Sikamaisuuksia

Kuomuprojekti

Otin tässä vaiheessa asiakseni pistää ohjaamon lasit kuntoon. Yleinen lähestymistapa ei ole itse keksimäni, vaan nappasin sen joltain youtube-videolta ja olen todennut sen muutaman testin perusteella vallan toimivaksi. Ensin siis maalasin lasien pokat sisäpuolelta tummanharmaiksi (VMA 71052 German Grey) ja samalla vaivalla sudin sillä myös koko ohjaamotilan. Tämä maalausaskel ei ole videolta, vaan toimivaksi toteamani hyödyllinen toimenpide tässä vaiheessa.

Maalin kuivuttua vedin palojen yli pätkät maskiteippiä niin, että kaikki oli varmasti peitetty. Painelin kulmat kiinni ja kuplat pois. Jo tässä vaiheessa oli havaittavissa, että maalatut sisärajat näkyivät kivasti teipin läpi.

Viiltelin terävällä askarteluveitsellä selkeitä rajoja pitkin niin, että saatoin vain vetäistä ylimääräiset teipit mäkeen. Lopputuloksena olivat siististi maskatut lasipalat suojattuina ja maalia kaipaavat raamit olivat perin alttiita horisontissa väijyvän kynäruiskun iskulle. Kaikki meni siis nappiin.

Ennen lasien liimaamista pistin tähtäinhäkkyrän kiinni kojelautaan. Näemmä erikeepperiä oli lörpähtänyt vähän enemmän kuin olisi ollut tarpeen, mutta ehkä selviämme tästä, kun se kerran kuivuu läpinäkyväksi. Eikä sitä nyt niin paljon mennyt.

Kone säppiin

Askartelusession päätteeksi rupesin sulkemaan ohjaamoa umpeen. Aloitin läimimällä liimaa tuon avautuvan kuomunpalan reunoihin ja painoin sen paikalleen. Ketale yritti irvistää takaa, joten otin pätkän teippiä avuksi. Seuraavaksi suttasin etulasinkin reunat erikeepperillä ja iskin kiinni.

Pari ylimääräistä tursunnutta liimapisaraa hieraisin peittämään mahdolliset raot paremmin. Olin luottavainen siihen, että tälläkin kerralla rakennelma olisi tiivis ja sisätilat turvassa ruiskuavalta maalilta.

Pohjapuoli kuntoon

Tähän väliin rakennettavaa oli enää aika vähän jäljellä. Rustasin kasaan päälaskutelineet ja liimasin ne kuiluihinsa luukkuineen päivineen. Vähän nuo telineisiin liitettävät luukunpalat olivat rimpulamaisia, mutta pysyivät ne sentään kiinni.

Hyvin ohikiitävän hetken ajan mietin, että jättäisinkö nuo telineet irralleen maalausta  varten, mutta kun olin jo laittanut nokkatelineen kiinni, ei näiden irtijättäminen enää tuntunut kovin fiksulta idealta. Luulen, että jos jatkaisin lentelykoneiden pykäämistä vielä kahdeksan mallin verran, saattaisin ehkä jo viimeisen kohdalla muistaa, mikä olisi ehkä järkevin lähestymistapa. Tai sitten en. Nyt ainakin saattaisin jättää koneen tassuntyngilleen seisomaan yläpintoja maalatessani.

Oleellisen äärellä

Kaikki ovat varmaan riemulla odottaneet tätä hetkeä. Asensin jäätävän määrän ripustimia koneen hardpointteihin. Tällä kerralla ne ladattaisiin niin täyteen, ettei sekaan mahdu.

Muistelisin tätä kirjoittaessani, että ainakin yksi kuuden murkulan ripustin oli tarjolla näihin kiinnitettäväksi. Jätettäköön loadoutin pähkäily kuitenkin myöhemmäksi, seuraavaksi nimittäin maalataan!

Sika liikkeelle

Vauhdilla kasaan

Sen pidemmittä mutinoitta rakensin ensimmäiseksi ohjaamo-osan sisäpuolen eli muutamasta osasta yllätttäen koostuneen heittoistuimen, liimasin sen pohjaansa kiinni ja iskin pilotille ohjainsauvan jalkojen väliin. Jos minulla siis olisi ollut pilotti mukana.

Vauhdissa ollessani liimasin tämän alikoosteen puolestaan koneen nokkarakenteeseen. Ohjeessa oli yllättäen maininta siitä, että tuohon nokkalaskutelinekuilun ympärille olisi syytä laittaa painoja. Eihän minulla mitään sellaisia (enää) ollut, joten kaivoin romulootasta pari tarpeetonta huonekalujen kiinnitysosaa ja erikeepperöin ne kuvan 3 esittämällä tavalla.

Seuraavana iltana, kun ruuvi/pulttipari oli tukevasti paikallaan, liimasin rungonpuolikkaat kiinni ja liiskasin myös siivet kuntoon. Siipien palat olivat lievästi käyrällä, joten teippailin ne mielestäni tiukasti kiinni ja jatkoin moottorien parissa äheltämistä.

Kai niitä vielä joutuisi vähän hiomaan sieltä täältä. Asentuakseen moottoripalikkaa piti viilailla edestä ja takaa, jotta sen sai mahtumaan ja asettumaan rungossa sijaitsevaan koloseensa. Samoin siipirakennelma vaati lievää väkivaltaa, mutta ehkä se olisi vain hyödyksi, kun liitokset tuli tehtyä tiukasti.

Muistan saaneeni tiukkaa palautetta protopahkiksen vähän irvistävistä takasiivistä, joten olin käyttävinäni nyt enemmän aikaa niiden oikea-asentoisuuden varmistamiseen. Kuvastahan sitä ei taas näe kunnolla, mutta kyllä ne suorassa olivat.

Yllätysyksityiskohtia

Ohjaamo-osastolle palatessani huomasin jotain äärimmäisen yllättävää. Tuohon heittoistuimen taakse tuli hassu palikka, jonka oivalsin sitä käännellessäni kuomun nostimeksi tjsp. Pyörittelin ja koeasettelin sitä vähäsen ja tuohan oli mitä hienoin osanen!

Jos olisin innokas lentokonemallari ja tuohon olisi ollut vielä mini-ihminen kyytiin laitettavaksi, olisin varmasti lyönyt tuon auki-asentoon tai johonkin muuhun mahdolliseen, kunhan se ei olisi ollut kiinni. Upea juttu, jollaista en tosiaan odottanut löytäväni tämmöisestä 1/72 -skaalan kaukalosta.

Jätin siis odotetusti tuon laitteen kiinni. Nykäisin nokkakartionkin paikalleen, mutta jätin tarkoituksella Avengerin röörin vielä irralleen, kun halusin vähän säätää sitä rauhassa.

Ohjaamon jälkeen käänsin katseeni nokan laskutelinettä kohti ja kyhäsin sen kuntoon. Renkaan (tai tarkemmin sanoen kaikki renkaat) päätin jättää asentamatta siihen asti, että maalaus olisi aikalailla kokonaan valmis. Tiellähän nuo nakit vain olisivat, joten helpommalla pääsisin näin.

Nokkapuolelle asensin myös Pave Penny -kalikan ja jatkoin ohjeen silmäilyä. Tässä kohdassa eteen tuli toinen hieno yllätys: tikkaat. Muistan ihmetelleeni kuvista tuota sisäänrakennettua automaattisesti avautuvaa (painovoima) tikashässäkkää ja että miten hieno yksityiskohta se olisi maassa seisovaan malliin.

No nyt sellainen oli tarjolla ja totta kai minä liimasin sen kiinni lokeroonsa ja luukun auki. Näin vähän jälkikäteen miettien olisi ehkä ollut viisaampaa asentaa tikkaat vasta päämaalauksen valmistuttua, mutta myöhäistä se tätä kirjoittaessa enää oli.

Projekti I/16

Fairchild Republic A-10 Thunderbolt II

Kaukaisesta galaksista (ajallisesti ja paikallisesti) oli kiva palata kylmän sodan fiiliksiin. Pahkiksen boksissa tosin oli jotain höpinää Irakin vapaudesta, mutta jätettäköön naurettava propaganda muiden riesaksi, 'mutinoissa puhutaan vain silkkaa asiaa ja tiukinta faktaa! Paitsi tietysti silloin kun aivan kaikki mahdollinen vedetään hatusta.

Ohjeistus

Ohjeissa palattiin taas N/AW -henkiseen lyhyen ytimekkääseen löpertelemättömyyteen melkoisena vastakohtana Raptorin laajempaan prosessiin. Kai se oli ihan odotettavissakin, koneet kun ovat ihan eri tyyppisiä.

En katsellut rakentelukuvia kuin ylimalkaisesti "jaa, tällanen kolmiaskeleinen tää sit taas on" ja käänsin maalauspuolelle. Maalikuviota en ollut miettinyt oikeastaan ollenkaan, joten en tiedä, lähtisinkö ohjeen linjalle vai käyttäisinkö muuta referenssimateriaalia hyödykseni. Siirtokuvien paikat tuosta ainakin löysi helposti, joten jos ei muuten, niin ei tuo ihan hyödyttömäksi jäisi.

Palikat

Palasarjoissa mikään ei ensin iskenyt silmille. Siirtokuva-arkista mietin, josko maalaisin hainsuun itse vai alentuisinko tarraan. Ohjaamolasi oli kaksiosainen, ei mitään ihmeellistä tässäkään. Siivet, moottoripalat, tuttua kauraa.

Vaan sitten huomasin jotain täysin odottamatonta. Yhdessä rangassa oli outoja siivekkäitä tötteröitä (ensimmäisenä mieleeni tuli Maverick-ohjus ja hämmentävähkösti google todensi arvaukseni oikeaksi). Sitten hoksasin, että kahdessa muussakin rangassa oli pommeja/ohjuksia mukana. Samoin ripustimia löytyi melkoinen määrä, laukaisuraiteita tyyppeineen en tajunnut katsoa sen tarkemmin.

Tästähän tulisi jo ihan mieletön projekti, kun minulla oli jo tuo usein mainittu ilmasta maahan -loota kaikenlaisella mielenkiintoisella. Jollei muuta, niin lataisin koko härvelin niin täyteen kaikkea hyödyllistä, ettei siinä enää olisi edes järkeä! Buahahahahaha!

Voima on herätetty

Mihin muuhun sitä hyvää saldoaikaansa käyttäisi, jollei keskellä päivää leffassa käymiseen? Näin ei tarvinnut huolestua projektiassistentin vahtitarpeesta tai sen sellaisesta. Niin ja kerrankin noita tunteja tuli käytettyä johonkin omaan kivaan, eikä vain erinäisten pakollisten asioiden hoitamiseen.

The Force Awakens

Spoilerittomuus

En ollut vältellyt spoilereita sen suuremmin, mutta en toisaalta tunkenut niitä lukemaankaan. Kaiken mahdollisen väistelyyn (kts. suhtautumiseni RotS:iin) en edes yrittänyt lähteä, kun oletukseni oli, että näkisin rainan vasta sen tultua ulos dvd:llä. Pari hassua otsikkoa pääsi läpi (molemmat liittyivät Kylo Renin sukulaissuhteisiin), mutta väliäkö näillä.

Joskus luin jotain harhaisia spekulointeja, joita tuli vastaan siellä täällä. Niiden lähteet olivat joko huomionhakuisia tolloja tai muuten vaan vajaita, jutut olivat pääosin niin älyvapaita. Siinä varmaan olikin pääsyy siihen, etten spoilaantunut. Kyllästyin tuntemattomien älykääpiöiden koohotukseen ja jätin ne omaan olemattomaan arvoonsa.

Leffakokemus

Valitettavasti sopivaan aikaan, sopivassa paikassa oli vain noita kuudesti kirottuja 3d-näytöksiä. Minun arkeni on jo kolmiulotteista, nautin litteistä liikkuvista kuvista täysin rinnoin. Varsinkin, kun niitä varten ei tarvitse ripustaa päähänsä epämukavia muovirimpuloita ja kuvakin näyttää luonnolliselta. Tai minusta ainakin tämä 3d-efekti on aina kovin pahvimaisen näköinen ja 3d-hetketkin aina kovin tekemällä tehtyjä (vuoristoradat, asioiden heittely kohti katsojaa, avaruuslaivan nokka).

Lyhyesti ja ytimekkäästi: pidin elokuvasta. Jäi minulle rutistavaakin, mutta ei mitään kauhean kummoista. Aloitan kitinästä, niin onpahan sekin alta pois.

-

Musiikilla alleviivailu. On se nyt kumma, kun joitain viittauksia OT:hen ei voi vain jättää verkkokalvoille, vaan siihen pitää erikseen vielä pistää kaikesta muusta soundtrackista selvästi erottuva luritus OT:n oleellisesta kohdasta.

Leffan musiikki ei ylipäätään jäänyt mieleeni ensinkään, alkutunnarin ja yllämainittujen parisekuntisten lisäksi. Oletan silti, että kyllä siinä jotain kai pauhasi kaiken aikaa... kaiketi.

Rinnakkaisuuksia OT:hen oli ehkä vähän enemmän kuin minimivaatimukset olisivat edellyttäneet. Vallankin yllätyin Starkiller Basesta (jäin miettimään, että oliko tässä sekoiteltu huvikseen kamaa EU:sta (Suncrusher + jotain muuta) nyökkäilynä meille myös noihin kirjoihin sekaantuneille?) ratkaisuna, mutta toisaalta, enpä tiedä, olisiko reaktioni ollut toisessa tapauksessakaan mitään muuta, kun Imperiumin superaseita on ollut jos jonkunlainen määrä niin upouutta olisi haastavahkoa keksiä ;)

+

TIE-hävittäjät ulinoineen. Kutsukaa minua hulluksi, mutta minusta tuossa viitattiin ihan TIE Fighter -peliinkin (Mag Pulse -ohjukset mainittiin, laukaistujen ohjusten väistely ...), troop transportit / assault transportit olivat kai vähän päivittyneet vuosien varrella.

X-trooperit eli Stormyt, uudet flametrooperit ja mitä noita oli. Upeita. Pidin myös kovasti trailerissakin nähdystä maahanlaskusta. Vaihteeksi kavereilla oli myös !päähahmoja tähtäimissään niin pääsivät myös osumaan.

Valomiekkailu oli oikein onnistunutta. Tai siis juuri oikeamielisesti ihan kamalaa, vastakohtana PT:n elämiensä läpi koulutettujen hiippareiden akrobatialle. Sellainen "Mä tapan sut tällä mega-aseella just nyt prkl!"-asenne.

Terroristit eivät olekaan se suuri hallitseva ja vallitseva osapuoli, toisin kuin kaanonista tiputetussa EU:ssa. Mikä näiden (Imperiumin seuraaja vs avaruushanhijengi) välinen voimasuhde on, jäi mysteeriksi mutta oletettavasti (tai sitten tämä on toiveajattelua) tilanne on tasaisempi kuin ei.

Galaksi ei olekaan niin pieni kuin kaiken tähänastisen materiaalin perusteella olisi voinut luulla! Vaihteeksi (toista kertaa seitsemässä elokuvassa) kukaan ei eksy Tatooinelle, jo tästä syystä pitäisi riemuita :p

...

On noita kai muitakin mutta nämä nyt tulivat mieleen enkä usko, että ketään niin kiinnostaa, mitä mieltä minä mistäkin olen. Lopetan siis ajoissa, enkä yritä analysoida mitään kun ei siitä kumminkaan mitään tulisi.
Seuraavaa osaakaan ei tarvitse odottaa kuin ... ensi vuoteen? Himmel.

/fanboy

Valmista: Projekti VIII/15

Korjasin irvistävän oikean kyljen pikaliiman, maskiteipin ja parin pyykkipojan avulla. Ei siitä täydellistä enää saanut, mutta kyllä se paremmalta nyt näytti. Hurraa!

Devastator

Ympäri ämpäri

Lisää upeita kuvakulmia

Hulluttelua

Eri kuvakulmista tuo vempain kyllä näytti oikein mainiolta. Mutta niin tähtituhoojat aina tekevät, eli ei tässä mistään yllätyksestä ollut kyse.

Mistähän saisi skaalanmukaisen CRV:n mukaan kuviin? Tästä kuvakulmasta minä tuon paatin nimenkin päätin, tietenkin.

GIMP-taitoni koetuksella

Syksyllä twitch.tv esitti Bob Ross -maratonin ja kuuntelin sitä töissä toista viikkoa. Ennalta-arvattavasti innostuin sitten tuhertamaan Bob-sedän kuvaankin tämän rakennelmani. Tärväsin gimppailuun ihan viisi minuuttia aikaa!