Valkea ulkokerros panssarilevyille

Taitettua valkoista

Olin vihdoin päässyt tässä uudistamisprojektissa vaiheeseen, jossa sukkulan ulkonäkö oikeasti muuttuisi edellisestä iteraatiosta. Hoksasin edellisiltana, että olin ostanut joskus aikoja sitten erilaista valkoista kansallisuustunnusten (palkkiristien lähinnä, en ollut vieläkään päässyt testaamaan jo vuosia sitten ostamiani sapluunoita!) sun muiden maalaamista varten. Mietin, että jospa käyttäisin sitä ja aivan lopussa ehkä suhauttaisin jostain ylhäältä käsin puhdasta valkoista todella kevyesti. Ehkä se ei erottuisi mitenkään, ehkä se erottuisi, mutta sekin selviäisi ajan kanssa.

Tämä sopisi edelleen "askeleittain kohti loppuväriä"-metodiin. Ensimmäinen tai ehkä jopa ainoa valkoinen oli siis Insignia White (VMA 71279), joka pääsi 'Mutinoihin nyt ensi kertaa eikä tosiaan palkkiristissä, kuten olin olettanut.

Ohjaamo-osa

Päätin, että nokkarakenteesta vain tuo joutsenenpääosa tulisi valkeaksi. Kaula eli sen nokan runkoon liittävä yhdyskäytävä (tai mikä eteinen tai ilmalukko onkaan) jäisi harmaaksi. Ehkä toivomani lookki toimisi luonnossa, ajatustasolla se oli minusta hyvä, koska oleelliset tunnuspiirteet korostuisivat luonnollisesti ja visuaaliset tukialueet toisivat myös syvyyttä koko luomukseen. Sitäpaitsi, jos ihan koko laitos olisi kauttaaltaan samaa väriä, tekele olisi paljon tylsempi.

Runko siipineen

Maalasin rungon ensimmäisenä tällä kertaa. Reunakohdat maalasin ruiskuttamalla keskeltä kohti ulkoreunaa, jolloin välttäisin enimmät turhat sotkut päätyseinämien kanssa.

Seuraavaksi käänsin huomioni ja Badgerini siipiin, aloittaen greeblaamistani reunoista kevyellä otteella. En halunnut hukuttaa noita kuiluja valkoisella, vaan töhäyttää valkoista korostaakseni oleellisia kohtia kuitenkin tummaksi ja vaaleaksi harmaaksi jääneitä syviä kohtia.

Siivet itsessään olivat hyvin suoraviivaiset. Taas vaihteeksi olin joko sekoittanut maalin huonosti tai se oli hippasen kuivempaa kuin olisi syytä, koska ruisku räki vähän väliä ylimääräisiä tippoja / paakkuja. Ehkä osasyy oli vallitseva lämpötilakin, mutta tekosyyt eivät oikein auttaneet ärsytykseeni.

Jätin taas pääsiipeen pienen kiinnipitoalueen omaksi turvakseni. Samoin kuten edelliskerralla totesin, 100% tasainen tehdasmaalipinta ei ollut tavoitteenani (roiskeeton kyllä, mutta mutta...), pieni kumpupilvisyys toi minusta luonnollista säistystä peliin.

Jatkomietintää

Seuraavalla sessiolla peittäisin tuon vanhan kiinnipitokohtani ja kävisin alasiipien toiset pinnat. Mietin pää punahehkuisena, missä järjestyksessä tekisin mitäkin kun tämä osuus olisi hoidettu valmiiksi.

Ajatukseni oli, että maskaisin tietyt suorakaiteet erilaisia harmaita varten. En ehkä palauttaisi niistä mitään tummaksi harmaaksi, mutta ehkä tuo keskitason harmaa voisi sopia useimpiin, sitten käyttäisin yhtä vaaleaa harmaata vaihtelun vuoksi symmetrisesti pariin boksiin. Ehkä yhteen per siipipinta, mutta veikkasin tässä vaiheessa, että päättäisin mieleni tuosta vasta siinä vaiheessa kun kompressorini olisi jo pörisemässä.

Jonkunlainen haalea litkutus häämötti aika todennäköisesti horisontissa. Samoin ajattelin, että voisin vetää laskeutumismoodissa nököttävän sukkulaparan päälle vähän saderuntuja ja lopuksi vetää puolihimmeän lakan päälle. Moottorisuuttimet olivat oma mysteerinsä pohdittavaksi, koska nyt ne eivät jäisi hohtavan valkoisiksi kuten lentomoodissa.

Kuivasovitus kokonaisuuden tarkistamiseksi

Nyt halusin testata valitsemaani lookkia, koska tässä vaiheessa olisi vielä kohtuullisen helppoa vaihtaa suuntaa. Minusta laitos näytti mainiolta valkeana ja tumma, vielä täysin detaljoimaton ohjaamo näytti erittäin hyvältä noinkin. Kontrasti oli tässä hyvä, enkä voinut kuin ihmetellä, miksi olin vuosikymmen sitten niin fiksatoitunut flättiin harmaaseen.