10.7.2019

Sateenharmaata mutta avaruudessa

Väliaikainen paluu edelliseen lookkiin

Mitäs muutakaan 'mutinoissa on totuttu tekemään kuin samaa asiaa aina uudestaan ja uudestaan? Nytkin ensin valkoisella pohjamaalilla räimitty ja sitten tummanharmaalla pohjustettu keisarillinen sukkula maalattaisiin uudelleen harmaaksi. Silmäarviolla valitsemani välimallin harmaa (VMA 71120 USAF Medium Grey) oli aika lähellä aikoinaan käyttämääni Revellin emalimaalin sävyä. Se ei tosin ollut tarkoituksellista tai mitenkään oleellista, kyseessä oli väliaskel synkän ja valkean välissä.

Nokkamokkula

Aloitin kriittisimmästä palikasta eli nokkapalasta. Suojasin sisäosat post-it -lappusella ja minimoin sisätilojen vaatiman korjausmaalauksen määrän. Aika komealta se näytti jo noinkin, mutta olin päättänyt lähteä valkoiseen suuntaan, joten onnistuin vaientamaan luontaisen laiskuuteni ainakin tässä välissä.



Runko

Rungon maalaaminen sujui lentämällä, kun maali oli tuoreempaa / juoksevampaa. Ykköskierros oli suorastaan nautinnollinen työvaihe, varsinkin edellisen kitkuttamisen jälkeen.

Aloitin maalaamalla taittuvat siivet ensin, jatkoin niistä runkoyksikköön ja kun kerran aikaa oli jäljellä, jatkoin pääsiipeenkin. Alimmista kahdesta kuvasta näkyikin, miten jätin keskisiiven takareunan koskemattomaksi, jotta sain pyöriteltyä mallia maalatessani. Maalipinta oli tietoisesti "pilvimäinen" 100% tasaisen sijasta, mutten ollut myöskään tehnyt mitään esivarjostus-henkistä todella voimakasta efektiä mihinkään.




En ollut unohtanut, että siivissä oli noita laatikonmuotoisia paloja, jotka piti maalata tummemman harmaiksi. Ajattelin hoitaa sen osuuden valkoisen maalin jälkeen, maskaaminen olisi niin päin helpompaa.

Tosimaailma heitti taas viikon verran kaikkea muuta tielle ennen kuin sain jatkettua harmausprosessiani. Tässä vaiheessa pohja oli vieläkin odottamassa sitä, että saisin siivet siihen kuntoon, että ne voisi liimata lopullisesti laskeutumisasentoon.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti