Sessio IV

Torneja!

Kun vaunun taskumehupillit olivat kasassa, pääsin kasaamaan niiden tornit ja asentamaan tykit niihin. Joko siivoilin paloja itse turhan innokkaasti tai sitten osien yhteensopivuus oli aika väljä, pelotti hetken, että noita ei saisi ilman lisätuunausta edes kiinni!

Kyllä ne kuitenkin sopivat kolosiinsa. Tornien katoille tuli parit nostolenkit, suunnattomat kellarinovimaiset pakoluukut ja räppänän suojalevy. En ole aiemmin näissä T-35 -postauksissa tainnut pahemmin kommentoidakaan sarjan laatua, mutta hyvin ovat osat sopineet toisiinsa.

Tietysti nelikkoa piti koesovittaa heti, kun mahdollista. Olisin halunnut laittaa kaikki tuutit osoittamaan samaan suuntaan, mutta eihän se ollut mahdollista (taistelulaivaefekti olisi vain ollut hilpeä). Tässä vaiheessa rupesin miettimään, että näitä ei varmaan kannattaisikaan asentaa kiinni vielä pitkään aikaan - ainakin kk-tornien pitäisi olla käännettävissä lukkopalojen ansiosta, mutta epäilin sitä kevyesti - koska muuten ampuisin itseäni kuvaannollisesti jalkaan maalausvaihetta ajatellen.

Vihoviimeisenä tekosenani liimasin päätornin nostopalikan toiseen kylkeen tulevan lootan kasaan. Nuo ohjeen kolmiotuet lisälodjunsa kera eivät ehtineet mukaan tällä kerralla.

Sessio III

Tykkitornien tehtailu jatkui

Sama touhu piti otteessaan: rakentelin torneja kalusteineen. Aloitin kasaamalla toisen Emma-tornin samaan pisteeseen ensimmäisen kanssa ja jatkoin sitten 40mm K-20 -putkien kimpussa. Noissa oli ihan kiva määrä yksityiskohtia, mutta mitäpä noista koronsäätöhammasrattaista ja lukoista kostuu, jos ne sinetöitäisiin kuitenkin lopuksi tela-arkun sisään?

Takaosat (en nyt enää muista yli vuosikymmenen takaa, mikä niiden oikea nimi oli) olivat tosiaan aika siistit. Niiden maalaamiseen en kuitenkaan meinannut ruveta tässä välissä, vaan tehdä vaunun ns "laiskasti".

Ehkä :p

Sessio II

Lisäluukkuja ja pikakiväärejä

Aloitin liimailemalla takatornien taakse jotain pieniä aitapaloja, sekä ilmeisesti pakoputkien takapuolelle jotain röörisuojia. Jouduin tärväämään vähän aikaa pinsettien etsimiseen, kun huomasin, etteivät sormeni olleet tarpeeksi pienet sopiakseen kaikkien osien asetteluun. Niin joo, kannelle tuli pari työkaluakin, kuten saha, hakku ja joku mystinen kanki (viimeisessä kuvassa alaetureunassa).

Loppuaikani menikin pikakiväärien tuotantolinjalla, malli rohmusi peräti viisi rumpulippaallista DT-pikakivääriä, joita täällä Emmoiksikin nimiteltiin. Niistä kaksi pääsi kiinni kk-tornien etulevyihin ja niistäkin yksi torniin kiinni.

Sessio I

Projektin raportoinnista

Päätin ottaa raportointiin vähän erilaisen lähestymistavan tällä kerralla. Typottelisin kasaan postauksen per rakentelusessio (tai maalaus- tai mikä milloinkin). Näillä näkymillä yhden postauksen sisältämä ajanjakso olisi reaaliajassa maksimissaan 45 minuuttia, sisältäen kaikenlaiset mahdolliset pikkukeskeytykset, mitä näitä nyt tapahtuukaan.

Tähän mennessä olen lähes tehnyt näin, mutta silti koettanut pitää postaukset jonkunlaisessa "järkevähkö osakokonaisuus"-muodossa. Joissain on siis ollut vain osa totuudesta ja joissain taas hyvin monenkin illan ajalta tiivistettyä lätinää.

Todennäköisesti en toista tätä koetta uudelleen, mutta kokeilenpa nyt kun se juolahti mieleeni.

Juhlallinen aloitus

Ensimmäinen rakentelutuokioni oli aika matalatuottoinen. Sain aikaan lähinnä takakannelle luukkuja ja pikkuvipstaakeja sekä päätornin korotusmokkulan. Tai miksi tuota oudonmuotoista ruumisarkkua olisikaan pitänyt kutsua, noilla pystysuorilla peltiseinillä. Tässä vaiheessa koko vaunu tuntui aivan hullulta vehkeeltä.

Kouluiässä

Neutraali 7

Jos tämä bloginkuvatus olisi ihminen, se olisi aloittanut koulunsa viime viikolla. Mutta kun ei ole, ei mennyt, eikä tuollaisilla aikarutinoilla sen kummempaa funktiota muutenkaan ole kuin päivitellä ajan kulumista.

Mitäs kaikkea kummallista numeroon 7 sai sotkettua ja mitä mukahauskaa olisin voinut vääntää? Wikipedia-artikkeli oli täynnä kaikenlaista, kuten sateenkaaren seitsemän väriä, OSI-mallin kerroksien lukumäärät, Lumikin kääpiöt ja ties mitä. Ehkä tämä viimeinen vuosi on kuitenkin ollut eniten sunnuntaimaisen laiska. Tai tämä loppupää nyt ainakin, eikä seuraavakaan ala turhan väkevästi, kiitos kuukauden päässä möllöttävän muuton. Johan edellisestäkin on jo kuudetta vuotta aikaa...

Tänä vuonna päätin jättää statsit tarkistamatta ja tilastohenkiset mutinat mutisematta, lähinnä sen takia, että tajusin merkkipäivän vasta edellisiltana. Katseltakoon niitä ensi vuonna sitten uudelleen, koska jälkikäteenhän se ei olisi enää hauskaa.

Projekti VII/17

Neuvostoliittolainen raskas panssarivaunu T-35

Vihdoin sain jatkuvan "joku päivä rupean rakentamaan vaunua"-jankkaamisen siirrettyä toimintaosastolle. Ei tässä nyt kovin montaa kuukautta mennytkään, mutta näin nyt vaan käy välillä.

Aloitettakoon silti rauhallisesti unboxingilla. Ohjeita silmäilin pikaisesti, näyttivät miellyttävän selviltä. Dekaaleista en tiedä, käytänkö, kaapelin kyllä. Palasia oli aika mieletön määrä, mutta sekään ei ole ikinä ollut väärin - vielä.

Nappasin vaunun pohja-ammeen kokoa kuvastamaan tällaisen kuvan, jossa kätöseni tarjosi skaalakaveria. Muttei se tietenkään kerro kenellekään mitään, jollei tiedä, minkäkokoinen lapanen meikäläisellä on... Hupsis.

Työjono elää

Kaverini Tape oli saanut käsiinsä kasan jotain jäämistömalleja ja tarjosi jotain omia touhujani varten. Lupasin ottaa projektiassistentille pari vaunua (Zvezdan IS-2 1:72 && Airfixin Panther H0 (wtf?)). Itse tarjosin kodin Tamiyan Pantherille (Ausf. G, early) ja Revellin Jagdpanzer IV:lle (Ausf. F, early). Zvezdan vehje oli liimaa vaatimaton, eli sen voisin jättää jälkikasvulle ihan täysin itse tehtäväksi - mukamas.

Lapsen mallit

Minun mallini

Koska näihin pääsisi käsiksi? Ei harmainta aavistusta.

'Mutinoitten kesäaikataulusta

Jep... Kirjoittelin tätä ennen kesälomaani, enkä ollut ehtinyt käydä minkään mallin kimppuun vielä, enkä usko, että ehdin mitään niinä kolmena edeltävänä päivänäkään. Lomalla en sattuneesta syystä ollut lähelläkään työkaluja, eikä sillä ensimmäisellä viikolla kuitenkaan ehdi vielä mitään tekemään.

Joten voi olla, että Projektimutinat pitää ensimmäisen "nyt ei tule tekstiä ihan joka viikko"-kevennyksensä alkunsa jälkeen. Vaan enköhän minä jonkunlaiseen vauhtiin taas pääse, kun elämä taas tasaantuu :)

Tähtituhoojan valkoinen -pohjamaali

Keisarillisten tähtituhoojien klassisin väriteema oli Tähtituhoojan valkoinen (Star Destroyer White, ei vielä tarjolla VMA-sarjassa(kaan)) ja sitenhän minä tämän pohjamaalasin. Nopeaa ja helppoa, olisi tietysti ollut selkeämpää, jos materiaali ei olisi ollut valkoista jo alunperin...

Nyt olimmekin valmiita ottamaan taiteilijan vapauksia epätodellisten maalipintojen hohtaessa silmissämme painajaismaisesti. Hurraa!

Kuatin avaruustelakoilla

Avaruuslaiva kasaan

Aloitin rakentamisen neljän palan komentotornista ja jatkoin oitis moottoriosastolle. Sillan palojen reunat eivät asettuneet ihan niin kauniisti kuin olin toivonut. Ionimoottorien suuttimien asetustappien kanssa jouduin myös askartelemaan vähän, mutta ulospäin näkyviin osiin se ei vaikuttanut.

Purtilon runko koostui neljästä osasta. Alarunkoon liimattiin reaktorikupu ja moottoriosasto. Sitten rungon yläosa lyötiin vastapuolelta kiinni ja puristelin saumoja vähän tiiviimmäksi.

Eipä tuohon muuta enää jäänyt tehtäväksi kuin komentosillan ja ylärungon väliin jäävän rakenteen ja komentotornin kiinniliimaaminen. Niin ja kahden palan jalusta, jonka jätin liimaamatta tähtituhoojaan, ihan vain maalauksen helpottamiseksi.

Aika nätti siitä tuli. Koolla tuota ei oltu pilattu, muistinvaraisesti sanoisin, että Metal Earth Models - tähtituhoojani oli hippasen pienempi kuin tämä rakennelma. Aikaa kului ehkä puoli tuntia palojen siistimisineen kaikkineen.

Projekti VI/17

Revellin ISD

Tämä 1:12300 -skaalan Keisarillinen tähtituhooja oli, kuten aiemmin mainitsin, projektiassistenttini joululahja. En ollut saanut vielä hänen Ka-50:täkään vielä edes pohjamaalattua, kun hän tuli pyytämään, että rakentaisin tämän. Ideana oli maalata se ruskeaksi tai pinkiksi. Uhkauksista huolimatta otin tämän seuraavaksi työn alle.
Kyllä vain, tiedän, että nämä tietyt postaukset eivät ole olleet läheskään tosiajan kanssa tekemisissä, ei voi mitään :D

Ohjeet

Rakennusohjeet olivat ultrasimppelit. En nyt ihan katsomalla keksinyt, miksi tämä oli merkitty vaikeustasoksi 3/5, mutta ehkä näissä oli joku syvällinen viisaus takana.

Huvituin ihan, kun paketissa oli myös siirtokuvia. Tai siis siirtokuva. Sekin tulisi liiskata jalustan etuosaan.

Osaset

Mallin palat mahtuivat kahteen pieneen valurankaan. Osat olivat sangen suuret ja ainakin ensikatsomalta aika mukavan yksityiskohtaiset, vallankin rungon pääosat olivat oikein nätit. Nyt kun joku tekisi modernin version siitä MPC/ERTL:n kitistä...