3.8.2011

Projekti 4/2011


Marauder ei saa olla kovin kauaa yksin, rupesin samantien väkertämään Warhammer IIC:n jotain varianttia, saa taas nähdä mikä tuostakin tulee. Tällä kerralla tiesin toki välttää osan typeryyksistä, jotka tein viime kierroksella. Pitäisi yleensäkin muistaa koheltaa vähemmän ja harkita enemmän... siis pitäisi.

Malli on vähäosainen eikä ohjetta ole pituudella pilattu. Kahteen rankaan jaettuja osia on nelisenkymmentä ja kokoamisaskeleitakin taisi olla peräti kuusi. Ei se mitään, kyllä siinäkin saa mokattua ihan yllin kyllin, jos oikein yrittää.


Aloitin taas kiltisti ihan alusta. Ensin kädet tykkeineen kasaan, putket meinasivat ruveta irvistelemään, joten pistin ne kevyeen teippipuristukseen - en olettanut, että pyykkipoikaratkaisu olisi ollut tarpeen näin kevyellä irvailulla. Mietin hetken, olisiko tuon SRM-6 -lavetin luukut pitänyt avata ja askarrella ohjuksien kärjet jostain, mutta meikäläisen työkaluilla luukut eivät olisi auenneet siististi. Enkä ollut ihan varma, olisinko saanut uudet askarreltua muovisuirosta, joten luukut saivat jäädä kiinni. Samalla rytinällä pistin reisiosat yhteen.


Olin hyvin, hyvin vähällä jatkaa rakentelua perusinnokkaana, mutta muistin sudenkuopan. Viimeksi osien saumat näkyivät röyhkeästi kun en tajunnut fiksata niitä ajoissa. Nyt siis jätin rakentelun ja annoin osien kuivua ihan rauhassa vähän aikaa. Palikoiden kuivuttua otin ja viilasin kaikki saumaosat niin tasaiseksi kuin pikkuviilallani kykenin. Samalla vimmalla silppusin torson selkäpuolelta tuon tyystin ylimääräisen D7-kohomerkinnän pois. Sen paikalle voisi maalata vaikka Klaanilogon tai jotain muuta Oleellista ja Tärkeää.


Silppuamisen makuun päästyäni iskin silmäni vasemman hartian fikkariin. Laurentius oli taannoin kehunut aukovansa omastaan tuon valetun linssin ja pistävänsä sisuskalut parempaan kuosiin. Idea oli ja on edelleen hyvä eli varastamisen arvoinen. Porailin nipun reikiä reunoja pitkin ja mätkin ylimääräisen palan hiiteen. Nyt pitää vielä keksiä, millaiset sisukset tuolle väännän. Oleellista on myös kehittää joku hyvä järjestys tuon maalaamiselle ja kasaamiselle, ettei tule pahempia korjattavia.

Eilisiltana rakensin sotakoneeni kintut loppuun ja viilailin uusimpien osien saumat kuntoon. Näin toimiessa mihinkään ei pitäisi jäädä ylimääräisiä rumia runtuja. Tuon ohjaamon "ilme" on kyllä aika psykoottinen "%D", mutta ehkä se näyttää rauhallisemmalta parin maalikerroksen jälkeen. Noin pieniin tuikkuihin minulla ei taida olla linssejä, tosin. Ehkä tästä kumminkin selvitään.




Ai niin, meinasin ihan unohtaa! Kävin viime viikolla Lelukaupassa pariinkin kertaan ja mukaan tarttui varustelukierteen tuorein taistelukärki, kompura kynäruiskuttelua helpottamaan. Nyt on hyvä 8)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti