Sain ilokseni huomata, että valtaosa saumoista oli juuri niin kuin pitääkin: piilossa. Pari saumanjämää vaati lisähiomista ja kittailua sekä tuoreempaa pohjamaalia, mutta aika pientä tuo jälkikorjailtava oli sekä pinta-alassa että lukumäärässä mitattuna.
Sen sijaan, että olisin marssinut ostamaan uutta pohjaspraytä, meinasin vihkiä kompurani käyttöön kevyellä gray primerin roiskimisoperaatiolla. Lukaisin ohjeet vielä kerran läpi, ruuvasin molemmat(!) adapterit paikoilleen ja ruiskun letkun koko komeuden jatkoksi. Virta päälle ja suhinaa ihmettelemään.
Vuotavat vähän ilmaa, perkeleet. Tilanne on kutakuinkin odotettu ja ohjeen mukaan jotain putkimiehen teippiä pitäisi kietaista sopiviin kohtiin. Siispä jossain välissä suunta rautakauppaan ja siellä kyselemään joko tuolla nimellä tai kierreteipiksi kutsuttuna. Jotain teflonhäsmäkkää se on olevinaan ja rakkaalla lapsella on välillä ihan liian monta nimeä.
Pika-apuna testattu maalarinteippi ei luonnollisestikaan auttanut tarpeeksi.
Tällä viikolla on ihan tarpeeksi kiire muutenkin, teippishoppailu saa siis luvan jäädä viimeisen lomaviikon huviksi. Onhan tässä aikaa, mutta silti harmittaa hippasen, kun en päässyt käyttämään uusinta leluani.
Maalasin jalat ja lantiopalat silti käsin niin kuin Marauderinkin kohdalla tein. Nuo kaipaavat vielä sekä litkuttelua että punaisen roiskintaa, jotta pääsen räpeltämään logojen sun muiden pariin käsivaralla.
Ohjaamon viereen tuleva antenni oli palikkana vähän ahdistavan näköinen, heitin tilalle juurikin näitä tilanteita varten hankitusta puolen euron tiesmikälie-harjasta yhden mustan karvan. Näyttää ihan antennilta 8) Samalla vaivalla porasin noiden oletettavasti konekiväärien piippuja esittävistä putkista suuaukot auki, näyttävät ehkä vähän vähemmän tökeröiltä. Niin ja näkeehän tuossa tuon keskeneräisen fikkarinkin, josta puuttuu suojalasi vielä ihan tyystin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti