Stalinin torni

D-25T

Rungon ollessa kutakuinkin valmis, rupesin rakentamaan vaunun pääasetta, D-25T -panssarivaunukanuunaa. Putkenpuolikkaat pysyivät nätisti kasassa, kun sekä suujarru että kehdonpää puristivat sitä molemmista päädyistä. Korotuslaitteiston kanssa ei (oletettavasti) tulisi ongelmia, sillä akselitappeja ei liimattu kiinni, vaan ne puristuivat kumisylintereiden kanssa kiinni. Tämä jälkimmäinen kompleksi liimattiin kupoliin (gun mantlet) kiinni ja tykin pää taas liimattiin siihen. Ihan peruskauraa siis.

Tämä oli oikein perinteikäs neukkutyylinen kanuuna, tuttu ulkonäkö melkein ahdisti. Sillä välin kun näiden käikäleiden liimaus kuivui, siiryin tornin puolelle.

Torni

Liimasin tornin pohjaan penkkiparin. Tuo oli jotenkin niin masentavan näköinen, että päätin rakentaa tämänkin vaunun luukut kiinni ja sillä säästäisin sitten molemmat neukkutankkimiesfigut johonkin muuhun projektiin. Koesovittelin ja mietiskelin vähän, miten torni olisi fiksuinta kasata.

Päädyin liimaamaan tykkikompleksin kiinni tornin yläosaan ja sen asetuttua hetken ajan liimasin tornin pohjan kiinni. Sitten olikin aika ruveta läiskimään kaikkia lisäpaloja mukaan, kuten ilmanvaihtoaukon suojapalaa, komentajan kupolia ja sen sellaisia. Luukut, kuten olin jo päättänyt, liimasin kiinni-asentoon.

Taka-kk

Tornin takapäähän tuli asentaa lisäkonekivääri palloniveleen kiinni. En nyt tiedä sanoa, olisiko tuon saanut rakennettua niin, että sitä olisi vielä voinut käännellä, mutta minä en siinä onnistunut. Väänsin sen jonkinlaiseen ei-neutraaliin asentoon ihan mielenkiinnon vuoksi.

Pistin vaunun kuivana kasaan ihan yleisilmettä ihastellakseni. Hienolta näytti.

Vaunukauhukahvat

Parista aiemmasta kuvasta näkyi jo epämääräisiä reikiä tornin reunoilla. Tornin ympärille kuului asentaa huomattava määrä kahvoja miinanpolkijoita varten, mutta niissä minua huoletti lähinnä yksi asia. Ongelmani oli tietenkin se, että tuo määrä muovisia rimpuloita ei välttämättä kestäisi irroitusprosessia (jostain syystä ohuilla kahvoilla on ollut tapana hajota jossain määrin) ja joutuisin sitten joko käyttämään puolikuntoista, jättämään sen pois tai korvaamaan sen jollain muulla. Samalla vaivalla tekisin kaikki itse perinteikkäästä jekkulangasta.

Porasin siis erinäisen määrän reikäpareja ympäri tornia, muutaman ylälaitaan ja useamman alalaitaan. Mittasin silmämääräisesti hyvän pätkän jekkulankaa ja vääntelin sen kantikkaan U:n muotoon. Häntien erimittaisuudella ei ollut mitään väliä, kun ne tungettaisiin tornin sisään pois näkyvistä.

Ensimmäinen arvaukseni oli ollut aika osuva, koko meni nappiin ja vain pienellä sisääntulokulman säätämisellä sain niitin tungettua tornin kylkeen kiinni. Tökkäsin perään tipan pikaliimaa per asennuspiste ja rupesin sarjatyöstämään loppuja kahvoja.

Valmis torni

Reilusti vajaan kymmenen minuutin kuluttua tornin kahvasto oli valmis. Kaikki olivat vähän erilaisia, käyttöä ja elämää nähneitä. Se ainakin oli oma visioni ja nämä näyttäisivät tietysti vielä paremmilta maalattuina. Olin äärimmäisen tyytyväinen tähän vaiheeseen.

Seuraavaksi ryhtyisin vihdoin rakentamaan telaketjuja. Niihinkin minulla oli mielessä itselleni uusi lähestymistapa kokeiltavaksi, jonka onnistumisesta ei ollut taaskaan mitään takeita.