Aloitus
TIE-hävittäjän rakennusprojekti alkoi siipipalkeista. Se, että taas piti taitella metallilaattaa rullalle aiheutti vähän hämminkiä. Isoin ongelma tuli silti yllättäen näiden ohjaamopäähän tulevien kulmikkaiden - mielettömän pienien - kynsien kanssa.
Kalikat olivat mielettömän pienet, ne piti kiinnittää ahtaisiin koteloihin hassuissa kulmissa. Useamman kiristely-yrityksenkään jälkeen en saanut niitä asettumaan täydellisesti (enkä halunnut hajottaa niitä lisäryminällä), mutta toivoin, että ne painuisivat nätisti kiinni runkoa vasten myöhemmin. Näin siis oletin suunnittelijan suunnitelleen.
Ohjaamo
TIE-sarjan perinteikkään pallonmuotoisen ohjaamon kasaaminen metallilaatasta kuulosti vähintäänkin arveluttavalta. Vallankin, kun muistaa, miten helppoa sylinterien tai Keisari pelastakoon, suppiloiden vääntäminen oli... Aloitin siis mielestäni kohtuullisen lievällä alkumuodolla, josta sitten voisi jatkaa tiukempaan kaareen vääntämistä myöhemmin. Lisää kun olisi helppo taivuttaa, vähempää ja takaisin suoremmaksi ei enää niinkään.
Epämääräiseen muotoon taivuteltuani siirryin ohjeen seuraavaan kohtaan: siipipulikoiden kiinnittämiseen. En nyt ihan tiedä, mitä tein niin väärin, mutta hyvin vakavan vääntämisen jälkeenkään en yksinkertaisesti vain saanut sekä ylä- että alaläppiä kiinni rungon palasiin. Tämä oli aivan naurettavaa.
Tässä vaiheessa huomautettakoon, että tympäännyin aika mehevästi ja jätin koko tekeleen sivuun yli viikoksi. Taistelutantereelle palattuanikaan en onnistunut kiinnittämään noita kunnolla, mutta kiitos vääntämisen, sain yhden aiemminmainituista "kynsistä" kyllä irti siipitangosta!
Ikoninen ohjaamolasi
Yksi TIE-sarjan alusten tunnistettavista osista on niiden upea ohjaamolasi. Sen toteuttaminen näistä oli aika jännää sekin. Jotenkin tuon kahdeksanlohkoisen palan painaminen ihan mutkalle tuntui väärältä (pelkäsin luonnollisesti rikkovani sen), mutta palikka asettui paikalleen loppujen lopuksi aika kiltisti. Aivan järkyttävän vääntämisen ja erisuuntaisen painelun, taivuttelun ja kiroilun jälkeen sain ohjaamolasialikokonaisuuden kiinni munankuoren etulaitaan. Nyt sekin löysi oikean muotonsa ja rupesi tuntumaan vähän oikeanlaiselta.
Moottoripuoli
Rungon takapuolelle tuli tietysti takamokkula, jossa sijaitsivat myös kaksoisionimoottorit. Ensin piti vääntää kasaan pari suppilomaista muotoa, joista pienempi piti saada kiinni isomman sisäpuolelle juuri mukavan miellyttävästi "väärin päin" eli mahdollisimman hankalasti asennettavasti. Hyvän vääntämisen jälkeen se kuitenkin onnistui. Seuraavaksi tämä osakokonaisuus piti kiinnittää tuohon rengasraamiin, joka taas oli hämmentävän helppo toimenpide.
Vaikein hetki seurasi nyt. Ohjaamolasin kiinnittäminen oli sinänsä helppoa, kun koko ohjaamokalikka oli vielä pahimmillaankin 50% auki ja liikkumavaraa oli ties miten paljon. Takapalan, joka tietysti sinetöi koko pallon kiinni, tilanne oli päinvastainen. En voinut nyt käydä tökkimässä vastapuolelta, vaan jouduin painimaan sekä kahdeksan kiinnityslirpakkeen että koko ohjaamokapselin kanssa. Oikein mehevän riekkumisen jälkeen sain kilkkeet kuitenkin kiinni.
Tässä vaiheessa jouduin miettimään, huijaisinko pikaliimalla vai jättäisinkö siivet puoliksi kiinni. En nimittäin viimeisilläkään yrityksilläni onnistunut vääntämään noita siipitankoja sellaisiin asentoihin, joissa kaikki lärpäkkeet olisivat olleet edes lähellä kiinnityskolosiaan. Pieni mieleni ei taipunut tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti