Siipipaneelien suojaus

Teippiä, jee!

Lambda-luokan sukkuloita saattoi maalata ja tyylitellä ihan miten lystää. Suuren Bob Rossin sanojen mukaan, "voit tehdä ihan mitä haluat, se on sinun maailmasi". Päätin olla puolitylsä ja vahvempien yksilöintien asemesta toteuttaisin muutaman oleellisen paneelin harmaana - ruhtinaallisesti kahta eri värisävyä käyttäen!

Teippasin ensimmäisenä kääntösiipien päistä, sisäpuolelle lopullisesti jääviltä sivuilta toisiksiuloimmat kalikat. Olisin varmaan voinut toteuttaa tuon niinkin, että molemmista olisin maskannut pelkästään tuon sisemmän osan tai peräti yhdestä yhden ja toisesta toisen. Valitsin kuitenkin molempiin saman muodon.

Pääsiivestä iskin silmäni ensiksi takareunassa oleviin laattoihin, ne kun olivat ehkä turhankin itsestäänselvät korostuskohdat. Päätin maalata kaikki nämä kolme nelikulmiota.

Prosessini

Ennen kun pääsen kuviin, ajattelin selvittää, miksi olin tuhlaamassa aikaanne ja tallennustilaa teippauskuvilla. Oman muistikuvani mukaan en ole aikoihin dokumentoinut kovin hyvin työvaiheitani ja omaa prosessiani oikeastaan minkään tekemisen kanssa, vaan ennemmin mennyt paljon kevyemmällä "tosta se lähti ja tollanen tuli"-kuvastolla ja selityksillä.

Ei sillä, että kuvittelisin, että joku lukee Projektimutinoita oppiakseen jotain uutta tai vertaillakseen lähestymistapoja maskiteippaukseen :D Oman vaihtelunhaluni ja sen sellaisen takia päätin selittää asioita vaihteeksi näin päin.

Nonni. Koska kaikki ulkoreunat olivat sellaiset, että ne saisi rajattua suoraan ulkoreunojenmyötäisillä teipinpätkillä, aloitin kahdesta kalikkaväliköstä. Olin maalaamassa nelikulmioiden sisukset ja kohoreunat, joten kaikki niiden ympärillä oli suojattava. Vedin siis teipinpätkät tiukasti välitilan päälle ja painelin teipin tiukasti myötäilemään kohokuvion ulkoreunoja.

Seuraavaksi leikkasin teippeihin askarteluveitsellä viillot kohoreunojen mukaisesti. Terävän kärjen etu oli se, että sain teipin silvottua ilman, että jouduin painamaan niin kovaa, että olisin samalla kaivertanut uria muoviin asti.

Pienellä teränkärjellä avustettuna ylimääräiset teipit lähtivät matkoihinsa. Hyvältä näytti vielä tässä vaiheessa.

Tähän ei mennyt kovin montaa minuuttia aikaa. Suurin hidaste oli sukkula itse, koska jouduin vähän tasapainottelemaan sitä pöydän ja jalkani välissä tukea varten mutta silti taittosiipeä varoen.

Halusin kiinteään pääsiipeen vielä jotain muuta kuin ilmeiset kolme lootaa. Valikoin etureunasta yhden pienen suunnikkaan ja maskasin sen ympäri. Toistin identtiset toimenpiteet molemmille pääsiiven puolille, vaikka mikään ei siihen sen erikoisemmin pakottanut.

Viimeiset paneelit

Nyt minulla oli jäljellä enää kääntyvien siipien pohjapuolet, jotka piakkoin tulisivat olemaan ne ensimmäisenä ulospäin näkyvät puolet. Ehkä aika tylsästi maskasin nekin molemmat keskenään samalla tavalla ja niistäkin maskasin kärjestä yhden suorakulmaisen puolisuunnikkaan.

Vihoviimeiseksi korostettavaksi paneeliksi valikoitui tuollainen pitkä ja kapea suorakulmio, joka kulki siiven takareunassa, taittokulmasta kohti kärkeä. Se nyt jotenkin vain tuntui kivalta kohdalta korostaa.

Juuri ennen kompressorin käynnistymistä

Väliotsikon mukaisesti, juuri ennen kuin aloitin maalaamisen, läiskin ihan älyvapaan nipun post-it -lappuja suojaamaan ylivuodolta. Osa suojamaskeistani kun oli aika kapeita, kaipasivat niiden naapurialueet ainakin henkistä turvaa.