Telapyörien ihmeellinen maailma

Telapyörästö, hermojen vihollinen

Aloitin vyöryvän psykopaattiviiksivallun rakentamisen tankkien vaivalloisimmasta ominaisuudesta: telakoneistosta. Nämä askaroitiin kasaan kolmessa osassa, kullakin pyörätyypillä oli omankokoisensa kumisylinteri. Vetopyörät saivat sisuksiinsa suurimmat akselitulpat, telapyörät keskikokoiset ja ylätelapyörät pienimmät (näitä oli tarjolla kaksi ylimääräistä, ehkä siltä varalta että niitä hukkuisi helpommin).

Pyörien  kanssa samassa ykkösaskeleessa piti rakentaa etuviistopanssari (glacis plate) ja vastaava kalikka takapäähän. Rakensin pyöränosia irroitellessani näistä ensimmäisen siinä mittakaavassa kuin missä se oli järkevää, liimasin siis kiinteät osat ja jätin ylimääräiset telakengät vielä pitkäksi aikaa pois.

Sitten kävin ylätelapyörien (return roller) kimppuun knollaamalla palat jonoon ja sitten lyömällä ne nippuun. Näitä tarvittiin kolme per puoli.

Ylätelapyörien kasaamiseen meni yllättävästi paljon vähemmän aikaa kuin olin olettanut, joten jatkoin rakentelusessioni aikarajan puitteissa eteenpäin. Samalla rivakalla vauhdilla rakensin kaikki telapyörät, seitsemän per vaunun puoli. Taas Tiger/Panther -telapyörien muiston pelottamana kuvittelin, että nämä 14 kiekkoa söisivät toista tuntia aikaa, mutta olin onnekseni väärässä.

Ylemmästä kuvasta näkyi pyörien asemointi. Edelleen sakemannien vaunuihin tottunutta hämmensi se, että johtopyörää ei ollut erikseen, vaan sen virkaa toimitti yksi ylimääräinen telapyörä (kuvasta se, jonka kohdalle ei tullut ylätelapyörää eli vasemman laidan kiekot).

Alarunkotöitä

Jatkoin pohja-ammeen parissa ja liimasin etu- ja takaviistopanssarit paikoilleen. Niiden asettuessa liimasin myös telapyörien / jousitusalikompleksien kiinnityskalikoita, ylätelapyörien akseleita sun muita vastaavia alarunkoon.

Vähän redundantisti ohje kehoitti pistämään seuraavissa kuvissa näkyvän kalikan tukemaan vääntösauvoja oikeaan asentoon, vaikka paloissa oli jo ohjaustapit pakottamaan ne tiettyyn asentoon. Ei vara venettä kaada, sanovat, joten jätin nuo palkit joksikin aikaa tuohon.

Eturunkoon kuului pari hassua sarvea ja pienen testailun perusteella ne eivät olisi sallineet vetopyörien jälkiasennusta. Pistin siis vetopyörät paikoilleen ja liimasin nuo ohjaussarvet runkoon.

Tiedä sitten, mikä minuun meni, mutta muutin mieltäni taas kerran ja pistin kaikki loputkin rullat paikoilleen. Olin alunperin aikeissa maalata alarungon ennen tätä vaihetta, mutta ainakin tässä välissä pyörät olivat liimaamattomina kiinni rungossa. Ehtisin vielä arpoa ties miten paljon, ihan tapojeni mukaan.