Loikkien sotaan

Paljon ja äkkiä

Innostuin taas tuhraamaan vähän enemmän aikaa projektini parissa. Koetan silti saada selitettyä lyhyesti, mitä tuli tehtyä. Jospa tämä tuotos saataisiin vaikka valmiiksi ihan lähiaikoina? Aika näyttää, taas kerran.

Sodankäynnin jalo taito

Kun koneen itsensä maalikuvio oli mielestäni aikalailla siinä, jäljelle jäi tuo kauan odotellut paukkurautapuoli. Googlettelin vempainten kuvia ihan esimerkkejä etsiäkseni.

• R-60 -ohjukset saivat morsiomaisen valkoisen pinnan punaisilla kärjillä.
• S-25 OFM -yksittäispakatut raketit kovempia maaleja vastaan päätin jättää osittain sinisiksi (pääosa tuosta suojatuubista) ja kärjen maalasin tummanharmaaksi, myöhemmällä Badab Black -litkutuksella.
• UB-32M-57 -rakettikasetit maalasin tummanharmaiksi ja litkutin kärjet nekin Badab Blackilla.

Kaiken vihdoin kuivuttua asettelin romut kiskoihinsa ja ripustimiinsa. Joskus aikaisemmin olin päättänyt, että rynnäkkökoneeni ilmaitsepuolustusohjukset tulevat sisimpiin slotteihin, raskaat raketit keskelle (oletettavasti ehkä vähän parempaa osumatarkkuutta tuomaan) ja kylvä kuolemaa -rakettikasetit taas uloimpiin niin, että hajontaa ja osumapinta-alaa ainakin riittäisi.

 Näin minä sen näin fiksuimpana tai ehkä ainakin käytännöllisimpänä. Joku paremmin tietävä saa tosiaan tulla nauramaan ja osoittelemaan sormella, jollen jo aiemmin antanut lupaa.

Alusta

Mitäs sitten kun kone on valmis ja kaikkea? Taannoisen Keisarillisen T-65 -hävittäjäprotoprojektini aikaan sain haltuuni muutaman mfd-levyn ja ajattelin, että kun kerran rupean näin erikoisesti poikkeamaan tavoistani, voisin samalla vaivalla pistää koko roskan alustalle.
Ideanihan sain  jo aikoja sitten, en sitten tohtinut kehuskella sillä vielä. Ajatus on simppeli: neukkukone seisoo enempivähempi kaltoinkohdellulla betonisella laatastolla jossain päin silloista Neuvostoliittoa. Mielikuvani on lähtöisin Operation Flashpointista, mutta löysin tosimaailmasta (Virosta) napatun kuvan, joka näyttää sen muillekin:

Näinpä siis. Sopivankokoinen levy pöydälle ja tuota millin paksuista polystyreenilevyä päälle. Tietysti olisi ollut ihan liian tylsää (ja helppoa & vaivatonta) vetää laatat suoriin kulmiin tuohon pohjalle. Ehei! Epämääräiseen kulmaanhan ne laitettaisiin oman koordinaatistonsa mukaisesti ja kone sitten seisoo käytännön syistä pohjalevyn mukaisesti laatoilla.

Ensin päälaatta eli isoin ja kokonaisin palikka, joka määritteli koko lopputekeleen asettelun. Ylimääräiset palikat siivutettiin tietysti mäkeen.

Loput levyt aseteltiin tietysti keskusläpyskän perusteella. Kuvassa yläoikealla oleva palikka ei jäänyt katkaisematta, kunhan testailin asettelua ja mahdollisesti levyjen väliin jätettäviä rakoja.

Tietysti kone piti koesovittaa paikalleen. Ehkä jotakuta kismittää se, että kone vuotaa pohjan yli, mutta minua ei. Tämä oli ihan oletettua jo alunperin. Pääpaino kun ei ole tuolla alustalla, vaan koneella itsellään.

Levyt kiusattuna, kiinniliimattuna paikoillaan. Koristeena junaväen materiaaleista (Woodland Scenics) tuttu harmaa ballast-putu on ripoteltu puuliiman päälle sellaisiin paikkoihin, joissa levyjen välinen rako on ollut suurempi. Kun tämä viritelmä on maalattu kuntoon, lisään sinnetänne jotain epämääräistä ruohotupsua ja muuta vastaavaa. Tämä kenttä ei ole ollut siinä parhaassa kunnossa enää vuosiin, mutta väliäkö sillä kun kone lentää ja pommit räjähtävät entiseen malliin...

Tähdet uusiksi

Uusiksi meni

Viimeksi innolla tuhertaessani en ollut tajunnut (muistanut), ettei paperisapluunasta ole mihinkään vaan teippiä olisi oltava. Rustaamani tähdet olivat siis vähän levähtäneitä ja sattumalta myös turhan pieniä. Uusiksi ne olisivat siis menneet joka tapauksessa.
Silvoin isommat tähtikuvat auki printtaamistani lapuista ja käytin näitä aukkoja puolestaan teipin aukiviiltelyssä. Lopputuloksena sain ahnaisiin käsiini kuusi ehkä vähän paremmin istuvaa mallinetta käkättimeni pinnoille.

Arvontalaulun aika

Lopputulos on tällä hetkellä tuo. Kai noihin pitäisi vedellä ne valkoiset sisä-ääriviivat, mutta vähän arveluttaa, menevätkö pilalle. Minusta nuo näyttävät ihan mainioilta noinkin.
Pyrstön tähdet eivät onnistuneet lainkaan yhtä nätisti kuin siipien vastaavat ja kaivannevat jälkikäteistä fiksailua. Siksi tämä kuva onkin otettu niin, ettei niitä näe. Olenpas minä taas ovela!

Punatähden viitoittamalla tiellä

Kovalla tohinalla

Kiireinen viikko johti siihen, että huomasin eilisiltana etenemisen pysähtyneen tyystin. Ne punatähdet. Ehkäpä täysi käsipeli ei olisi se paras vaihtoehto, kuten Lasse kommenteissa mietti. En ollut silti tekemässä pelkästä teipistäkään mallineita niitä varten. Seuraava vaihtoehto? Printataan verkkomaailman syövereistä sopivankokoinen lärpäke tähtikuvioita, mengelöidään tähtiaukko paperiin ja teipataan koko roska koneen kylkeen ehkä jopa oikein päin. Toistetaan kahdella eri tähtikoolla: isot siipiin ja pienet sivuvakaajiin.
Kas vain, valmista tuli ja aika nopeasti sittenkin. Pyrin iskemään nuo mahdollisimman hyvin kohdakkain, mutta kun on käsipelistä (ja minun silmistäni) kyse, heittoa voi olla.

Ei ihan

Melkein ehdin ruveta sohimaan punamaalinkin kanssa, mutta touhuamisajan lopun häämöttäessä olin vasta pitelemässä kahta punamaalipurnukkaani käsissäni ja miettimässä, kumpi näistä olikaan parempi. Jospa saisin nuo punatähdet tuhrattua kasaan vaikka jo tänäiltana, valkoraidat vetelen sitten myöhemmin paikoilleen.

Peukkuja pideltäköön. Muuten tästä ei tule taas mitään.

Migin maalauksen hienosäätöä

Lisää osia paikoilleen

Koneen yläpuolella viimeinen puuttuva lenkki oli ohjaamo. Kun olin testannut, että kuomu jopa sopii paikalleen, maalasin nuo kuskin työaseman ympärillä olevat, lasin läpi näkyvät pinnat vielä tummalla harmaalla (Vallejon Cold Grey, muistaakseni) ja askartelin muoviläpyskästä tähtäinvekottimen. Sen pitäisi olla kai vähän kaarevampi ja yläpuoleltaan vähän suojattu ja mustaksi maalattu, mutta en lähtenyt tuhoamaan aivan kaikkea ylikunnianhimoisena. Tuo sai riittää. Lärpäkkeen liimauksen kuivuttua liimasin kuomunkin kiinni erikeepperin vastikkeella siinä pelossa, että muut liimat olisivat a) sotkeneet tai b) huurustaneet koko roskan.

Sopiko se edes paikalleen?

Tähtäinvekotin

Kiinni on ja pysyy

Laskutelineet renkaitta

Yksityiskohtia

Nyt kun pääasioiden piti olla vähitellen kunnossa, rupesin tuhraamaan yksityiskohtien kimpussa. Luonnollisestikaan en ehtinyt ihan kaikkea saamaan valmiiksi, mutta onhan tässä aikaa ja iltoja. Nokkaan vedin Vallejon mustanharmaan (Grey Black) pinnan tutkalaitteistoa varten. Pinta-alan määrä on arvottu silmämääräisesti nettikuvista ja päätin samalla vaivalla, että kuomun edestä tutkablokkiin asti ulottuvaa mustaa heijastuksenestopintaa en tähän vedä. Osassa esimerkkejä moinen oli ja osassa ei - minusta tuo maalipinta ei sitä kaivannut.
Koneen pyrstöpuolella moottorien tiesmitkäliet sudin Vallejon Oily Steelillä sekä ylä- että alapuolella. Myöhemmin tulisin litkuttamaan nuo Citadelin/GW:n Devlan Mudilla vielä. Harkitsin ja harkitsen ehkä vielä, pitäisikö koko koneen yläpinta-ala litkutella tuolla ruskealla vai olisiko parempi jättää sikseen... Tätä kirjoittaessani olen kallistumassa "antaa olla"-puolelle.

Vetelin jossain välissä pienet piuhat myös päälaskutelineitten varsia pitkin, jarruletkuja ne kai ovat oikeasti olevinaan (nauttikaa mittavasta lentokoneasiantuntemuksestani). Fiksasin laskutelinekuilujen maalauksen vaaleanharmaaksi ohjelirpakkeen mukaisesti, mutta litkuttelin sekä niitä että laskutelineitä C/GW:n Badab Blackilla, jotta ne näyttäisivät sekä vähemmän silmäänpistäviltä että käyttöä nähneiltä. Raaka vaaleanharmaa ei ole kovin sievää katseltavaa, kts. edellinen sininen kuva tuosta ylempää.

Renkaat viilasin ensin yhdeltä kohdalta litteämmiksi, jotta rakkine istuisi tulevalla alustallaan ehkä vähän kivemmin. Sitten maalasin ne aiemmin käyttämälläni mustanharmaalla, koska perinteinen 0x0 -musta on tunnetusti turhan synkkä kumia(kaan) mallintamaan.

Mitäs vielä?

Yksikkönumero tai vastaava johonkin ilmanottoaukkojen viereen, ainakin kuvien perusteella arvottuna. Sitten vielä neukkutähdet siipiin ja sivuvakaajiin pitää vielä tuhrata valkoisella ja punaisella. Vapaahkolla kädellä taas tuttuun tapaan. Joku varmaan näkee tuonkin mahdollisena kaiken pilaamisena, mutta se nyt taas on sitä ja tätä. Käsintehtynä olen itse tyytyväisempi, siirtokuvien asettelusta en ole ikinä pitänyt ja kun en kerran käytä lakkoja, niistä jää aina typerät kiiltoefektit näkyviin. Ja mitä vielä. Niin, mallissa ei edes tullut tähtiä siirtokuviksi, joten ei niitä voisi senkään takia käyttää :)

Lentomaastokuvio

Taiteelliset vapaudet

Edellispostauksen kommenteissa ilmeni riemukkaasti, että harkitsemani värimaailma ei olisi ainakaan ihan perusteeton. Neukuista kun oli puhe, vanha sanonta "suuri maa, suuret toleranssit" oli aina osuva. Päätin käyttää hyväkseni näitä pahamaineisia taiteilijan vapauksia ja yksinkertaisesti käyttää maalivarastossani jo olevia värejä sen sijaan, että olisin päätä pahkaa rynnännyt hovihankkijalleni taas uusia maaleja ostamaan. Tämä lähestymistapa nopeutti toimintaa, koska en minä edes tiedä, koska olisin ehtinyt mukavasti ostoksille muutenkaan...

Suihkis

Ohjaamon kuomun maskattuani otin ja roiskin Dunkelgelbiä (kyllä) ympäri konetta. Erityishuomiota kiinnitin viimeksi ylimääräistä sinistä saaneisiin nokan osiin. Jostain syystä oudot varjot eivät sopineet suunnitelmiini.

Maalin kuivuttua ruuttasin jotenkin sopivanoloiset muodonhajotusrunnut vihreällä pitkin runkoa ja eritoten siivenkärkiä. Sivuvakaajien kanssa muistin vieläpä suojata muuta konetta ylimeneviltä roiskeilta ylimääräisellä muovilirpakkeella (olin jo viittä vaille sohottamassa, kunnes hoksasin orastavan vaarantavan virheen toimintamallissani).