Valmista: projekti IV/14

Viime hetken säädöt

Sotkin irtotelakenkäsetin vähän punaisella ja keltaisella taitetulla (Vallejon) suklaanruskealla. Tuota touhua varten tarvitsisin varmaan vähän paremmat maalivaihtoehdot, mutta se on jatkokehitysongelma se. Kelasin ohuen kuparijohdon kaapelitelineeseen, maalasin senkin suklaanruskealla ja litkutin vähän devlan mudilla päälle. Joihinkin kulumakohtiin töpöttelin Vallejon Oily Steeliä, mutta aika kevyellä kädellä. Viimeisenä hupsuna ideana päätin käyttää samaa metallimaalia vetopyörien hampaisiin: pyyhkäisin enimmät maalit pois pensselistä, pistin moottorin käyntiin ja huljautin kulumajäljet automaagisesti mukamas oikeille kohdille.

Kaipa tuosta vielä olisi voinut kaivaa parannettavaa, tuunattavaa tai korjailtavaa, jos olisi jaksanut tai jos jokin olisi oikein pistänyt silmään. Vaihteeksi lopputuloksena on kohtuullisen kärsimätön maalipinta ilman isompia sotkuja ja kulumia.

Kuvia

Otin innoissani kasan kuvia. Samoin ajelutin vaunua eestaas sohvalle rakentamaani esterataa hyvän aikaa. Onnistuneesti unohdin sitten ottaa videokuvaa touhuistani, vaikka sen takia minä tuota rupesinkin koeajamaan *köh* *köh*

Liikkeestä napattua stillikuvaa

Mietteitä

Taisin jossain välissä sanoakin, että tämä malli toi mieleen usein kuulemani "ravista laatikkoa, valmis"-kuvausta Tamiyan malleista. Rakentaminen oli ripeää ja helppoa. Moottoriviritelmä oli hauska ja pisti miettimään, että josko sittenkin joskus ehkä kenties saattaisin mahdollisesti harkita sitä kauko-ohjattavaa isoa Tiikeriä äänillä ja sen sellaisella.

Zimmerit-vinyylitarrat olivat äärimmäisen mainioita. Niitä olisi kiva löytää paketista joskus uudestaankin. Kai sellaisia saa AM-ostoksinakin hankittua ainakin joihinkin malleihin, mutta sitten kyseessä ei olekaan suoraan laatikosta -rakentelu. Tosin nyt rupesin miettimään, josko uskaltaisin ottaa toisen yrityksen Friulin telojen kanssa ja jos, niin mihin muuhunkin saattaisin sekaantua ja loppuisiko tämä kierre enää koskaan?

Pantteri muiden samanskaalaisten sakemannivehkeiden kanssa

Kalupakki, eikä juuri muuta

Työtilamuutokseni on aiheuttanut oletettavan huomattavasti pienen kyykähdyksen pantteriprojektini etenemisessä. Eipä sillä, että vaunussa olisi mielestäni ollut enää kauheasti tehtävääkään. Nyhräsin hissukseen työkalujen kanssa, tuhersin pienet palkkiristimäisyydet etukulmiin ja väänsin torniin isot numerot.

Viimeisimmällä rykäisyllä pistin itkon kasaan ja melkein kokonaan maaleihin. Paikkansa löysivät myös molemmat munuaiset, tunkki odottaa vielä kiinnittämistään takapanssariin. Takaripustimiin laitoin loppujen lopuksi koko kuuden sarjan irtotelakenkäpareja - niiden maalicocktail pitää varmaan sekoitella tänään illemmalla. Muuten rupean kutsumaan tätä vehjettä vähitellen valmiiksi. En rupea sotkemaan Pantteria pigmenteillä tai millään, kun liikkuvana sitä tultaneen käpälöimään enemmän kuin staattisia vaunuja.

Kilpavarustelun Korkeajännitys siirtyy merten alle

Työläjäni on tunnetusti koostunut lähinnä tela-ajokeista ja nyt muutamasta lennokista. Tarjosin tässä yhtenä päivänä kodin vähän aloitetulle tyypin XXIII -sukelluseveneelle. Tuo vekotin on hippasen vajaa metrin mittainen!

Jagpanther tuli tarjoamaan skaalausapua

En nyt ihan tiedä, missä välissä tämän vuoro tulee. Patteripantterin valmistuttua tiedetään, onko vastaus "heti seuraavaksi" vaiko "myöhemmin".

Se elää!

Työtilan muutosprojektista johtuen tarjoan tälle viikolle pöhkön testivideon #3

Pantterin tassuttelu

Telakoneisto

Kolmea limittäistä telapyöräsettiä paikoilleenlaitellessa ei käynyt kateeksi niitä piruparkoja, jotka saivat vääntää näitä tosimaailmassa ties minkälaisessa säässä. Näppärästi uloin telapyöräsarja pitivät kaikki muut paikallaan ja nekin kiristettiin ruuveilla siten, että kaikki saivat pyöriä vapaasti mutta hemppumatta eestaas. Säätötarvetta ennakoidakseni en vielä tässä vaiheessa iskenyt ruuvinkannat jemmaavia tulppia paikoilleen, kuten kuvista näkee.

I

II

III

Palautuspyörät pyörivät nimensä mukaan vapaasti akselillaan ja ne vain painettiin kiinni ko. akseliin. Vetopyörille oli puolestaan omat kiristysruuvinsa, joilla ne pistettiin tiukasti kiinni vaihteiston pyörittämiin akseleihin. Oikeanpuoleisessa vetopyörässä näkyy ainakin ruuvin paikka, jollei ruuvia itseään.

Ketjut

Telaketjut olivat vähän huolestuttava osa tässä projektissa. Aika pienellä vääntämisellä sain ne paikalleen. Tietysti ohjetta seuraten ne piti ottaa samantien irti, koska ketjut blokkasivat ylärungon kiinnitysruuvit! Sitten sain pujottaa ketjut taas paikalleen pyörimistestausta varten. Korinaa.

Koeajo

Suurin huoleni olikin, repeävätkö ketjut, pyörät tai jokin muu osa irti kun pistäisin moottorin käyntiin. Ihan ensimmäiset sekunnit rakennelma piti vähän omituista meteliä, mutta parin ketjunmitan jälkeen lakut asettuivat paikoilleen ja lopettivat ylimääräisen kohelluksen.

Se toimii!

Otin minä tuosta videonkin, mutta taidan ottaa uuden sitten, kun vaunu on valmis ja yli-innokas kaksivuotias apulaiseni on poissa auttamasta. Jollei muuten, niin jonkunlaisen vakavanaamaisuuden ylläpitämiseksi.

Pantterin turkki

Toinen pikapostaus tähän väliin, jotta bloginkuvatus pysyisi vähän paremmin reaaliajan tahdissa. Alunperin olin ajastanut tämän ensi viikolle, mutta kun sain telapyörätkin vihdoin kuosiin, lähteköön tämäkin matkaan.

I

Päätin, että alarunko olisi pääsääntöisesti Dunkelgelb, joten räimin sitä (VMA 71.081) kaikki oleelliset pinnat täyteen. Reilun kolmasosan telakoneistosta suihkin samalla vaivalla ja vedin taikahatustani jonkunlaisen kuviopohjan sekä torniin että vaunun ylempään rungonpuolikkaaseen.

II

Seuraavana iltana otin käsittelyyn noin puolet vielä maalaamattomista telapyöristä / vast. ja kynäilin lisäruntuja vaunuun ruskealla (VMA 71041). Pyrin noudattamaan aiempia muotoja mutta silti korjaamaan mahdollisia jäätyneitä käpyjä matkan varrella. Jälki ei ollut tässäkään välissä täydellistä, enkä hermoillut siitä, kun kolmas maalauskierros oli vielä tekemättä.
Toisaalta, täydellisen mahtava maalipinta ei sekään ole aina ehkä se tavoiteltavin kohde, jos miettii, että ei se ehkä ihan niin justiinsa ollut kentälläkään. Oma rehellinen mielipiteeni on edelleen, että vouhottaminen on turhaa ja viihtyminen on oleellisempaa kuin "harrastusnatseilu".

III

Naamiokuvion kolmas ja viimeinen maalattava väri oli siis vihreä (VMA 71.096) ja mielestäni kaiken valmistuttua hoksasin, että olin unohtanut alakeulan lähes tyystin. Ei se ihan Dunkelgelbiksi voinut jäädä, mutta jouduin sitten korjailemaan tekeleitäni uudemmalla maalauskierroksella. Hupsis.

Hupsistakeikkaa

IV

Korjailin sitten koko tekelettä uudemman kerran yhtenä helteisenä iltapäivänä. Vasta nyt kuvia katsoessani hoksasin, että takaosassa vasemman laatikon Zimmerit-tassa on lepattanut tuulessa jo hyvän aikaa.
Kuvista jäi pois telakoneiston paikkamaalailu (kuka niitä kiekkoja jaksaa nimenomaisesti tuijottaa?) ja myöhempi telapyörien reunojen mustanharmaalla maalaaminen.

Pohjamaalattu pantteri

Loppuheinäkuun helteestä huolimatta otin ja ruiskuttelin pohjamaalit vaunuun yhtenä iltapäivänä. Zimmerit-tarrojen päällä efekti oli ihan toimivan oloinen, mutta katsotaan nyt kun niihin saadaan jotain oikeaa väriä. Hehkeässä lämpötilassa maali rupesi valumaan yhä heikommin ja heikommin, kun pääsin telapyörästöön asti, joten ne kaipaavat varmaan vielä vähän korjailua, samoin vaunun kansipuoli.

Ykkösiteraation kuvasatoa

Täysin aseistettu ja melkein valmiiksi rakennettu Pantteri

Viimeiset koukut ja väkäset

Räpelsin viimeiset pohjamaalausta edeltävät käikäleet paikoilleen. Aikaa meni ehkä viisi minuuttia plus yön yli nukkuminen ennen helmapanssaritelineen paikalleenliimausta. Ei tuossa ole enää mitään kesken, teippailen suojattavat osat umpeen ja rupean räimimään harmaata pinnoille tässä joku sopiva päivä. Tiedän jo nyt, että telakoneiston maalaamisen kanssa tulen kiroamaan, toimintamallini kaipaisivat parantamista.

H-hetkeä odotellessa

Otin Pantterista huvikseni vertailukuvan näppiksen vieressä kököttävän Akilleen kanssa. Onhan tuo kissa nyt huomattavasti kauniimpi vekotin, asiasta ei sitten neuvotella!

Pantterin torni

Kansipuolen jatko

Jatkoin tietysti vaunun kansipuolella, kun en saanut kertalaakista valmista aikaan. Jostain syystä kasasin toisen helmapanssaritelineen, liimasin paikalleen ja unohdin toisen valurankoihinsa, kun kiiruhdin jo kohti tornia. Taidan ottaa asiakseni kasata tuon puuttuvat räystään heti tänään, jo ennen tornin parissa jatkamista, muuten unohdan sen yhä uudelleen.

Tykki torneineen

7.5 cm KwK 42:n peräosa oli ohjelmassa ensimmäinen osa tornista. Jos olisin aikeissa pistää komentajan kurkkimaan luukustaan ulos, olisin maalannut kaiken myös sisäpuolelta, mutta kun tuo patterikotelo johtoineen sun muineen olisi paistanut läpi ja pelkkä styreenilevy näyttäisi niin väärältä, päätin vetää luukut (taas) kiinni. Puolivillainen epäsisätila ei oikein innostanut.

Tornin mutkiin ja muotoihin tuli toinenkin erikoisenmuotoinen tarralirpake. Ihan kiehtovalta se näyttää vieläkin. Tajusin tässä kuvia tökkiessäni, etten minä sitten kauhean chippautunutta jälkeä lähtenytkään tekemään. Ehkä näin on parempi, mopo olisi voinut lähteä lapasesta aika vakavasti.

Tässä vaiheessa torni jäi tuohon kuntoon. Siitä puuttuu kuvan ottohetkellä lähinnä komentajan luukku, kahvoja, tornin nostoon tarvitut lenkit ja MG-34:n kiinnitysraide. Panssarivaunukanuunan muotoja joutunen vähän hinkkaamaan saumoista, mutta sitä nyt tuppaa tapahtumaan kun ei käytä alumiiniosia.