Junkers JuMo 004
Veikein osa koneesta oli seuraavana jonossa, varsin omanlaisensa näköiset turbojetit. Niiden liittäminen siipiin huolestutti vähän, kun siipien kiinnittäminen koneeseen oli ollut pienen säätämisen takana ja nämä näkyisivät vielä selvemmin jos ongelmia tulisi.
Kasausprosessi
Suihkumoottorien rakennusoperaatio oli taas jotain ihan uutta. Pienemmissä malleissa nämä olivat paljon suurpiirteisempiä. En muuten noudattanut ohjeiden maalaushaihattelua jossa suljettujen pönttöjen sisäpuolillekin tuputettiin maalausohjeita.
Vaikka olin mielestäni hiovinani nuo peräpään liikkuvat kilkkeet (tulppasuutin? Alkuperäiskielellä lempinimeltään sipuli, Zwiebel) puhtaaksi, valokuva paljasti todellisuudeksi jotain aivan muuta. Etupäähän oli mallinnettu käynnistysmoottorin vetokahva, hauska yksityiskohta.
Äskeiset päädyt runtattiin välikappaleisiin kiinni. Kaikkien näiden kohdistaminen oli vähän arpapeliä, varsinkin etupäiden kanssa meinasin haroa olemattomia hiuksiani jotta ne asettuisivat edes suunnilleen oikein päin eivätkä poikittain.
Näissäkin oli kivasti lisäkalikoita niille jotka niistä jotain ymmärsivät. Valtaosa tuli jäämään ulkokuorien sisään piiloon, etupäiden huoltoluukut olivat nekin valinnaiset. Alemman parin yksi ohut putki oli katkennut, kuvastahan sen taas näki.
Jätin luukut pois ja ajattelin että asentaisin molemmat tarkistuksessa olevina. Kivoilta ne kyllä näyttivät jopa maaleitta. Ulkokuorien kanssa oli tietysti vähän ongelmia, kiitos epätäydellisesti kiertyneiden isompien osien. Ihan vähän vaan kiroilutti kun en tajunnut sitä liimatessani.
Siipien kiinnityspisteet olivat muuten hyvät mutta jokin näissäkin oli vähän vinossa. Kuten tunnettua, tarpeeksi moni "vähän sinne päin" -virhe kertautui tietysti jatkoaskelien myötä. Edelleen kiroilutti.
2. Kasaa loput koko himputin koneesta
Moottorien asentamisen jälkeen olin sitä mieltä että loppuosa rakennusprosessista oli sen verran lyhyt, ettei sitä kannattanut enää jakaa omaan lätinäänsä. Nyt pääsin nauttimaan ohjeiden noudattamisen ärsyttävyydestä kun paljon aiemmin maalattuihin kolosiin piti sotkea liimaa ja uusia palasia.
Tässä vielä erikoismainintana yksi suosikkihetkistäni kasausvaiheessa, ohjekirjan "jaaniinmitä"-hetki, josta nappasin kuvan kauan sen ohitettuani. Osa K 170 piti asentaa johonkin. En ollut lisännyt irrotettavia lisäpolttoainetankkeja malliini, mutta kohdealue ei myöskään näyttänyt miltään niihin liittyvältä joten ajatuksen piti hypätä selvästi johonkin aivan muualle. Kuvaa tuijoteltuani ja maalaamatonta mallia käsissäni pyöriteltyäni en tyhmänä tajunnut, mihin ja miten tätä piti tulkita. Kuvittelin että se olisi pyrstön alla osoittamassa taaksepäin, en kyllä yhtään tiennyt mikä osa tämä oli koneessa niin saatoin olla ihan väärässäkin kun arvailin sitä muotonsa takia pitot-putkeksi mutta sellaiseksi arvaukseni pistäisi sen takaperin eikä se oikein käynyt järkeen. Kuten sanoin, jätin palan asentamatta.
Laskutelineitä
Tämän kokoluokan telineet olivat, tässä vaiheessa ainakin, paljon kivempia kasata kuin pikkuskaalan samanlaiset. Noihin päätelineiden tankoihin piti vain liimata saksinivel ja joskus myöhemmin mukaan tuli nosto/laskumekanismin joku kalikka. Nokkarenkaita oli kahta mallia ja valitsin kuvassanäkyvän vain koska se näytti kivemmalta. Isot renkaat eivät vaatineet paljoa ihmeellisyyksiä. Kuvassa oli vielä mukana päälaskutelineluukkupari auki-asennossa ja yhdessä.
Etulaskuteline kahteen osaan sahattuine luukkuineen vaati vain vähän kiroilua asentojen kanssa. Tietysti katsoin ohjeen kuvia taas väärinpäin ja nokkateline meni sisään takaperin (katsoin nimenomaan tuon käyrän osan suuntaa, miten se meni) joten tuo sisällepäin osoittava lirpake ei ollutkaan tukemassa etulevyä. Siinä vaiheessa kun minä sen huomasin, oli ihan liian myöhäistä ruveta korjaamaan mitään.
Nyt en voinut oikein vitkutella nokan lisäpainojen kanssa yhtään tämän enempää, joten ruuttasin onteloon akryylikittiä ja loput ruuvi/mutteri/tiesmikälieneistä. Sitten runttasin pellin kiinni. Onneksi niille oli siedettävästi tilaa onkalossaan ja panssarilevy asettui paikalleen ongelmitta.
Tuon palan kiinnittämisen jälkeen leikkelin konetykkien kansipellit irti keskuspalastaan ja liimasin senkin paikalleen. Paljailla silmilläni tuo ei näyttänyt ollenkaan noin rujolta kuin valokuvassa. Onneksi reuna jäisi aikalailla piiloon.
Tutka-antennit
Nokkaan tuli kauan puhuttu tutka-antennin poikittaistuki ja sitä kiinni tukemaan nokkakartio, jossa oli kolo tykkikameran linssille.
Tutkan poronsarviantennit olivat tosi heppoiset mutta asettuivat kumminkin kiltisti paikoilleen. Niiden asennoista en ollut ihan supervarma mutta koetin saada ne pysymään liimauksen aikana jotenkin paikoillaan.
Jos olisin luottanut noiden pienten kiinnityspisteiden liimaamiseen enemmän, olisin maalannut ne ehkä erillään ja säästänyt hermojani. Tai sitten olisin vaikeuttanut omaa elämääni ja pilannut koko roskan kikkailemalla.
Pyrstösiivet
Huomasin peräsintä ihmetellessäni, että toinen puolikas siitä puuttui kokonaan ja tietysti kyseessä oli se pala jossa oli kaareva yläreuna. En muistanut napsineeni palaa irti aiemmin, enkä myöskään löytänyt sitä mistään vaikka miten etsin.
Hätäratkaisuna etsin millin polystyreenilevyn ja piirsin kopion olemassaolevasta puolikkaasta lyijärillä. Napsin palan irti ja liimasin valmiiseen kiinni, sitten leikkelin ja hioin sitä edes suunnilleen oikeaan muotoon. Mikään kaunis ratkaisuhan tämä ei ollut näillä taidoilla mutta oli se parempi kuin ei mikään.
Asensin tekeleeni tarkoituksella sivuunkäännetyksi ihan vaan eläväisyyden takia. Rikosten piilottamiseen noin pieni jekku ei riittäisi, vallankaan näin näkyvälle palikalle. Pari päivää myöhemmin rustasin kasaan tuohon yläreunaan jonkunlaisen ja täysin ei-tieteellisesti kasaanarvotun täytepalan.
Vaikka olenkin pedantti nörtti niin tämä ei ollut sellainen jossa jaksaisin nipottaa :D
Ohjaamolasit ja pohjamaalausvalmistelu
Pilotin tähtäinlaite oli tässä mallissa valettu läpinäkyvästä muovista ja siinä oli pari heijastinlasia. Näppärä pala, vähemmän ärsyttävä kuin pienten lasinpalojen liimailu pieniin palasiin. Liimasin tuon kiinni kiinnitystelineeseensä ja maalasin teknisen osan mustaksi ja telineen mustanharmaaksi.
Kävin kaikki kuomupalat läpi ja maalasin raamien sisäpinnat mustanharmaalla. Sen piti auttaa maskiteippien kanssa ja myös kolmiuloitteisuuden tuntumassa sitten kun ulkopuolet oli maalattu naamioväreillä. Niin innokkaammat lentomallarit ainakin ovat pitkään kehuneet ja olen koettanut noudattaa neuvoa. Läheltä katsottuna tämä oli aika rujoa nähtävää minun taidoillani.
Maalien kuivuttua liimasin etulasiin toisen läpinäkyvän palan, tällä kertaa kokeilin jossain näkemääni vinkkiä kirkkaan lakan käyttämisestä valkoisen liiman sijasta. Sen asetuttua jonkun aikaa kiinnitin tähtäinvekottimen kiinni näihin kahteen palaan.
Maskailin kuomunpalat ja luotin onneeni. Liimasin läpinäkyvät osat sekä koneen runkoon että toisiinsa erikeeperillä ja suojasin päälaskutelineiden liimattavat pinnat maskiteipin pätkillä. Viimeistelynä rakennusvaiheeseen liimasin kaikki kolme erilaista antennia kiinni koneeseen: yksi hervottoman pitkä piiska-antenni pohjaan (taas ohjeiden kuva näytti siltä että se kuuluisi toiselle puolelle kuin mistä löysin sille paikan), kehäantenni ja hainevä peräkkäin tutkaukon selän taakse.
Välimietteinä tämä malli sekä yllätti että ei yllättänyt ollenkaan. Positiivisia puolia olivat yksityiskohdat joista pidin kovasti. Isompi skaala teki kaikesta paljon miellyttävämpää kuin 1:72:ssa. Se mikä ei valitettavasti yllättänyt ollenkaan oli se että siipien ja rungon sovituksessa tuli taas kiroiltavaa.
Suurin negatiivinen yllätys oli ehkä valmistajan mallinnuksesta johtuva. Joidenkin osien kohdistaminen oli ihan pöljää kun osat eivät auttaneet siinä yhtään, mutta sitä ei tehnyt myöskään ohjeiden kuvasto. Ohjeiden epämääräisyys oli myös yllättävä, odotin parempia.


















Ei kommentteja:
Lähetä kommentti