Vetoajoneuvo 2: samaa rataa

Toisen ajoneuvon rakennusprosessi

Kakkosajokki oli oletettavasti aikalailla ihan samanlainen homma kuin ensimmäinenkin, joten ounastelin sen olevan selvästi pikaisemmin kasassa. Todellisuus oli arvailuanikin ripeämpää, sain tämän nimittäin kasaan yhdellä kerralla. Suurimmat voitot rakentelunopeudessa syntyivät siitä, että olin jo kertaalleen metsästänyt lähes kaikki palaset ja tiesin nyt, mitä tarvittiin; sekä tietysti siitä, että jäljelläolevia palasia oli autollisen verran vähemmän.

Voimansiirto

Noudatin ohjekirjan rakentelujärjestystä kiltisti. Aloitin yksirenkaisesta päästä, liimasin varastolootan ja polttoainetankin kiinni voimansiirtokalikan ympärille.

Ohjaamo

Tämän kuorma-auton hytti oli sisältä 1:1 sama kuin toisenkin, joten se eteni rivakkaa vauhtia. Vain sen ulkopuolella oli vähän eroja, toisen ajovalosetti oli tässä pultattu umpeen teräslevyillä tai siltä se ainakin näytti. Lasittomuus hämmensi edelleen.

Kansi

Kotteron kannelle ei tällä kertaa tullutkaan ensimmäisenä ohjaamokoppi, vaan moottoriloota pontikkapannumaisella megapakoputkella. Ohjaamo tuli sen etupuolelle, ohjaamon edessä olevassa mega-aukossa kulki ilmeisesti kardaaniakseli, joka yhdistettiin jonkunlaisen vaihdekilkkeen tai tiesminkäliemomentinmuuntajan kautta edelleen alakertaan ja siitä renkaille.

Viimeisenä tähän kakkosajokkiin asennettiin sivupeilit, tikkaat kannelle kiipeämistä varten sekä etupuskurin lisäkilkkeet. En onnistunut jostain syystä löytämään tuota ohjaamokopin vasemman etukulman lamppua niin mistään: se ei pyörinyt irrallaan laatikon pohjalla, mutta se ei myöskään ollut roikkumassa valurangassaan. Kävin kaikki mahdolliset ja jopa epätodennäköiset jemmat läpi pariinkin kertaan.

Sovittelua

Tietysti valmiiksisaatuja ajokkeja piti poseeratuttaa vierekkäin. Ensimmäisestä kuvasta unohdin tietysti yhden rengassarjan, kuinkas muutenkaan.

Testasin varovaisesti ajokkeja myös haarukoineen. Pitkänoloiset kuorma-autot venyivät vielä tilaavievemmiksi, kun ne olivat ns. valmiita ottamaan tykin kantoon. En tosiaan halunnut edes kuvitella, miten kummallinen prosessi tämän kokonaisuuden kuljetukseen saattaminen oli.

Vetoajoneuvo 1: kansikamat

Loput ajokista

Ohjaamon takaseinään tuli kiinni ainakin moottorin sisältävä mittava loota. Sen katolla oli mystinen pyörylä, jonka tarkoitus ei vielä ainakaan selvinnyt. Olin positiivisesti yllättynyt siitä, että nuo ritiläosat olivat oikeasti ritilöitä, eivätkä vain ristikkokohokuviolla koristeltuja laattoja, niin kuin kanuunan poiskäännettävät palikat aiemmin.

Takakannelle asennettavaksi tuli moottoroitu vinssi tyhjällä kaapelikelalla tietenkin. Hmmm.

Asensin varapyörän nosturin ajokin kannelle ja laitoin sekä vinssin että ohjaamon katon istumaan asennuspaikkaansa jälleen yhtä yleisilmetestiä varten.

Seuraavaksi asensin etupuskurin kiinni ja liimasin myös huteran oloiset sivupeilit. Etupuskuriin tuli jokunen lisäuloke. Vastaavasti ajokin takapäähän tuli lisälaatta, johon asennettiin samalla tavalla jokunen koukku ja kaapelinkiinnityslenkki.

Tämän kierroksen viimeinen koesovitus kutakuinkin valmiiksi rakennettuna. Tuo nostohaarukka oli suunnilleen puolen auton mittainen!

Isänpäivä 2020 (Projekti V/2020)

TIE-pilotin kypärä

Isänpäivä tuli taas ja toi legojakin mukanaan. Näistä kypäräseteistä olin nähnyt jokusen kuvan aiemmin, enkä muistanut, olinko todistanut niitä omin silmineni vielä missään. Eipä se paljoa koronakaudella tosin mistään kertonut, kun lelukaupoissa seikkailu oli aika minimissään. Tyylikäs kippo oli kyseessä ja se tuli rakentaa kuudesta pussillisesta legoja.

rakrak

Ryhdyin rakentelemaan kypärää heti samana iltana, kuvittelin sen olevan yhdellä istumalla valmis. Ensimmäinen osasetti toi pöydälle värikkään kypärän ytimen.

Toinen pussillinen paloja edisti pystiä jalustan ja niskaosan verran eteenpäin. Jotkut omistautuneethan ovat tehneet legoilla pyöreitä muotoja huvikseenikin, minusta tämä oli kohtuullisen monimutkaista hommaa.

En muuten ihan heti rakennellessa arvannut, että tämä oli lopuksi kypärän otsa- ja silmälinssiosa.

Irvistävä Stormtrooper-suu oli aika hankala saada pysymään aisoissa, kiitos useiden kiikkuosien. Aika kivasti se kuitenkin käyttäytyi, vaikka sainkin nuo maskinpalat putoamaan pariin kertaan myöhemmissä vaiheissa, omasta kohelluksestani johtuen.

Ensimmäisen illan lopuksi olin saanut vasemman korvallisen loppuun asti. Hidasta näpertelyä tämä oli, mutta toisaalta enpä minä nyt kiirehtinytkään, vaan rakentelin huvikseni ja kaikessa rauhassa. Leuka tältä lentäjältä vielä puuttui, mutta oli minulla vielä pari pussillista osia vielä jäljelläkin.

Ilta 2

Maanantaiehtoona istuin taas rakentelemaan. Vasemman korvan ja posken opettamana oikea puoli, tapansa mukaan, edistyi paremmin. Isoin ongelma oli tämän leukakompleksin viimeinen osa, joka tuli kiinni paljon syvemmälle (lähemmäs suuta) kuin mitä kuvasta kuvittelin. Sen takia irrotin vasemman puolen kanssa puljatessani tuon suupalan pariin kertaan.

Otsaa koristamaan tulivat hienoimmat printatut tutkalautasantennit ikinä! Näitä minä voisin haluta useamman muutenkin, ihan vaan omistaakseni niitä.

Kaikkihan tiesivät, että Keisarillisen laivaston kuvankauniit TIE-sarjan alukset eivät, vanhan kaanonin mukaan, olleet paineistettuja vaan piloteilla oli painepuvut (tjsp). Leuan röörit näyttivät tässä vaiheessa vähän voimalinjoista tuttuja eristimiä.

Valmis

Reilun kahden tunnin näpräämisen jälkeen pysti oli valmis. Kiiltävät mustat osat olivat todella näyttävät, jäin vähän huolestumaan, olinko jättänyt liikaa sormenjälkiä. Sama mielipahan lähde kuin Metal Earth Modelsien kanssa.

Mutta olipas se hieno!

Vetoajoneuvo 1: ohjaamo

Yläpuolella

Pohjapuolen liimausten kuivuttua pyöräytin vekottimen tassuilleen. Kaipa tuosta ajoneuvo vielä saataisiin, vaikka tässä välissä tekele aika pöljältä näyttikin.

Ryhdyin rakentamaan ohjaamoa aika ripeästi. Liimasin penkit, vaihdekepin ja ratin kiinni lattialaattaan ja mietin, olisiko tässä hyvä hetki pysähtyä maalaamaan sisätilat. Päätin, ettei ollut, koska tämä vehje oli täysin sisäyksityiskohdaton, aivan toisin kuin Grad, joten jos jättäisin katon liimaamatta kiinni, saisin kaiken ihan tarpeeksi helposti kelvollisen näköiseksi.

Liimasin siis ohjaamon seinäpalan kiinni lattiaan ja etumaskin siihen. Mielenkiintoisesti molemmat ajokit olisivat aika hyvin tuuletettuja, koska ainakaan minä en löytänyt laatikosta ensimmäistäkään läpinäkyvää muovinpalaa ikkunoiksi.

Asensin ohjaamoammeen kiinni alustalavan etureunaan. Edelliskuvasta näkyi, miten etualalla oli pohjassa suurehko neliskanttinen reikä, jonka itu ei avautunut itselleni, kun ohjaamo-osa peitti sen kokonaan umpilattiallaan.

Kiinnittelin kaikki oleelliset lisäosat ovien etu- ja takapuolille. Ohjaamokokonaisuuden etukulmiin tuli palat, joihin oli tehty ovien saranat ja johon lisävalot asennettiin tässä vaiheessa. Sivupeilit eivät kuuluneet vielä ohjelmaan. Koesovitin kattopalan paikalleen, kun olin kiinnittänyt panssaroidut tuulilasinpyyhkijät paikoilleen.

Lasittomana tuo oli vähän hoopon näköinen, mutta minkäs teet. Kuvista paljastui vielä jokunen huonosti siivottu valuranganjämä, putsailin niitä myöhemmin.