TIE kasaan, osa II

Aurinkopaneelit

Rupesin vääntämään aurinkopaneelisiipiä kasaan. Ajattelin, että olisi helpointa tai tietyssä mielessä nopeampaa tehdä ensin molemmista A-puolet ja sitten B-puolet. Näihin paloihin oli oikein miellyttävästi merkitty vastaavat numerot sekä paneelilevyyn, että siihen kiinnitettäviin liuskoihin. Ei noista olisi ottanut kunnolla selkoa pelkästään ohjeiden osanumeroiden ja kartan perusteella.

Ensimmäisen puoliskon kasaansaamiseen meni parisenkymmentä minuuttia. Toinen meni sitten tuttuna hippasen nopeammin. Kaiken painelun, puristelun ja kääntelyn jäljiltä liuskat eivät tässä vaiheessa olleet ihan ohjeen ehdottamassa suorassa muodossa. Oioin niitä vähän, mutta siistisin tekoseni sitten, kun siivet olisivat kokonaan valmiit. Vastapuolten säätäminen kun olisi aika varmasti vähintään yhtä vakavaa vääntämistä vaativa prosessi.

B-puolet

Kääntöpuolen tukipalojen kiinnittäminen ei ollutkaan kuin noin puolen tunnin nakki. Jotenkin noin pienten palojen kyttääminen tuntui silmissä kohtuullisen hassulta, kun ne vielä heijastivat valoa kattolampusta suoraan silmiin. Aukkojen tarjoama kontrastiero materiaaliin oli siis olematon ja kiitos jo asennettujen liuskojen, ne olivat myös hankalissa paikoissa. Siitä huolimatta tähän ei mennyt sen kauempaa, hämmentävää kyllä.

Viimeinen koontivaihe

Pelkäsin kiinnitysvaihetta ihan senkin takia, etten ollut millään ilveellä saanut kaikkea kiinni. Olin myös vähän huolissani siitä, että olinko rasittanut tekelettä liikaa turhilla yrityksilläni.

Härkää sarvista, sanovat. Ensimmäinen aurinkopaneelisiipi upposi tukikalikkaan sangen helposti. Toinen samaten, mutta epähuomiossa 90 asteen kulmassa, jonka tajusin nerokkaasti* vasta kaikki läpät taitettuani. Onneksi nämä kilkkeet olivat helponmuotoisia ja sain läpät väännettyä takaisin suoraan hellästi x-actolla alkuun auttamalla. Uusintakiinnitys oli ihan yhtä helppo ja tiukkaan sulkeutunut kuin ensimmäinenkin. En sitten saanut tätäkään kasaan ilman edes yhtä nurinkurista asennusta... huoh :)
*)olin toipumassa puoliltapäivin iskeneestä migreenistä, enkä siis ollut iltaseitsemältä vielä läheskään normaalissa järjenjuoksussani

Siipien kiinnitys sinetöitiin heksapaloilla. Ne asentuivat vielä siipimoduulejakin helpommin. Kyllä tuo ihan TIE-hävittäjältä näytti. Harmi vaan, että nuo kynnet eivät olleet niin tiukkaan asennettuja kuin olisi pitänyt, enkä voinut enää korjata tilannetta, kun huomasin räpellykseni.

Vihoviimeiseksi askeleeksi jäi tukiständin kasaantaittelu. Se piti vielä kiinnittää hävittäjän pohjaan ja tässä vaiheessa piti saada tökättyä kaksi kiinnityskieltä ohjaamokapselin pohjasta ulospäin. Siis se kerrottiin nyt, eikä vielä silloin kun koko rottelo oli vielä helposti auki ja räpellettävissä.

Onnekseni teräväkärkiset pinsetit mahtuivat juuri ja juuri tuulilasista sisään ja olivat vielä tarpeeksi kapeat painaakseen noita aerodynaamisesti rungossa olleita kieliä juuri sen verran, että ne sai sitten väännettyä ulkopuolelta kunnolla auki ja asennusasentoon. Meinasin ruveta jo kiroamaan.

Pieni hidaste tuo vain oli, lopputuloksena legendaarinen TIE-hävittäjäni pysyi kutakuinkin muodossaan ja näytti ihan esikuvaltaan. Vihdoin!