Tähtituhoojan valkoinen -pohjamaali

Keisarillisten tähtituhoojien klassisin väriteema oli Tähtituhoojan valkoinen (Star Destroyer White, ei vielä tarjolla VMA-sarjassa(kaan)) ja sitenhän minä tämän pohjamaalasin. Nopeaa ja helppoa, olisi tietysti ollut selkeämpää, jos materiaali ei olisi ollut valkoista jo alunperin...

Nyt olimmekin valmiita ottamaan taiteilijan vapauksia epätodellisten maalipintojen hohtaessa silmissämme painajaismaisesti. Hurraa!

Kuatin avaruustelakoilla

Avaruuslaiva kasaan

Aloitin rakentamisen neljän palan komentotornista ja jatkoin oitis moottoriosastolle. Sillan palojen reunat eivät asettuneet ihan niin kauniisti kuin olin toivonut. Ionimoottorien suuttimien asetustappien kanssa jouduin myös askartelemaan vähän, mutta ulospäin näkyviin osiin se ei vaikuttanut.

Purtilon runko koostui neljästä osasta. Alarunkoon liimattiin reaktorikupu ja moottoriosasto. Sitten rungon yläosa lyötiin vastapuolelta kiinni ja puristelin saumoja vähän tiiviimmäksi.

Eipä tuohon muuta enää jäänyt tehtäväksi kuin komentosillan ja ylärungon väliin jäävän rakenteen ja komentotornin kiinniliimaaminen. Niin ja kahden palan jalusta, jonka jätin liimaamatta tähtituhoojaan, ihan vain maalauksen helpottamiseksi.

Aika nätti siitä tuli. Koolla tuota ei oltu pilattu, muistinvaraisesti sanoisin, että Metal Earth Models - tähtituhoojani oli hippasen pienempi kuin tämä rakennelma. Aikaa kului ehkä puoli tuntia palojen siistimisineen kaikkineen.

Projekti VI/17

Revellin ISD

Tämä 1:12300 -skaalan Keisarillinen tähtituhooja oli, kuten aiemmin mainitsin, projektiassistenttini joululahja. En ollut saanut vielä hänen Ka-50:täkään vielä edes pohjamaalattua, kun hän tuli pyytämään, että rakentaisin tämän. Ideana oli maalata se ruskeaksi tai pinkiksi. Uhkauksista huolimatta otin tämän seuraavaksi työn alle.
Kyllä vain, tiedän, että nämä tietyt postaukset eivät ole olleet läheskään tosiajan kanssa tekemisissä, ei voi mitään :D

Ohjeet

Rakennusohjeet olivat ultrasimppelit. En nyt ihan katsomalla keksinyt, miksi tämä oli merkitty vaikeustasoksi 3/5, mutta ehkä näissä oli joku syvällinen viisaus takana.

Huvituin ihan, kun paketissa oli myös siirtokuvia. Tai siis siirtokuva. Sekin tulisi liiskata jalustan etuosaan.

Osaset

Mallin palat mahtuivat kahteen pieneen valurankaan. Osat olivat sangen suuret ja ainakin ensikatsomalta aika mukavan yksityiskohtaiset, vallankin rungon pääosat olivat oikein nätit. Nyt kun joku tekisi modernin version siitä MPC/ERTL:n kitistä...

Valmista: Projekti V/17

Viime hetken rutinat

Jep jep. Kevät meni, kuten jossain välissä mutisinkin, vähän eri tahtiin kuin olin kuvitellut. Samoin pienoismallailuaika oli ns vähissä kun aika hävisi kaikkialle muualle. Samasta syystä tämä postaus, jonka olin alunperin ajastanut toukokuun toiseksi viimeiselle viikolle, jäi viimeistelemättä ja siten myös postaamatta. Se on nyt tässä.

Aiemmista saman teeman alla olleista postauksista ainoa oleellinen muutos olikin se, että maalasin laukaisualustan uudestaan Dunkelgelbillä (Tamiya XF-60), koska töhkäiset ihmehärpäkkeet eivät kuitenkaan tuntuneet oikeilta. Nyt ne näkyvät siis loppukuvissa "puhtaina". Niin ja loppukuvatkin otin vasta nyt, vaikka koko tekele oli ollut valmiina jo erinäisiä viikoja (vaiko peräti pari kuukautta?), kiitos ennakointini, joka ei sekään sitten riittänyt. Vaan minkäs elämälle teet :)

Ohjeen legenda

Kopioin alle uskollisesti ohjelapun tekstipätkän muotoiluineen päivineen. En lähtenyt suomentamaan kun en usko, että olisin voinut tehdä sille näin oikeutta.

"At the end of 1944 the Germans started to occupy themselves with the possibility of a rocket attack against the territory of the USA.

Initially the possibility of launching A-4 rockets with the help of class XXI submarines was considered but the development was in January 1945 interrupted and based on the requirement of the forces the development of a double stage so called "American Rocket" started.

The A-9 rocket had to be lifted to an altitude of 160km by the A-10 booster rocket and then it was able to cover up to 5000 km in 45 minutes. Before reaching the target the pilot had to catapult from A-9. During the flight th epilot had to be guided by submarines on the surface of the Atlantic ocean. Before the end of the war tests of the A-9 rocket itself without the A-10 stage were carried out.

Flying weight of the A-9 itself 16 260kg. Max. speed 2800m/sec. Engine EMW with 25 400kg thrust."
// EMW: Elektromekanische Werke

Ja ne kuvat

Työpaikan vaihto

Eilen, kesäkuun 2., oli viimeinen työpäiväni tähänastisista pisimmässä työpaikassani. Ehdinhän minä siellä jo melkein yhdeksän vuotta (kolmesta kuukaudesta se jäi kiinni) ollakin. Seuraavan ovista astelenkin sisään heti ylihuomenna.

Poispotkijaisseremonian pomo-osuuden ja omien kommenttieni jälkeen työkaverini Hannis halusi sanoa pari sanaa ja päätti sen antamalla kookkaahkon muovikassin "haluttiin antaa sulle jotain, mistä ehkä muistat meidät". Sain Star Wars -pipon ja kaksi pienoismallia. Sanattomaksihan tuo veti, kun en tiennyt varautua mokomaan :D

Presaleztanin suopea diktaattori Iiro oli saanut nakikseen valita, mitä hankkivat. T-35:n idea oli se, että kyseessä oli hyvin iso vaunu, paljon tekemistä ja että se oli sellainen vempain, jota en kovin todennäköisesti olisi itse kuitenkaan ikinä ostamassa. Näin muistaisin tuosta heidät helposti/-mmin.

Sakemannien raketinheitin oli taas kuulemma ihan ilmiselvä valinta. Puuhäkkyrät ja mielettömän kokoiset raketit herättivät meidän aiheesta innostuneempien keskuudessa eläväistä keskustelua, loppuja ei sattuneesta syystä ei ihmeemmin napannut.

Lupasin (vai pitäisikö sanoa uhkasin?) lähettää kuvia, kun olisi valmista. Ryhdyimme myös miettimään jengillä, olisiko hassua maalata firman logomaisuus tai nimi vaunun kylkeen. Kenties tekisinkin niin, koska miksi ei? :p

MP-02 Soundwave

Masterpiece Soundwave

"Behind his impassive expression, Soundwave is as cold and ruthless as they come. He cares nothing for right or wrong or the welfare of his fellow Decepticons. All he cares about is wielding the power of information to emerge victorious from battle. He spies on everyone, from the lowliest Autobot scout up to Megatron himself. He hoards information the way a miser hoards gold, sharing it sparingly, if at all. No noe knows what the true purpose behind his obsessive data collection is, but all fear him for the secrets he keeps."

Tuo tai hyvin, hyvin samanlainen teksti taisi olla sama jo ammoisissa Transformers-sarjakuvien hahmoesittelyissä (vähänkö olivat siistejä?). Ei minulla nyt ole yhtään niistä käsillä, niin en voi tarkistaakaan, mutta sellainen muistikuva on jäänyt.

Speksit

Strength      **********
Intelligence  ********** 
Speed         ********** 
Endurance     ********** 
Rank          ********** 
Courage       ********** 
Firepower     ********** 
Skill         **********

Mitä täällä taas tapahtuu?

Ehkä tämänkin tapauksen voisi avata niin tekstissä olisi ehkä vähän enemmän tolkkua. Tilasin tuossa maaliskuun alussa, naurettavan pitkän arpomisen, pähkäilyn ja sen sellaisen jälkeen itselleni Transformers-lelun. Olin jotenkin törmännyt näihin Hasbron Masterpiece-sarjan leluihin, alunperin tietysti Megatronin kautta. Jolleivät raha, tila ja terve järki olisi esteenä tai edes hidasteena, hommaisin noita aika monta. Jonossa olisivat ainakin Megatron, Starscream (mikseivät myös Thundercracker ja Skywarp, niin olisi Seekerit kasassa) ja ehkä Optimus Prime vain koska Prime on vaan hieno.

Vajaan kahden viikon sisään paketti oli päätynyt Postin huomaan ja melkein viikossa sain tullausilmoituksen postiluukusta. En ihan halunnut tärvätä ihan naurettavaa summaa ja taas paria lisäpäivää alihankintaprosessiin, joten tein tullausilmoituksen itse ~5 minuutissa ja tosiaan kuutisenkymmentä euroa halvemmalla, koska oma työhän on aina ilmaista... Häkellyttävästi ja suunnattoman iloisena yllätyksenä posti kantoi kaksikiloisen pakettini kotiin ja vielä aamukahdeksan aikaan sen sijaan, että olisivat pudottaneet luukusta perinteikästä "yritimme muka toimittaa jotain vaikka emme edes tuoneet sitä mukanamme, kunhan väitämme näin kun et todennäköisesti voi väittää vastaan"-lappuaan.

Laatikko auki kuin olis jo!

Boksi oli mielettömän suuri. Sen sisällä oli taas mieletön boksi ja virnuilin kuulemma kuin idiootti tuota hypistellessäni. En muuten epäile yhtään!

Sisältö

Ensimmäisenä lootan sisältä silmiini pisti ylimääräisenoloinen pahviaski. Se ei oikein tuntunut kuuluvan normaliin sisältöön, joten kävin sen kimppuun ensiksi.

Hah, se olikin joku näistä keräilysarjabonuksista. Metallinen, pieni kasettisoitinmuotoinen Soundwave. Ovela, mutta olisin varmaan pärjännyt ilmankin.

Mutta nyt asiaan. Aaaaaah! Soundwave, viisi kasettia, Megatron asemuodossaan, tyhjä Energon-kuutio, joku tykkikärki (leffasta) sekä Frenzyn ja Rumblen piledriverit. Näissähän sitä aikaa saisi kulumaan. Projektiassistentti yritti tunkea heti väliin ja omia nämä, mutta nyt olin tiukkana, vaihteeksi.

Noin puoli tuntia myöhemmin

Kyllä. Ensimmäiseen Soundwaven kasaanvääntelyyn meni melkein puoli tuntia. Alkuperäiset G1-lelut olivat sekä naurettavan yksinkertaisia muuntaa että myös pökkelömpiä. Poseerauskyvyn, mielettömän hienon artikulaation ja lisäyksityiskohtien hinta oli tosiaan se, että myös muuntautumisprosessi oli kertaluokkia monimutkaisempi. Vaan kyllä se oli hiiiiieno!

Kasetit

Tietenkin seuraavaksi piti lei... eikunsiis testata, miten eri kasetit muuntuivat. Minullahan oli joskus ollut yksi G1 Frenzy (ostettu italiasta, samalla reissulla Blitzwingin kanssa) ja se oli ihan eri luokkaa rimpulana. Käytäköön kolme ensimmäistä sarjassa nähtyä aikajärjestyksessä läpi (Rumble ja Buzzsaw ovat, kuten kaikki tietävät, eriväriset versiot Frenzystä ja Laserbeakistä).

Laserbeak

Ensimmäisen Soundwaven piirretyssä nähdyistä kätyreistä oli Laserbeak, robottilintu. Kondorina ja korppikotkanakin tuosta kai puhuttiin. Lelu oli kyllä upea, juuri sellainen kuin Oikeasti! Tuo otsan palikka oli muuten aivan naurettavan vaikea saada auki.

Rumble

Myönnän olevani itse ihan tutkalla Frenzyn ja Rumblen nimistä. Aiemmin mainitsemani tuliais-Frenzy kun oli sininen ja sitten piirretyssä (More Than Meets the Eye part 1) sininen hahmo olikin Rumble. Päätin sitten, että seuraan piirrettyä, koska miksi ei?

Molemmille jannuille oli omat juntat, joilla sai tehtyä omia maanjäristyksiä. Ohje muistaakseni käski kääntämään kädet ylöspäin junttia varten, mutta se johti allanäkyvään lievästi omituiseen asentoon. Nuo näyttivät huomattavasti fiksummilta ja parempiasentoisilta - ja sarjauskollisemmilta - kun kyynärvarret osoittivat alaspäin.

Ravage

Soundwaven kolmas kätyri (edelleen More Than Meets The Eye Part 1) oli robottijaguaari Ravage. Ravage olikin näistä kolmesta kasettimallista kaikkein konstikkain auki- ja kiinniväännettävä, mutta kyllä siitä parin toiston jälkeen pääsi kärryille. Mukavan poseerauskykyinen vekotin tämäkin.

Testiposeerauksia

No tietenkin näiden kanssa piti vähän puljata ja pyöritellä. Ja testata erinäisiä poseerauksia.

Roudasin muuten koko setin töihinkin, koska tiesin, että työkaverini Kimmo osaisi arvostaa tätä touhua. Olin oikeammassa kuin luulinkaan, kun kaveri rupesi miettimään, että "Nyt kyllä rupes kuumottamaan, pitäisköhän itsekin tilata jotain..."

Suunnitelmista poiketen

Muutin sitten suunnitelmiani taas kesken kaiken. Päätin käyttää ainakin pari siirtokuvaa setistä, joten kiiltolakkasin (Vallejo 70510) melkeinpä koko ohjuksen, ihan siivenpohjia lukuunottamatta.

Siirtokuvatukset

Käytin koko setin siirtokuvat, mutta onnistuin jotenkin tuhoamaan pohjapuolelta yhden palkkiristin runkoa kohti osoittavat pätkät. Älkää vaan kysykö, miten ihmeessä. Muuten ne asettuivat oikein nätisti malliin, jopa kahden puolikkaan hakaristit.

Siirrännäisten jälkeen

Kuten ehkä saatoitte huomata, olin jättänyt osan yksityiskohdista ehkä vähän höhlästi maalaamatta. En vain muistanut ennen lakkakerrosta. Maalasin käsipelillä siivenkärkien punaiset (VMA 71085 Ferrari Red) kärjet sekä rakettisuuttimen sisäosan. Nuo rakettimoottorin suuttimen takana sijaitsevat ohjaussiivekkeet maalasin mustiksi (VMA 71073 Black). Ohjeesta poikkesin sen jälkeen maalaamalla tötterön reunat metallisiksi (VMC 70863 Gunmetal Grey) enkä mustiksi, se jotenkin näytti paremmalta noin.

Mattalakattuna

Napsin mattalakkakerroksien (Vallejo 70520) kuivuttua pari kuvaa eri kuvakulmista. Mietin kyllä, olisiko tuo pitänyt litkuttaa jossain välissä, mutta kun se ei ollut käynyt ajoissa mielessä, se ei selkeästi ollut tarpeeksi oleellista.

Laitoin ohjuksen vielä laukaisualustalleen pönöttämään. On tuo ehkä vähän "underwhelming" verrattuna johonkin kunnolliseen, järeään laukaisulavettiin tai vastaavaan. Tai ehkä mielikuvani tuli tästä askartelualustan tasamaastosta, joka ei vastaisi mitenkään esimerkiksi metsään raivattua tuliasemaa.

Aikaisen IRBM:n naamiokuviointi

Kuvioinnin värien valinta

Päätin käyttää maalausohjeen ehdottamia RLM-värisävyjä, mutta vetää kuvion taikahatustani. Kaivoin maalikokoelmastani pari sopivanoloista maalipurkkia: harmaan, harmaanvioletin sekä laukaisualustaa varten tummankeltaisen.

Kuvion ykkösvedos yläpinnalle

Aloitin harmaanvioletilla (VMA 71128 Grey Violet (~RLM75)) ja maalasin muutamia sopivanpaksuja raitoja ohjuksen yläpuoliskolle. Sen jälkeen vaihdoin harmaaseen (VMA 71103 (~RLM84)) ja täytin välit ja muokkasin muotoja vähän kivempaan kuosiin. Kokonaisuutena tämä näytti aika toimivalta ratkaisulta.

Tätä katsellessani mietin, että pehmeärajainen kuviointi ei jotenkin huvittanut. Päätin siis käydä yläpinnat läpi toisen kerran ja sitä varten maskaisin tiukat, terävät rajat. Jos sen lopputulos ei miellyttäisikään kriittistä ja heikkotehoista silmäparkaani, saisin aina räimittyä rajojenpehmennyskierroksen aika ripeästi.

Rajat kiinni ja tarkentamaan

Seuraavana iltana tartuin tuumasta toimeen ja vetelin teipinpätkiä parhaaksi näkemälläni tavalla ympäriinsä.

Sittenpä maalasin reuna-alueet uudelleen tuolla tummemmalla harmaalla. Maalin kuivuttua tarpeeksi nyhdin teipinpätkät pois ja kummastelin lopputulosta. Jotenkin pidin tuosta teräväreunaisesta sirpaleisesta kaaviosta enemmän.

Pohjapuoli samanlaisehkolla idealla

Prosessia nopeuttaakseni maalasin nyt pohjapuolen kauttaansa harmaalla. Näin onnistuisin välttämään mahdolliset hassut rakoset naamiokuviossa, jos arvailisin etukäteen vähän väärin.

Maskit

Arvoin sopivanoloiset sirpalerajat ja vetelin teippejä enempivähempi summamutikassa. Koetin tehdä vähän enemmän sirpaleisuutta tälle puolelle, mutta silti pysyä suurempien runtujen kanssa suunnilleen yläpuoliskon kanssa samalla linjalla. Kovin kauaa tähän ei mennyt, vetelin teippejä puolisatunnaisissa kulmissa ja sen suuremmin laskelmoimatta. Unohdin tietysti kiireessä ottaa kuvat tästä vaiheesta.

Ja loput

Latasin kynäruiskun ja täytin paljaat alueet maalilla. Sangen yksinkertaista ja ripeää touhua.

Maalin kuivuttua raastoin maskit pois nähdäkseni lopputuloksen. Riistin myös kuomun suojateipit mäkeen. Vekkuli.

Laukaisualusta

Laukaisualustan maalasin taas parilla kierroksella siinä sivussa, ohjeen ehdottamalla tummankeltaisella (VMA 71025 Tank Dark Yellow), jonka nokka oli tukossa ja jota puristin vähän turhan kovaa ja kas vain, kynäruiskun kuppiinhan se rojahti kaikki, annostelukärkineen kaikkineen. Ja käsilleni ja naamalleni ja ties mitä. Onneksi en sotkenut mitään muuta sen pahemmin, olisi saattanut tulla sanomista.

Koheltamiseni johdosta yllä näkyvä ensimmäinen roilaus jäi vähän vajaaksi. Vaan hätäkö minulla oli, kynäruiskuttelu vain nopeutti niiden osien maalausta, joita en ollut käsin maalaamassa. Ja käsinmaalattavaahan minulla oli, sillä en luottanut siihen, että olisin mitenkään saanut maskattua tuota siististi ja mieltätuhoamattomassa ajassa.

Tässä vaiheessa huomasin, että Vallejo-Dunkelgelbini oli tyystin loppunut. Löysin sitten purkin vähän toisenlaista, mielestäni ehkä vähän hiekanvärisempää sävyä, Tamiyan vastaavaa (XF-15 Dark Yellow) maalia. En lähtenyt arpomaan sen kynäruiskuttelun kanssa vaan otin pensselin kauniiseen käteen ja sudin käsipelillä koko roikaleen uusiksi.

Maalailin myös erinäisiä (ohjeen ehdottamia) kohtia mustiksi. Parista netissä näkemästäni versiosta poiketen päätin jättää tuohon enemmän Dunkelgelbiä ja käyttää mustaa vähemmän. Tuhrasin mustaa noihin härpäkkeisiin, jotka pitäisivät A-9:ää pystyssä laukaisualustallaan, mutta parempaa nokeutumisefektiä hakisin muualta.