00001010

Desimaalipyöreissä numeroissa

Voi hyvää päivää. Kymmenen vuotta sekavaa lätinää seisoi takanamme juuri nyt, tunnettu myös 'mutinoina. Jos asiaa tarkasteltaisiin vuositasolla, ensi vuonna voisin julistaa olevani tasan neljä kertaa tätä viritelmää vanhempi, ainakin hetken. Järkyttävä ajatus.

Joku hullu tätä myös luki suomeksi, tai katseli kuvia. Oli miten oli, hauskaa, jos tämä on jotakuta viihdyttänyt!

Kehitystä

Vilkaisin huvikseni, miltä kymmenen vuotta sitten rakentamani tekeleet näyttivät, jotta voisin laittaa tähän pari kuvatusta vuosien varrelta. Ensimmäisenä Sturmpanzer IV, projekti III/10:

Pikaloikkauksella viisi vuotta myöhemmin, F-16A, projekti IV/15:

Ja sitten tuorein valmis tekele Su-27, projekti I/20:

Jos tästä jotain voitiin sanoa, valokuvaustilanteeni ei ole parantunut sen ihmeemmin. Ehkä se valoteltta olisi pitänyt hommata jo, eikä vain miettiä, että sitä pitäisi harkita... Kai minun kynäruiskutteluni jälki oli parantunut noiden ensimmäisten mallien jälkeen.

Kuluneen vuoden tekoset

Sain minä jotain tämän kuluneen vuoden aikana tehtyäkin, vaikka aika rauhalliseen tahtiin olenkin edennyt. Vuosi sitten haihattelemani Königstiger ei päässyt työn alle vieläkään, mutta ehkä sen aika hissukseen olisi koittamassa, kunhan vain löytäisin ne Wehrmacht-sapluunani.

Valmiit mallit

Vuoden aikana sain valmiiksi ikuisuuksia kestäneen Shu Ondiv:n päivitysversion, Su-27:n ja pari Legomallia (Slave I ja Saturn V). Nämä viimeiset pari vuotta ovat olleet joko muuten vaan todella hitaita tai sitten olen keskittynyt huolellisemmin näihin tekosiini ja siksi kaikki on syönyt enemmän aikaa kuin joskus muinoin.

Keskeneräiset projektit

Aloitin vasta tuon M 65 Atomikanuunan, joka joutui kärsimään sekä koronakaudesta, kesästä yleensä että teknisistä ongelmistani. Aika hyvällä alulla se jo oli ja silloin kun pystyin sen parissa puuhaamaan, malli oli mukava, ainakin tähän mennessä.

Muut

Kirjoitin viime vuoden merkkipaalupostaukseen muutaman rivin pythoniksi ja jo se tuntui niin riemastuttavalta, että innostuin koodailemaan enemmänkin. Aloitin ihan perinteisellä puppugeneraattorilla (MADeissa oli joskus niitä "tee oma Indiana Jones -käsikirjoituksesi"-pätkiä), mutta sekin homma lähti sitten käsistä. Rupesin tekemään jonkin hetken mielijohteen takia Doom-tarinageneraattoria.

Tietysti test.py:nä elämänsä aloittanut skriptinpätkä oli ihan älyvapaa, koska se oli ensin nippu erinäisiä pöljiä testejä ja kasvoi siitä eteenpäin. Rupesin tässä pari viikkoa sitten tekemään siitä uutta, mielestäni paremmin strukturoitua versiota.

Pohjapensselöintiä

Käsitöissä

Kun kynäruiskuni oli ammattilaisten käsiteltävänä, halusin silti saada tekelettäni edistettyä. Sudin siis valkoista pohjamaalia tykin tähän mennessä kasaamieni pääosien pintaan.

Aloitin putken ulostulopäästä, sen eri ympärysosista sekä lavetista itsestään. Näin työskentely oli sekä naurettavan hidasta että paljon rumempaa kuin kynäruiskulla. Edelleen pohjamaalini oli ehkä jo parhaat päivänsä nähnyt, mutta enhän minä hoksannut ostaa uutta purtiloa (ja sopivaa vihreää) kun olin sopivanlaisessa puodissa jo valmiiksi.

En minä ole koskaan itseäni fiksuksi kai väittänytkään.

Pari ensimmäistä iltaa

En muuten muistanut, miten hidasta ja tässä tapauksessa rumaa hommaa pohjamaalin sutiminen olikaan! Allaolevassa kuvassa näkyi kahden session pensselöimisen tulokset. Suojasin liimattavien osien paikat ja liikkuvien osien paikat mahdollisimman tarkasti ikään kuin olisin ollut kynäruiskun kanssa liikkeellä.

Tuo oli hommana jotenkin epämotivoivaa, joten edistyminen oli tuskallisen hidasta. Osasyy oli myös siinä, että tosimaailma söi ilta-aikaa hyväsäisinä kesäiltoina omalla tavallaan. 

Tekninen tauko

Kynäruisku huoltoon

Hukassa

Kevätkesän aikana vaihtelin Badgerini "ultra fine"-osat (neula, suutin ja kärkipalikka) "fine"-tasolle, koska onnistuin taas hävittämään kärjen, eikä varaosia ollut saatavilla siinä kokoluokassa. Ei sillä, että finejäkään olisi joka paikasta löytynyt, mutta niiden varastosaldona 1 oli enemmän kuin 0, joten eipä siinä paljoa tarvinnut miettiä. Meikäläisen käytössä koko ultrahienous oli muutenkin ihan toissijaista, koska en ollut freehand-artisti tai muukaan taiteellinen henkilö.

Tukossa

Kun olin saanut atomikanuunaprojektin siihen malliin, että ensimmäiset osakomponentit olivat maalattavissa, pistin kynäruiskun vihdoin kasaan (ts. laitoin uuden neulan siihen). Olin ilmeisesti siivonnut sen jotenkin kolmasluokkaisesti, koska liipasin ei liikkunut sitä painaessani.

Pienen pakertamisen ja puhdistusaineen käytön jälkeen sain liipasimen taas liikkumaan. Aiemmasta vahingosta viisastuneena en ladannut maalisäiliötä vielä pohjamaalilla, vaan testasin ihan ilmalla. Ei vaikuttanut ihan oikealta. Ruuttasin säiliöön pienen plöräyksen puhdistusainetta, suojasin sen suuaukon kädelläni ja testasin uudelleen.

Tököttiä lensi ulos sekä maalauspäästä, että maalikupin kautta. Vältinpäs uuden maaliräjähdyksen. Oma osaamiseni, saati sitten tiedonhaku- ja testausaikani olivat kortilla, joten ajattelin käydä hovihankkijallani laitteen kanssa kyselemässä tyhmiä. Sattumalta olin käymässä toimistolla muutenkin parin päivän päästä tästä, joten ajoitus oli sinänsä kelvollinen.

Huollossa

Tätä kirjoitellessani vempain oli huollossa & puhdistuksessa tai sitä odottamassa, joten odottelin joko tekstiviestiä valmistumisesta tai soittoa huonommista uutisista. En ollut menossa käymään toimistolla ihan heti kolmatta kertaa maaliskuun alun jälkeen, joten nouto-operaatio tuli odottamaan joko elokuun loppupuolta tai peräti syyskuuta.

Lukko tykille ja muuta pientä

Koti lukolle

Todennäköisesti tämä vempain toimi vähän eri tavalla kuin mihin minä olen tykkien lukkojen kanssa tottunut, joten jos kommenttini eivät ole ihan niin tarkkoja kuin mitä sietäisi odottaa, pahoittelen jo tässä välissä.

Joka tapauksessa perästäladattavan tykin putken miehistöpäähän kuului minun kirjoissani lukko, joten oletin, että tässäkin oli sellainen. Mieletön teräsmöntti tämä ainakin oli.

Olihan se ihan vaikuttava jo tässä vaiheessa. Peräpäätä saattoi huljutella eestaas, nuo neljä tankoa eivät mitenkään estäneet sen irtivetämistä tai mitään.

Korotustesti

Kun kerran olin näin pitkällä, halusin testata, toimiko korolaitteisto vai ei. Liimasin putken oikeanpuoleisen saranan kiinni lavettiin ja pidin vasemmanpuoleista kiinni käsin. 

Ihan ensimmäisten tyhjältä tuntuneiden kierrosten jälkeen putki rupesi nousemaan ylöspäin. Allaolevassa kuvassa se oli maksimikorolla.

Lavetin koristelua

Ohje oli käskenyt liimaamaan putken akselit kiinni ja minähän tästä viis veisasin, koska oli ilmiselvää, että tätä tekelettä tulisi maalata osissa. Ehkä olisi pitänyt aloittaa ennen minkään rakentamista, mutta siitä lähestymistavasta minulla ei ollut parhaita kokemuksia. Liimailin säätimiä ja pyöriä, putken kuljetustukia sun muita sen verran kun niitä oli tarjolla, mutta sivuunkäänneltävät asteluritilät jätin suosiolla odottamaan sekä lavetin että itsiensä erillistä maalaamista.

Suorasuuntaus

Asettelin huvikseni röörin paikalleen ja tökin putkiston asentoon, jossa kaikki oli mahdollisimman auki. Ehkä tuo oli se tila, jossa uusi kranaatti ladattaisiin putkeen. Tai ehkäpä joku neropatti oli päättänyt käyttää tätä kanuunaa suora-ammuntaan. Tämä oli aika pelleilykelpoinen malli.