Varpaankasto MMO-suohon

Minä ja MMO:t

Kaikkien näiden vuosien ajan olen lähinnä naureskellut wowittajille ja ihmetellyt kutakuinkin kaikkien muiden fantasiahenkisten pelailujen meininkiä. Scifiä ei ole jostain syystä valittu teemaksi, mitä nyt joku Anarchy Online (joka kuoli muistaakseni aika pian pois) ja massiiviseksi kuvattu EVE Online. Entinen opiskelijakaverini Teemu suositteli Eveä "tää on just sulle!", kun rupesi pelaamaan sitä Wowista vieroittuakseen.
Myönnän kyllä, että tekele näytti ja kuulosti vängältä, mutten elätellyt harhakuvitelmia siitä, että a) ehtisin pelata tuollaista sen vaatimassa mittakaavassa ja b) olisin maksamassa kuukausihintaa minkään pelaamisesta, vallankin kun muistetaan kohta a, joka johtaisi aika automaattisesti mitättömään ROI:hin.

Ensimmäinen sessio on ilmainen

Työkaverini Sergei pelailee enempivähempi pysyvästi Eveä (muut työkaverini ymmärtääkseni liihottavat massiivimoninpelistä toiseen heinäsirkkalauman lailla noin kahden, kolmen kuukauden sykleissä) ja on koettanut vokotella kokeilemaan aika pitkäänkin. Samantien kun jäin kahden kuukauden vapaalle, epeli meni paiskaamaan kolmen viikon trial-kutsun postissa. Ajattelinpa sitten, että hittoako tässä, kai sitä voi jonkun hetken kokeilla jos vapaata aikaa sattuisikin löytymään.

Kokeillaan nyt sitten

Valtio: Gallante Federation > Rotu: Gallante > Tausta: Immigrant

Minä itse, Gallantelainen

 

Ammatinvalinnan vaikeus

Alkutilanne: 21 vuorokautta, kilotonni vaihtoehtoja. Tai no ei ihan, kun ensimmäisen tutoriaalin jälkeen tarjolla näkyisi olevan kuusi lainkuuliaista "alaa": sotimista, lisää sotimista (advanced military), kaivostelua, rekkakuskeilua, harhailua ympäri galaksia ja teollisuuspamppuilua. Naapurivaltakunta oli liittolaisineen julistanut sodan, johon siihenkin voisi värväytyä.

Perusalus Velator siellä jossain

Yksi monista suunnattomista avaruusasemista

Sotimaan!

Harvinaista kyllä, otin rauhaarakastavana yksilönä heti ensimmäisenä yhteyttä sotilasagenttiin ja ryhdyin tekemään annettuja tehtäviä vauhdilla. Äijä antoi vielä jonkun alkutehtävän jälkeen vähän oletuspurkkia hienomman taistelupaatin lahjaksi ja jatkossa muutaman paukkuraudan. Jotain hienolta kuulostavia 75mm gatling rail -vekottimia olivat antimateria-ammuksilla. Ostin kurillani kolmanteen tykkiin vielä uraanimurkuloita, koska "miksi en?". Ooh! Näillähän tapan kaikki viholliset heti! Niin ja kunhan saan ne ohjuslavetit ostettua niin tästähän tulee kivaaaaaahahahahahahhaa!

Vindicatoria varustelemassa

Syöksy vihollisen pernaa kohti

Väärin.
Sain mittavasti selkääni heti kahdeksannessa tutoriaalitehtävässä eli hiipparit iskivät jostain kaukaa ja (onneksi vakuutettu) kipponi räjähti ennen kuin ehdin omien tykkieni kantaman päähän. Alanvaihdon paikka, minä tuollaista jaksa...

Kaivokselle häntä koipien välissä

Kaivosmiehen homma on helppoa, eikös? Pari ensimmäistä tehtävää hujahtivat taas läpi niin nopeasti kuin tutoriaaleilta olettaa voi. Sitten käskettiin ottamaan blueprintit ja tekemään niiden perusteella pari esinettä. Jostain syystä taisin kämmeltää tuotantonäkymän kanssa kun printit katosivat, mutta tilatut tuotteet eivät ikinä ilmestyneet varastooni. Kaupastahan niitä samoja romuja saa, mutta maksavat siellä enemmän kuin minä olen niistä valmis maksamaan. Siihen katkesi tämän tehtävähaaran seuraaminen.

Kaiv, kaiv, kaiv...

Omaa kaivelua

Tehtävistä viis, opetin hahmolleni huvikseni dronejen käyttöä (tietysti piti ensin opetella yleensä dronet (pari tasoa, että saa kaksi vekotinta ajoon yht'aikaa) ja sitten tyyppispesifinen taito, tässä tapauksessa kaivosrakkineen oma) ja ostin pari ykköstason häkkyrää ruumaan. Ajattelin, että jos nyt kokeilisin, miten tuo sujuu.

Kaiv, kaiv, kaiv, kaiv, kaiv, kaiv...

Samalla opettelin vähän lisää kaivoslaserien käyttöä ja ostin muutaman järjestelmän päästä parin hippasen perusmallia tehokkaampia präiskyttimiä (dual diode mining laser I). Miksi vartin matkanteon päästä? No kun olivat halvimpia siellä, tietysti. Ja oli aikaa tärvättäväksi. Taisin lukea samalla kirjaa välillä ruutua silmäillen. Kun autopilotti hihkaisi telakoituvansa asemalle, havahduin. Iskin laserit alukseen ja asetin autopilotille taas uuden kohteen, jotta saisin jatkaa lukemista. Onpas hyvää mainosta :P

Monta yhden kimpussa, se on oikein se

Dronejen kanssa kaivaminen oli kai hieman nopeampaa, mutta kun kunkin kaivurin sykli on 1min ja nuo laserit palauttavat jonkun 120m^3/min ja lentävät häkkyrät jotain mitä en nyt tähän hätään muista, menee purtilon viiden tuhannen kuutiometrin malmivaraston täyttämiseen ehkä toinenkin kahvikupillinen. Mitä sillä malmilla sitten? Myy suoraan pois tai jalostaa sen minkä kykenee ja myy lopputuotteet sitten eteenpäin.
Ideani oli, että jos tärvään muutaman hetken tylsään kaiveluun ja roinan myymiseen, saan ostettua kivoja leluja muutamaa innostavampaa hetkeä varten. Kaikenkaikkiaan sain muutamalla malmiruumallisella nostettua ISK-pinoni kahdesta miljoonasta kahdeksaan, eli eli...

Isoin ongelma tuntui kyllä olevan se, että asteroidivöitä kyllä on, mutta kellonajasta riippuen ne on ehkä jo kaivettu tyhjäksi eli mitään ei enää ole tehtävissä. Ajele siinä sitten ympäri universumia, yhdestä tusinaan sisäkohdetta läpikäyden kunnes jotain ehkä löytyy. Ja joskus sielläkin on vihainen vastaanotto tarjolla, mikä ei juuri lämmitä kun avaruuslaivan molemmat turrettislotit on täytetty työkaluilla, eikä itsepuolustustykkitornille ole enää tilaa.

Bisnes on bisnestä.

Lastin noutopiste

Bisnesmiehen touhu, jota aiemmin rekkakuskeiluksi nimitin, ei innostanut pahemmin. Pari tehtävää naputin, enkä syttynyt jatkamaan sen kummemmin, koska tätä pelin haaraa jatkaakseen olisi pitänyt ostaa taas kasa uusia taitoja opeteltavaksi. Jotenkin en uskonut, että olisin käyttänyt tähän kolmen viikon aikana ihan niin paljon aikaa, että "kaiken" mahdollisen kurkkiminen olisi järkevää tai edes mahdollista. Sain silti toisen Venture-paatin (mainaripuuhaan sain jo yhden, joten pistin tämän alkuaineiksi ja myin ne pois) käyttööni.

Määränpäänä epämääräinen asema

Avaruuden Indiana Jones

Tutkimusmatkailu oli yksi tarjottu leiväntienausmetodi. Lennellään ympäri maisemia ja skannaillaan mestoja. Voisi jopa olla niin Imperiaali, että pomppaisi järjestelmään ja sylkisi ruumastaan luotaimia tutkimaan muita nurkkia samalla kun itse tutkii toisia. En valitettavasti löytänyt vielä yhtään Arakyd Viper -henkistä mallia, mutta myönnän etten myöskään etsinyt kovin tarmokkaasti

Avaruusromun seassa skannailua

Taisin kaukaa viisaana lyödä yhden paukkuraudankin tuohon koneeseen, koska jossain tulisi kumminkin jotain ikävämielisiä hiippareita vastaan. Niin myös kävi, muutama piraatti tuli vastaan jokaisella anomalialla. Tutkimusmatkaajan uran ihmettely jäi vähemmälle ihan siitä samasta syystä kuin bisnesmiehenkin: aika. Jos tarjolla on pari kourallista tunteja, ehkä ympäri universumia hyppiminen ja minuuttitolkulla järjestelmien sisällä warppailu "ei ehkä mitään" löytääkseen ei ole se paras käyttökohde. Joten jokin vähän aktiivisempi vei voiton.

Rähisemään taas

Jos et voi voittaa, lähde edes rytinällä. Tämä on ohjenuorani aika usein. Olin alunperin halunnut ohjuslavetteja alukseeni, joten niitä piti saada! Ensin mokomia piti tietysti opiskella ja jotta niihin voisi ladata yhtään mitään ammuttavaksi, sopivaa ammustyyppiäkin piti näemmä opiskella vähän aikaa. Kevyet ohjukset ja raketit kuulostivat joltain, mitä tuollaisesta oletuspurtilosta voisi ehkä ampua, joten niitä. Tietysti risteily-ydinohjukset olisivat olleet riemukkaampia ;) Ostin sitten jostain järjestelmästä halvimman kivan rakettilavetin ja parista eri järjestelmästä yhteensä puolitoistasataa yksikköä lauottavaa. Jostain syystä rakettilaukaisimet olivat halvempia kuin ohjuslaukaisimet, mutta ehtiihän noita laitteita päivittää.

Inferno-ohjuksia matkalla varastoon myöhempää käyttöä varten ja tungsteenimurkuloita käyttöön asti (niillä oli kiva kantama ja kevyemmät vaatimukset aluksen järjestelmille). Toisaalta, purkkiin saisi dronejakin.... Tietysti niitäkin varten pitäisi taas opiskella muutama vuorokausi.
Rakettikauppiaalta ostin sitten taivaita pitkin räiskittäväksi hyvän kasan Nova-raketteja. Miksi ostin nimenomaan niiitä? Tietysti, koska niissä on ydinkärjet! Muahahahahahahahaha!

Tehtäväketjun lopetus

Olin huomaamattani täyttänytkin tuon tehtävän, jonka mielestäni jätin kesken. Ei niitä pellejä ollut tarkoituskaan nirhata vaan todeta, että saatettavat puskevat jo koiranputkea -> karkuun. Tunsin itseni ehkä tavallista tyhmemmäksi kun katselin tehtävänantoa. Taas.
Jatkoin sitten seuraavaan, jossa piti hajottaa sekä kasa vihollisia että huumeluola. En odottanut, että tuo paikka olisi ollut ihan näin matalaprofiilinen. Ydinraketteja niskaan niin kyllä se siitä tokenee. Muahahahaha!

Viimeisenä oli piraattihenkilö Wolfin päästäminen päiviltä. Tehtävää varten sain taas uuden aluksen: perhoshenkisen tiesmikälien, jossa ei tietenkään ollut ohjuslaveteille slotteja... Kolmessa eri välipaikassa piti listiä pieni parvi vihollisia ja jatkaa seuraavaan. Yhtenä iltapäivänä olin juuri saanut viimeisen välietapin tyhjennettyä muutamalla "pomppaa tuonne, ammuskele ja karkaa täyttämään ammusvarastot kun tungsteenikuulat loppuvat"-kierroksella, kun peluutteluaikani loppui.

Tristan

Jatkoin sitten seuraavana ja hokkuspokkus, serverien päivittäisen huoltotauon ansiosta tilanne oli tietysti resetoitunut ja sain tehdä kaiken uudestaan. Loppumestassa taisin käydä kolmesti: ensin kävin saamassa vähän selkääni ja nirheämällä Wolfin tukikohdan suojat ja osan panssarointia. Toisella jätin lentävät vihut huomiotta ja keskityin pommittamaan avaruustornia, jonka räjähdettyä karkasin taas korjaamoon. Viimeisellä kerralla kohti lensi herra Wolfin pakokapseli, jonka liiskasin riemuisasti siihen paikkaan ja lähdin litomaan välittämättä laumasta kieppuvia, vihaisia piraatteja. "Another job well done!" sanoisi Bender ja olisi ihan oikeassa.
Kaipa siitä sai jotain "hyvä jätkä" -bonuksia, joista en kumminkaan hyötyisi mitenkään erikoisemmin. Tai no, hyvän mielen tuosta kai sai kun jotain tuli vihdoin ihmeteltyä läpi asti. Sattuneesta syystä juuri tuon enempää aikaa en ehtinyt peliin enää käyttääkään, joten ihan hyvän lopetuksen sain aikaan.

Kaboom!

Lopullinen lopetus

Ostin sitten kauniiksi lopuksi kasan ohjuksia, raketteja ja tykinkuulia. Ruuma pullistellen lähdin lowsec-järjestelmään kaivamaan verta nenästäni. Kahta minuuttia myöhemmin alukseni oli hitaasti entisellä taistelukentällä matkaansa jatkava hylky. Lähdin siis rytinällä, kuten aikeeni oli.

Tuli vapaa

PLEX

Ajattelinko ostaa plexin (Pilot Licence EXtension) ja jatkaa kohellusta New Edenissä? En. Ihan hupaisaahan tämä puuhastelu on ollut, mutta en luonnollisestikaan päässyt siihen alunperin hinkuamaani ohjusristeilijään alle kolmessa viikossa vaan jäin ihmettelemään alkupään kuvioita.
Ei, en oikeasti kuvitellut, että ehtisinkään. Jos muutamassa hassussa tunnissa pääsisi nollasta emoaluksien ohjaimiin, tasapainotus olisi varmaankin aika vakavasti vinossa.

Pääasia on, että hauskaa oli. Kiitti vaan Sergei, kutsusta :D