestys ei ollut turhan menestyksekästä kaikkialla, joten tein maalilohkoja myös pensselillä. 

Varsinkin pidempien naarmujen kanssa pensseli oli parempi. Sienellä sai satunnaisia pärskeitä, mutta pensseli tuntui paremmin hallittavalta. Tässä touhussa kokemukseni oli olemattoman vähäistä, mutta jostain oli aloitettava.

Aika kuluneen näköinen siitä tuli. Ehkä mopo oli päässyt karkaamaan lapasesta, ehkä tuo toimisi hyvin. 

Miinanpurkuvehkeestä minulla oli jonkunmoinen visio, sen realistisuudesta ei ollut mitään käryä. Tukirunko ja pyörät kaipasivat vielä korjausmaalausta, mutta ne saisin tehtyä tästä huolimatta erikseen. Koska en tosiaan ole koskaan nähnyt, miltä tämmöinen laite näytti panssari- ja jalkaväkimiinoja posauteltuaan, luotin fiilikseeni joka taas kertoi että roiskeita ja sirpaleita (ja/tai kiviä) lenteli ihan tarpeeksi.

Keskityin maalaamaan iskemien ja ohilentävien kovien asioiden vetämiin naarmuihin. Koetin saada jonkunlaisia säteittäisiä efektejä aikaan akselista tangentin suuntaan.

 

Vaunun rungossa taas mietin, että eturunko olisi ehdottomasti se pahimmin kärsinyt alue. Loppuvaunu olisi selvästi paremmassa kunnossa, moottorikannella olisi tietysti kulumia luukkujen alueella ja eri kiinnityspisteiden lähellä myös. Tuon teräslootan vasemmalla etusivulla piti olla sen näköinen että sitä oli pudoteltu paikkoihin ja raahattu siellä sun täällä.

Olin aika tyytyväinen valtaosaan jäljistäni. En halunnut jatkaa vain näiden kanssa koko maalausaikaani, vaihtelua varten ja myös ylilyöntien välttämistä varten hyppäsin seuraavaan vaiheeseen.

Vaihe kaksi - tummat lohkot

Ykkösyritelmäni oli toiminut aika kivasti, punaisella taitettu tummanharmaa näytti kuivuttuaan osuvalta. Sotkin siis taas plöräykseen tummanharmaata kolme tippaa punaista.

Aloitin tämänkin vaiheen tornista. Seurasin tekemiäni vaaleita jälkiä ja koetin lähinnä täyttää ne tummanharmaalla. Hidasta ja pikkutarkkaa touhua. Näitä kuvia katsellessa huomasi, että en ollut huomannut käydä ihan kaikkia vaaleita jälkiä vielä läpi.

Miinanlaukaisimiin käytin kaikkein vähiten aikaa, koska niissä oli vielä korjattavaa muutenkin. Tämä vasemmanpuoleinen ulkopyörä pääsi kuitenkin käsiteltäväksi ja tuossa efekti näytti ihan hyvältä. Kuvassa pyörä oli ihan pöljässä kulmassa, mikä sai tuon lukkopalan näyttämään siltä kuin se olisi putoamassa.

Tukiraamin efekti näytti jotenkuten toimivalta, ainakin säteittäiset maalinkärsimät vaikuttivat juuri siltä mitä toivoin. Kuten sanottua, en tiennyt yhtään, oliko tuo mitenkään realistista.

Rungossa en päässyt tällä maalauskierroksella kovinkaan pitkälle, keskityin keulaan ja lokasuojiin. Kuvien perusteella kaapelien lenkit, kiinnityskoukut ja läpivetolenkit jäivät käymättä läpi.

 

Onnistuin käyttämään tähän kakkosyrityksen ensimmäiseen maalaussessioon yhden illan aikana reilun tunnin aikaa. Hidasta hommaahan tämä oli, mutta yllättävän mukavaa näpertelyä. Keskeneräisenäkin vaunu rupesi näyttämään jo todella rujolta.

Vaihe kaksi - ilta kaksi

Tarkistin tornin ja korjasin mikä pisti silmään. Ehkä se oli siinä.

Pyörästön kanssa kirosin useammankin hetken, kävin niitä läpi eri kierroksilla kun noin pienissä alkuperäiset tekoseni eivät erottuneet hyvin. Illan pimetessä huomasin että olin valinnut surkean työpisteen, valaistusolosuhteet olivat vähän ärsyttävät näiden kanssa pakertamiseen.

Lisäsin vaunun keulaan muutaman lisäkolhun ja korjailin mielestäni edellisiltana heikommaksi jääneitä hiutale-efektejä. Tässä kuvassa silmiin paistoi turhan selvästi, etten ollut putsannut kaapelinpäiden kalikoita huolellisesti turhista saumoista.

Sen jälkeen kun olin maalannut tummat chippaukset tai lohkeamat edelliskierroksen jäljiltä, koin että kansi ja takarunko olivat vähän turhan siistit suhteessa keulaan. Tämä sillä muistutuksella, että halusin etupään ja raivauslaitteiston olevan se kurjimman näköinen osa vaunua.

Lisäsin jokusen lisärunnun moottoritilan päälle ja sain hullun idean koettaa tehdä kehämäisiä naarmuja kuvastamaan sitä että tornin pyöriessä se olisi pyörittänyt mukanaan irtokiviä tai vastaavia.

Takakulmien lootat olivat vähän hankalat, en oikein keksinyt niille mitään. En myöskään halunnut, että ne olisivat ihan koskemattoman tai kelvottoman näköisiä, joten tein niihin jokusen lisänaarmun ja kun ajattelin, että ehkä kuski on kumminkin pyörinyt ja peruutellut metsikössä, niiden takalevyissä olisi muutama horisontaalinen naarmu sitä kuvastamassa. Se jekku näkyisi parin kuvan päästä, tässä oli yleisiä kävelyn ja laatikoiden kanssa kohelluksen jättämiä jälkiä.

Pinohiirilapioiden kohdalle koetin tehdä jotain mikä näyttäisi toistuvan ja todella huolimattoman lapionkäsittelyn lopputulokselta. Tiedä sitten, miten se onnistui.

Samalla idealla koetin tehdä vetokaapelien pudotusalueelle pari sen näköistä kolhua, että porukka oli vain heitellyt niitä vaunuun sen suuremmin välittämättä, miten kovaa kolisi.

Puulootat näyttivät todella pöljiltä tässä asiayhteydessä, mutta niiden kimppuun minä kävisinkin seuraavaksi. Niitä varten minulla oli uusi maalisettikin, jostain viime kesältä.

Teräsyksityiskohdat

Tummanharmaata terästä taas

Tämä efekti tuntui toimivan aiemmissa eriskaalaissa tekeleissäni, joten jatkoin sillä. Telaketjuthan minä jo käsittelin juuri tummanharmaalla, joten mitenkään yllätyksellistä tämä ei ollut.

Vaunun etupäästä aloitin konekiväärin piipun kärjellä, joka hätäisesti törötti panssaroidusta suojakilvestään. Sitten kävin käsiksi etuviistopanssarin ketjunpaloihin ja jatkoin niistä noihin kaapeleihin. Vetolenkit ja muut jätin tarkoituksella vihreiksi, niiden ei ollut tarkoitus olla kokonaan metalliin asti naarmuuntuneita.

Vaunun oikealtakin kyljeltä löytyi pari vetokaapelia, jotka maalasin samalla tavalla. Pioneerivälineistä tarjolla oli vain lapiopari, joiden metalliosat maalasin alta pois. Tässä välissä päätin myös maalata antennin teräksiseksi, mutta joutuisin tarkistamaan Panssarimuseovisiittini referenssikuvia kun en ollut tästä ihan varma maalaamisen jälkeen. Lokasuojan takapäässä oli tuo yhden telakengän verran teräksistä maalattavaa.

Vasemmalta kyljeltä maalasin tässä välissä sahasta terän ja tuon telakengän.

Seuraavaksi kävin läpi kaikki pyörästön osat. Näissäkin ideana oli se, että jatkuvasti liikkeessä ollessaan telapyörien (jne) ulkokehät ja telaketjujen sisäpuolista niiden hinkkaamat kaistaleet olisivat puhtaita ja ruosteettomia. Paremmalta se näyttäisi kuin T-35:n kiiltävät teräksiset vastaavat, mietiskelin.

Tässä vaiheessa muistin, että olin vain tökännyt telapyörien (jne) kiinnityspultit paikoilleen maalaamista varten. Nypin ne irti ja koesovitin koko roskaa palautuspyöriä lukuunottamatta. Kyllä tästä oivallinen vempain vielä tulisi.

Pyöritellessäni mallia käsissäni hoksasin, että pakoputket olivat vielä vihreät eivätkä ne semmoisina kauaa neukkulan luonnossa pysyisi, joten maalaasin nekin sitten harmaiksi pientä kaltoinkohtelua varten. Samassa vauhdissa päätin maalata moottorikannen päältä nuo takareunastaan kaarevat verkot harmaiksi, ajattelin niidenkin kärsineen ja menettäneen maalipintansa.

Viimeisestä kohdasta en taaskaan ollut 100% varma, mutta vielähän senkin ehtisi muuttaa, jos olisin ihan vääriä tekemässä. Kerrankos perstuntumani olisi vähän vinksallaan?

Pohja- ja perusmaalausta Neukkulassa

Aatteenpunainen pohjamaali

Minullahan oli vielä tallella isompi vajaa puteli valkoista pohjamaalia, jota meinasin käyttää sen sijaan että pelleilisin pienten maalipullojen kanssa. Tämä ei ainakaan loppuisi kesken vaunun.

Tökötti oli tietysti liian vanhaa, eikä sillä kynäruiskuttelulla tullut mitään. Simpura. Vaihdoin sitten jo muutamassa projektissa käyttämääni punaiseen (VSP 70624 Pure Red). Ei se loppunut kesken, ykköskierroksen jälkeen paikkaamiseenkin jäi vielä jonkun verran maalia. Ihan lopussa tornin yläpuolta maalatessani kynäruisku rupesi sylkemään hiutaleita, ne pitäisi siistiä kuivumisen jälkeen pois.

Raivauspyörien tai -rullien maalaaminen kynäruiskulla oli vauhdikasta. Ne  pyörivät kuin tuulimyllyt myrskyssä. Ehkä ne pitäisi vielä erikeepperöidä jumiin toisiinsa ja akseliin ennen vihreää tai tummanharmaata maalikerrosta.

Maalausympäristöni valaistus oli vähän hankala, tein osan maalauksesta ikävässä katveessa vastavaloon. Kuvat eivät ainakaan suoraan paljastaneet mitään räikeitä aukkoja tai puutteita maalauksessani. Tai sitten en katsonut niitä oikein.

Zvezda-maalit testissä

Tässäpä näitä sitten oli, viisi pientä 16ml putelia akryylimaaleja. Venäjäntaitoni olivat olemattomat, tunnistin 08:sta sanan stahl, teräs. Googgelin kääntäjä oli kätevähkö suunnannäyttäjä: 

• 20: musta
• 25: puu
• 08: sinisävytetty teräs (gunmetal?)
• 45: khaki
• 55: naamio/suoja (tummanvihreä). 

Kaipa noista olisi pitänyt hoksata tuo viimeinen ja toistuva sana: akr/i/l/ - akryyli, mutta enpä ajatellut niin pitkälle kun en tunnistanut viimeistä merkkiä äänineen ollenkaan niin lopetin ennen kuin rupesin edes miettimään. Hassua sinänsä että olisin pienellä pähkimisellä jopa tunnistanut itselleni uuden sanan.

Kuudes ja merkitsemätön purkki sisälsi liimaa, jota en nyt tarvinnut. Ehkä ihan hyvä kun tuossa ei ollut applikaattoriakaan.

Hyrskytin neukkuvihreän purtiloa huolellisesti, sitten latasin vähän maalia kynäruiskuun ja sekoitin reippaasti Vallejon ohenninta. Lyhyt kuvaus pitkästä säädöstä: en saanut maalia ohennettua tarpeeksi suoraan kuppiin vaan ruiskusta ei tullut ulos sopivan ohutta maalia, sitten koko roska meni vähän liian ohueksi ja maali tuli ulos sykäyksittäin. Koetin maalata tornin alapuolta, ei siitä oikein mitään tullut. Väri oli yllättävän tummaa, mielessäni neukkuvihreä oli vähän vaaleampaa mutta eri valmistajilla oli siitä varmaan omat näkemyksensä.

Päätin sitten ohentaa sitä pensselikäyttöön ja sutia vaunun pääosat ensi kertaa pitkään, pitkään aikaan. Ketjut ja nuo miinanposauttimet akseleineen maalaisin silti ruiskulla tummanharmaiksi.

Ohennusoperaationi ei oikein toiminut niinkuin meinasin. Rupesin harkitsemaan vakavissani Vallejon neukkuvihreän kynäruiskuttamista tämän kerroksen ja pelkkien pohjamaalattujen päälle.

Arkikiireiden takia en päässyt maalaamaan todella pitkään aikaan. Sitten kun vihdoin ehdin, päätin käyttää maaleja jotka toimivat suoraan.

Vallejo Model Air

Olin hieman harmissani kun valmistajan omien maalien kanssa toimiminen ei mennyt putkeen. Vaan minkäs teit kun taidot eivät riittäneet soveltamiseen, niin piti vaihtaa ratkaisua kiroilun sijasta. Yritä-erehdy menetelmällä Zvezdan vihreä 55 olisi vielä loppunut kesken ja mitäs sitten olisi käytetty? Vallejoa tietenkin.

Räimin vaunun venäläisvihreällä (VMA 71017 Russian Green 4BO) ja antennin sekä miinapyörät että telaketjut tummanharmaalla (VMA 71056 Panzer Dark Grey). Pientä kulmakorostusta varten ruiskutin suunnilleen zeniitistä vähän vaaleampaa vihreää (VMA 71022 Light Green RLM82). Näiden vihreiden välinen kontrasti oli matala, joten kovin ihmeellistä efektiä tästä ei syntynyt.

Miinapyöriä maalatessa tukitelineen vihreä kärsi hieman, mutta se ei ollut kovin iso ongelma.

Alla kuvasetti ensimmäisen uuden kynäruiskusession jälkeen. Vähän tuolta näkyi punaista sieltä täältä, jossain tummanharmaa yliajoi vihreää. Osa punertavasta jäljestä ei olisi haitallista koska vihreä maali oli saattanut kulua pois. Loput todennäköisesti olivat matkalla kohti mutaista tulevaisuutta, joten ruosteensuojamaalin pilkottaminen ei ollut minkäänmuotoinen hidaste.

Reiänpaikkaustaitoni olivat ilmiselvästi ihan kelvottomat, kuten tästä kuvasta näki. Kuten aiemmin mietin, tämä tulisi olemaan todella mutakökköinen alue, jollain ne rikokset piti peitellä.

Tornin maalauksesta ei tullut paha mieli, tällaisenaan tietysti vähän turhan siisti. Ajattelin kokeilla jotain uutta outoa taas, kunhan saisin kaivettua siihen aikaa ja referenssimateriaalia.

Ketjut maalasin nekin tummanharmaiksi ruoste-kura-grafiittikynäsäistystä varten. Pyöräsarjat taas vihertyivät, jos sisäpuolille jäi ruosteensuojamaalijälkiä, en huolestunut niistä.

Kai se oli päällisin puolin tässä. Kalenteriaikaa tähän meni hervottomasti, vaikka toimenpiteenä kynäruiskulla maalaaminen oli alle kolmen vartin nakki. Vallankin ketjuja maalatessani huomasin, että nitriilikäsine oli hyvä, koska muuten vasen käteni olisi ollut lähes täysin viherharmaa ja se ei ollut iholle turhan hyväksi. Ah, ikääntyminen ongelmineen, mikä riemu!

Asennuksia

Asennus

Kaiken arpomisen ja pähkäilyn jälkeen päätin sitten laittaa rullaimen kiinni vaunuun ennen sen maalaamista. Yllättäen (tai sitten ei kovinkaan yllättäen) hankalinta oli saada nuo kaapinpätkät järkeviin asentoihin. Koetin saada efektin aikaan liimaamalla ja laittamalla pinsetit painoksi.

Miinapyörien epämääräinen ja vapaa pyöriminen häiritsi minua, joten koetin liimata niitä yhteen. Kuten viimeksi mietin, ei tällä ajeltaisi ympäri pöytiä pöristen ja päristellen. Ei ainakaan jos joku oli näkemässä.

 

Meinasin liimata räätälöidyn antennini, mutta se oli kumminkin ihan liian lyhyt. Sytytin kynttilän ja venytin uuden pätkän muovia antenniksi. Tämä kolmas yritykseni onnistui parhaiten.

Ihan vähän ohuemmaksi sen olisi voinut vetää, jos olisin hoksannut. Viilasin päätä vähän kapeammaksi ja liimasin telineeseensä vaunun oikeaan etukulmaan. Oli muuten sen verran ohut muovinpala, ettei sitä meinannut nähdä heikommassa valaistuksessa tai tummaa askartelualustaa vasten.

Koesovitus

Vaunu näytti mainiolta. Telakoneiston ja -ketjujen asentamisen kanssa pitäisi olla vähän varovainen, mutta en jaksanut huolestua siitä ollenkaan, olin sikäli luottavainen onnistumiseeni. Nähtäväksi jäisi, miten hyvä idea se tällä kertaa oli :D

Seuraavaksi pohjamaalaamaan!

Miinanräjäytysrullat laitoksineen

Miinojenposautusvehje

Sinänsä tämä oli aika simppeli lisäpala vaunun eteen asennettavaksi. Hirveä määrä anturallisia pyöriä kiinnitettynä telineeseen kiinnitettyyn akseliin. Vaunu työntäisi tätä kalikkaa edessään ja se sitten räjäyttäisi panssarimiinat vaunun edestä ilman, että pyörät pahemmin kärsisivät räjähdyksistä - ja jos kärsisivätkin niin kärsivätpä vähemmän kuin vaunu henkilökuntineen.

n+1 pyörää

Ensisilmäyksellä onnistuin säikäyttämään itseni sairaalla (ja vähän epäluotettavalla lopputulosodotuksella) kun kuvittelin että miinapyörien kaikki laukaisuväkäset piti asentaa yksitellen, mutta olinkin taas väärässä. Kukin pyörä tarvitsi kaksi väkästä, joita ei oltu valettu suoraan kiinni pyöriin vaan niiden jättämät aukot oli jätetty valurangoille.

Jos toinen tai molemmat itseliimaamistani kalikoista olisikin vähän vinossa suuntaan tai useampaan niin ei se pahemmin tuosta kokonaisuudesta erottunut. Ja jos erottuikin niin se saattoi olla vain käytön aiheuttamaa vaurioitumista.

Aloitin neljällä, koska ohjeen mukaan näitä piti ensin tehdä kaksi paria ja sitten erikseen kaksi kolmen settiä. Jostain piti aloittaa ja tämä oli sitten se, alivaihe 11-b.

Ensimmäisellä rakentelupurskahduksellani en ehtinyt tehdä kuutta miinapyörää enempää, joten rakentelin siinä sivussa muita palikoita, kuten 11-a -parin ja 11-c:n eli tuon kilkkeen, johon miinapyörien akseli laitettaisiin kiinni. Hioin näistäkin turhat pois, kuvittelin saavani ne maalattua nätimmiksi tällä tavalla.

Seuraavalla kerralla vaihtoehtoni olivat vähissä, jatkoin siis pyörien rakentelun parissa. Kymmenestä pyörästä olin saanut jo kuusi kasaan, joten viimeiset neljä eivät olleet mitenkään ylitsepääsemätön este.

Ihmettelin vähän, että mitenkäs ohjeessa oli näin pieni määrä laskettuna kun rangoissa oli vielä miten monta (toinen mokoma, tarkemmin sanottuna). Hälytyskellot eivät soineet vielä turhan kovaa, mutta tarpeeksi kumminkin, niin en vielä kaiken varalta liimannut mitään mihinkään kiinni. Testasin kiekkojen sovitusta akseliin.

n+1 pyörää * 2

No tässähän se oli jo aika selvää: ohjeen numerot eivät sanoneet, kuinka monta pyöräparia piti tehdä vaan ne piti hoksata katsoa kuvista. Hyvä, etten ollut yhtään tämän syvemmällä operaatiossa.

Ihan vähän tympääntyneenä päätin kasata vierestä jotain muuta kasaan ennen kun jatkaisin pyörien väkertämistä.

Käytin sitten yhden etätyöpäivän lounastauon loppujen räjäytyspyörien kasaamiseen. Kuten aiemmin kehuin, pyörät lähtivät tosi siististi irti valurangasta, eikä niissä ollut kamalan paljoa purskeita siivottavaksi.

Alunperin kasaamani ja tuohon akselille pujottamani purkupyörät jätin kellumaan vapaasti, tämän toisen sarjanpuolikkaan liimasin ensin pareittain toisiinsa ja sitten kaksi paria sisempään settiin ja kolme ulompaan settiin. Vapaastikelluvat kun tuntuivat olevan vähän turhan huterasti tuossa omalla puolellaan, kuten tästä kuvastakin näkyi.

Tässä oli jotenkin todella hämmentävän paljon tilaa noille pyörille, ikäänkuin niitä silti puuttuisi jokunen per osasto. Paloja ei kumminkaan ollut yhtään enempää, ja tämä näytti aikalailla siltä miltä kannen ja ohjeen kuvatuksetkin antoivat ymmärtää. Hassu juttu.

Kokoonpanolinjasto

Miinanraivauspyörät olivat nyt kaikki yhdessä, kuka enemmän ja kuka vähemmän, ja saatoin ruveta kasaamaan raivauslaitteen loppuosaa kuntoon. Rullausteline liimattiin (ja liitettiin vielä teräslenkeillä yhteen, jottei se putoaisi kokonaan matkasta jos vaikka tärinä irrottaisikin aisojen mekaanisen kiinnityksen). Palojenvälinen kulma jäi yhden pienen väkäsen ja silmämääräisen arvioni varaan. Ehkä se oli tarpeeksi suorassa.

Lyhyen liimankuivattelutauon jälkeen liimasin viimeiset kolme osaa tähän palikkaan: päädyn suojapalan, vetovaijerien silmukoiden kiinnitysväkäsen ja vaijerien ohjaussilmäkkeen.

Maalaus-rakennusmietteitä

Tässä välissä rupesin taas tietysti mietiskelemään maalausoperaatioitani. Miten tämä koko hirvitys maalattaisiin niin, että katvealueita ei jäisi näkyviin? Pitäisikö tämä ja vaunu perusmaalata ennen yhteenliimaamista? Siitä ei yleensä tullut kuin ongelmia, esiarvatut kiinnityspisteet harvoin osuivat niin kuin piti. 

Yksi pikaisesti mieleenjuolahtanut lähestymistapa oli maalata melkein koko miinanpurkusysteemi ensin ja jättää vain tuo kiinnityssysteemi vaunun kanssa maalattavaksi kiinnityksen jälkeen. Sillä tavoin saisin pyöritellä tätä käikälettä mieleni mukaan ja maalata erityisesti nuo pyörät aika vapaasti.

Paitsi että tämä kikatin tarvitsi vielä liimauksensa jälkeenkin ne kiinnityskaapelit, jotka pitivät sitä oikeassa kulmassa. Ehkä maalaisin miinanpurkupyörät jollain tavalla ensin, jotta saisin ne alta pois, ja kiinnittäisin laitoksen vasta sitten muuta maalausta varten? Tai sitten vain liimaisin pyörätkin paikoilleen enkä välittäisi niiden pyörimisestä, ei tällä oltu lattioita tai pöytiä pitkin muutenkaan ajelemassa.

Parempi näitä oli kai etukäteen miettiä kuin kirota kesken maalauksen... mutta silti murisutti vähäsen.