Moniosainen pohjamaalausprosessi

for kalikka in kalikat:

Kuten olen usein rutissut, päätin hoitaa tämän rottelon maalaamisen ja lopullisen kokoonpanon ehkä tavallisesta normaaliakin poikkeavammalla tavalla. Uralinrohjo kun oli sen verran omituinen rakenteeltaan (sulavalinjaisiin panssarivaunuihin tottuneelle meikäläiselle ainakin), päätin, että säästyisin hiusparkojeni raastamiselta, jos maalaisin isommat osakokonaisuudet erikseen ja liiskaisin ne yhteen sitten, kun ne eivät enää olisi toistensa maalaamisen tiellä. Joku guru olisi varmasti osannut maalata kaiken täydellisesti ja ongelmitta kokoonpantunakin, mutta minä olenkin tällainen huvikseni askarteleva huuhaa-amatööri, joten päätin toimia näin.

Tietysti jouduin maalaamaan näitä useammassa eri erässä siisteimmän lopputuloksen taatakseni. Aloitin kiinnittämällä nokkaritilän ja ovet teipinpaloihin, jolloin ne eivät lentelisi ympäriinsä ja en joutuisi arpomaan sormieni aiheuttaman katveen kanssa. Maalasin yhtenä iltana ensimmäiset puoliskot, seuraavana päivänä nappasin kuvan, flippasin palat nurinpäin ja pohjamaalasin pimeät puolet.

Vararengashäkkyrän maalasin noin 90-prosenttisesti kerralla ja korjailin edelliskerran pitelykohtani seuraavana iltana hyvin pikaisesti. Tämä kalikka oli sinänsä simppeli ja olisi kenties sopinut runkoon asennettavaksikin ennen mitään maalaamista, mutta se jotenkin haiskahti siltä, että se olisi ollut kuitenkin vähän liian paljon tiellä. Jätin sen siis irralleen ihan oman mukavuudenhaluni vuoksi.

Perusosa 

Kottero itsessään oli taas aivan mieletön pohjamaalattava. Vallankin tuo piiloon jäävä voimansiirtoviritelmä ja no, aivan kaikki tuolla alapuolella. Kaikki osat varjostivat toisiaan ja loput olivat muuten vain vaikeasti tavoitettavissa. Ei niitä silti voinut jättää yksinään, joten tärväsin aikalailla aikaa varmisteluun ja kaiken varalta useampaan kertaan ruiskimiseen.

Koko runko meni sekin parissa pitkässä sessiossa, joista ensimmäinen oli vaivalloisempi. Aloitin tietysti moottoritilasta, ohjaamon sisältä ja noin ylipäätään ajokin etupäästä. Kun olin maalannut sormeni nurkkaan eli rötväleen taka-akseleille asti, jätin sen kuivumaan. Maalasin loput pätkät tästä hyvin kyseenalaisesta kilkkeestä seuraavana iltana valmiiksi.

Lavetti

Loppuosat olivat aika simppelisti maalatut. Onneksi tajusin jo (vasta) tässä välissä, että varapyöränkin keskikalikka tuli maalata ja nappasin sen puoliskot äkkipäätä maalauspöydälle. Hoidin pohjamaalauksen kahdessa osassa taas kerran, sillä vallankin putkisto söi maalia kuin eläin. Samoin joku osa piti jättää puhtaaksi välttääkseni inhoja "märkä maali takertui tähän"-efektejä.